Tämä on vaan niin sairasta paskaa. Koko diagnoosi on ollut kaikkea muuta kuin helpotus elämääni.
alustusta: Ala-asteesta ylä-asteelle asti olin kiusattuna ja sen jälkeen meni totaalisen perseelleen, kun jouduin ensimmäisen kerran osastolle vuosia kestäneen vakavan masennuksen ja siitä seuranneen manian takia. Siellä sitten tutustuin kaikenlaisiin ihmisiin ja olin onnellinen kun minulla oli vihdoinkin kavereita ja vapaaksi päästyäni alkoi dokailu ja myöhemmin myös muut nautintoaineet maittaa.
nyt vuosia myöhemmin olen siinä pisteessä että en saa kuoreltani enää näytettyä yhtään positiivista tunnetta koska pelkään että minua aiotaan kusettaa tai että minulle vain esitetään kaveria saadakseni jotain hyötyä.
Olen oikeasti tajuttoman herkkä ihminen eikä mikään satu enempää kuin se, että ihmiset kuvittelevat minun olevan tunteeton ja kylmä realisti joka ei anna arvoa millekkään inhimilliselle erehdykselle.
Mutta sellainen myös minusta on tullut vuosien mittaan koska olen joutunut niin paljon pelkäämään ja taistelemaan kaikesta ja heti kun olen luottanut johonkin ja halunnut luoda tarkempaa tuttavuutta niin olen kärsinyt kauheasti. Olen myös ollut se joka antaa pyyteettä mutta joutuu itse pyytäessään antamaan kaiken myöhemmin 2x takaisin.
Olen vain niin äärimmäisen vihainen ja surullinen! Välillä olen todella onnellinnen, mutta sitten tulee se saatanan pelko ja viha sydämeen ja sitten ei ole taas väliä ihmisarvolla!
Ja kaikki tämä on sitä että en pysty uskomaan ihmisen välittämiseen minua kohtaan ja tämä juontaa kokemuksistani lapsuudestani ja nuoruudestani!
Mitä enemmän myös luen asioita eri mittakaavassa ja eri kantoja, sitä enemmän turhaudun koska ihmisten persenahka on vain rahan ja status-symbolien arvoinen. kaikki ovat nykyisin vain jotakin stereotypiaa ja sillä voi kumota sekä huonon että hyvän. vittu oikeasti tämä on sairasta! ihmiset myyvät persenahkansa, myös ystäväni ovat myyneet ja kääntyneet minua vastaan koska ajattelevat minun ymmärtävän sen että heillä on nyt uudet kuviot ja heidän on pakko vähän kertoa asioita uusille kavereilleen, ei väliä vaikka joutuisinkin kuseen niistä. vaikka itse olen kaiken yrittänyt vähästä antaa ja aina uskonut positiiviseen, mutta ei enää jaksa!
Oma arvioni on seuraava: on hyeenoja, raatokärpäsiä, lampaita ja niitä itsenäisiä.
Yksi tekijä näissä on yhteinen. hyeena ohjaa lampaita itsenäisen kimppuun ja itsenäinen teki mitä tahansa vaikka vain puolustaisi koska on syytön niin häntä syytetään. raatokärpäset taas ovat arvonsa menettäneitä huoria jotka nuokkivat vielä murusetkin luita myöten.
Eli jutunytimenä: HAISTAKAA PASKA JA TULKAA VAIKKA LAUMANA MUTTA EN LUOVUTA, minua ei voi ohjata miten sattuu vain siksi että olen yksinäinen susi ja kaksisuuntaisen omistava ihminen mutta ÄLKÄÄ ENÄÄ IKINÄ aliarvioiko minua!
p.s anteeksi purkaukseni. sanat tulivat sydämmestäni näppiksen välityksellä, mutta haluan vain toivottaa voimia muillekin jotka kärsivät siitä että heillä on kaksi-suúntainen ja sen vuoksi ihmiset voivat muka sanoa ja tehdä mitä huvittaa. kiitos ja näkemään.
alustusta: Ala-asteesta ylä-asteelle asti olin kiusattuna ja sen jälkeen meni totaalisen perseelleen, kun jouduin ensimmäisen kerran osastolle vuosia kestäneen vakavan masennuksen ja siitä seuranneen manian takia. Siellä sitten tutustuin kaikenlaisiin ihmisiin ja olin onnellinen kun minulla oli vihdoinkin kavereita ja vapaaksi päästyäni alkoi dokailu ja myöhemmin myös muut nautintoaineet maittaa.
nyt vuosia myöhemmin olen siinä pisteessä että en saa kuoreltani enää näytettyä yhtään positiivista tunnetta koska pelkään että minua aiotaan kusettaa tai että minulle vain esitetään kaveria saadakseni jotain hyötyä.
Olen oikeasti tajuttoman herkkä ihminen eikä mikään satu enempää kuin se, että ihmiset kuvittelevat minun olevan tunteeton ja kylmä realisti joka ei anna arvoa millekkään inhimilliselle erehdykselle.
Mutta sellainen myös minusta on tullut vuosien mittaan koska olen joutunut niin paljon pelkäämään ja taistelemaan kaikesta ja heti kun olen luottanut johonkin ja halunnut luoda tarkempaa tuttavuutta niin olen kärsinyt kauheasti. Olen myös ollut se joka antaa pyyteettä mutta joutuu itse pyytäessään antamaan kaiken myöhemmin 2x takaisin.
Olen vain niin äärimmäisen vihainen ja surullinen! Välillä olen todella onnellinnen, mutta sitten tulee se saatanan pelko ja viha sydämeen ja sitten ei ole taas väliä ihmisarvolla!
Ja kaikki tämä on sitä että en pysty uskomaan ihmisen välittämiseen minua kohtaan ja tämä juontaa kokemuksistani lapsuudestani ja nuoruudestani!
Mitä enemmän myös luen asioita eri mittakaavassa ja eri kantoja, sitä enemmän turhaudun koska ihmisten persenahka on vain rahan ja status-symbolien arvoinen. kaikki ovat nykyisin vain jotakin stereotypiaa ja sillä voi kumota sekä huonon että hyvän. vittu oikeasti tämä on sairasta! ihmiset myyvät persenahkansa, myös ystäväni ovat myyneet ja kääntyneet minua vastaan koska ajattelevat minun ymmärtävän sen että heillä on nyt uudet kuviot ja heidän on pakko vähän kertoa asioita uusille kavereilleen, ei väliä vaikka joutuisinkin kuseen niistä. vaikka itse olen kaiken yrittänyt vähästä antaa ja aina uskonut positiiviseen, mutta ei enää jaksa!
Oma arvioni on seuraava: on hyeenoja, raatokärpäsiä, lampaita ja niitä itsenäisiä.
Yksi tekijä näissä on yhteinen. hyeena ohjaa lampaita itsenäisen kimppuun ja itsenäinen teki mitä tahansa vaikka vain puolustaisi koska on syytön niin häntä syytetään. raatokärpäset taas ovat arvonsa menettäneitä huoria jotka nuokkivat vielä murusetkin luita myöten.
Eli jutunytimenä: HAISTAKAA PASKA JA TULKAA VAIKKA LAUMANA MUTTA EN LUOVUTA, minua ei voi ohjata miten sattuu vain siksi että olen yksinäinen susi ja kaksisuuntaisen omistava ihminen mutta ÄLKÄÄ ENÄÄ IKINÄ aliarvioiko minua!
p.s anteeksi purkaukseni. sanat tulivat sydämmestäni näppiksen välityksellä, mutta haluan vain toivottaa voimia muillekin jotka kärsivät siitä että heillä on kaksi-suúntainen ja sen vuoksi ihmiset voivat muka sanoa ja tehdä mitä huvittaa. kiitos ja näkemään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.