Katso kuinka hän
hymyilee
viimeisen katseen luo
menneeseen
hymyillen jatkaa hän kulkuaan
rakkaus voitti
kutsuu luo
hän melkein liitelee
rakkaansa luo kun
kiiruhtaa
katso kuinka hän
hymyilee...
hymyilee
viimeisen katseen luo
menneeseen
hymyillen jatkaa hän kulkuaan
rakkaus voitti
kutsuu luo
hän melkein liitelee
rakkaansa luo kun
kiiruhtaa
katso kuinka hän
hymyilee...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joskus tuntuu pahalta, kun joku jättää menneen hymyillen, onko se mahdollistakaan, jäikö joku kaipaamaan.
Mutta siitä huolimatta monilla todellisuutta.
Ehkä näennäisesti hymyillen voi jättää
taakseen menneen. Toisaalta voi olla hyväkin
joskus pystyä niin tekemään ja kulkea kohti
tulevaa posittivisin mielin.
Kiitos vastauksestasi!
... repeytyy irti menneisyys
varisee vanha taakka
ja sydän on kuin näyttämö uusi
areenaa kun vaihtaa
kihelmöivät tuntemukset koskettaa
mutta hei
sehän on rakkaus
joka sydämen villitsee ...
kyllä oli taian omainen runo
ja olisi mukava tietää taustoja jotka tämän synnytti.
hyvä upea runoilijatar liona !!!
Jos menneisyys on ollut raskas taakka
kantaa on hyvä katsoa tulevaisuuteen.
Oikeastaan tään runon voi tulkita kahdella tavalla, se ajatus
mulla oli kirjoittaessani.
Kiitos runo64 aina niin hienosta vastauksestasi.
Minä pidän tästä.
Viimeinen katse menneeseen ei mielestäni tarkoita kaiken entisen poisheittämistä, vaan pikemminkin sitä, että mukana kulkenut painolasti on vihdoin käsitelty. Taakka purettu ja sijoitettu mielenrauhan varastoon.
Paikkaan, jossa se ei enää rasita painollaan.
Nyt katseen ja suunnan elämään voi ottaa ilman tuota mukana raahattua lastia. Se on selvitetty, käsitelty ja talletettu niin, ettei siitä enää huolta tarvitse kantaa. Vaikkei sitä nyt välttämättä ole unohdettu, eikä ehkä ole ollut tarpeenkaan unohtaa.
Mennyt on mennyttä ja rakkaus voittanut. Elämä kulkee kevättä kohti, vaikka ulkoisessa maailmassa talvi vasta tekee tuloaan.
Runo on iloinen ja elämänmyönteinen.
"Katso, kuinka hän hymyilee." Voiko kauniimpaa olla?
sen jonka yritinkin tuoda esille, unohtaa menneen
ja katsoa taas yhdessä tulevaisuuteen. Tai sitten
koettaa mennä eteenpäin kohti uutta rakkautta, hymyillen, siitä
tämä myönteinen sävy runossani.
Kiitos taas kerran kommentistasi, ihailen
taitoasi tulkita runoja.
Kiitos Ceero!
Näen
kuinka kauniisti sinä hymyiletkään
rakkaudesta
kuinka komea onkaan hän
Onnellisena he kiiruhtavat tulevaan
Elämä vie eteenpäin vaikka joskus
tuntuu siltä kuin polkisi paikoillaan.
Kirjoittelen enimmäkseen tummansävyisiä
runoja enkä tiedä itsekään mistä tämän
myönteisen sävyn sain aikaan.
Kiitos sinulle vastauksestasi!
sydämenlyönti
ikuisuus jo siitä
Aikaakin vierinyt
Haaveiden siltakin pian puretaan
kerran niin täynnä toivoa
Elämää
Onnea
Kuvitelmaa
Houreita
Tämä runo
Oli ikävä flashback, ikäänkuin
Kohtalon näyttelisi käärmeenkieltään
Liian henkilökohtainen ollakseen lainkaan nautittava (minulle)
Miksi edes siis kommentoida? Halusin kai vain todeta, että
Elämä vaan jatkaa, vaikkei aina itse jaksaisikaan...
ymmärtänyt kommentiasi mutta olit
ainakin rehellinen.
Toisaalta olisit voinut
antaa rakentavaa kommentia, sitä kun
usein kaipaan. Tai sitten perustella suoraan
miksi runo ei miellyttänyt, vastasit; "olen itse kirjoittanut
samanlaisen runon". Eikö sekään sinua
miellyttäyt tai lukjoita. Joka tapauksessa
kiitän suorasukaisesta kommentistasi.
Makuja on monenlaisia, toiset pitää, toiset ei.
Pidin tästä.
Selkeä ja täynnä sitä rakkautta :)
Kiitos vastauksestasi ja kiva kun
pidit runostani, tää vastaus
myöhästyi koska ei ole ollut tilaisuutta
kiittää kommentistasi aiemmin.