Niin monta vuotta, enkä vieläkään ole pystynyt jättämään sinua taakseni. Olit oikea ensirakkauteni, joka ei päässyt koskaan edes roihahtamaan kunnolla. Ja siltikään en ole pystynyt unohtamaan sinua, hyväksymään sen ettei meistä koskaan tullut eikä koskaan tulisi mitään. Ei vaikka olet luultavasti tälläkin hetkellä toisen miehen kainalossa.
Kai tämä on näitä elämän kriisejä, joissa ihminen kohtaa kriisin, käy sen läpi ja yhtä kokemusta rikkaampana jatkaa eteenpäin. Mutta miksen pysty jatkamaan? Johtuuko se siitä etten koskaan pystynyt sanomaan sinulle, "Minulla on voimakkaita tunteita sinua kohtaan. Niin voimakkaita ja kauaskantoisia etten ole vielä edes pystynyt käsittämään sitä.". Johtuuko se siitä etten koskaan saanut kunnolla selville mitä päässäsi liikkui? Mitä ajattelit minusta ja miten suhtauduit minuun? Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna suhtautumisesi minuun oli ehkä.. Hiukan välinpitämätöntä. Luultavasti asia oli yksinkertaisesti niin että et vain pitänyt minua minään, olin vain joku oppilaskollega muiden joukossa. Voi kunpa olisin huomannut kysyä sinulta silloin, niin asiat voisivat olla paljon paremmin - olisin ehkä jopa päässyt yli sinusta. Mutta nyt - jos kertoisin sinulle tunteistani nyt, mitä se kertoisi minusta? Että olisin toisten naisia varastava nilkki, se minä olisin. Ja kyllähän te kaksi sovitte hyvin yhteen - luultavasti paremmin kuin me kaksi.
Joten miksi, oi miksi en pysty päästämään sinusta irti? Missä on se kytkin, mitä vetää, missä on se taika mikä kumota jotta jatkaa eteenpäin ja jättää sinut menneeseen elämään.
Jos saisit tietää tämän, pitäisit minua luultavasti hulluna, mutta eikö rakkaus sellaista ole?
Siltikin, en minä tällaista rakkautta halua kokea. Tämä on piinaavaa rakkautta, jota ei kenenkään kuuluisi käydä läpi!
Kai tämä on näitä elämän kriisejä, joissa ihminen kohtaa kriisin, käy sen läpi ja yhtä kokemusta rikkaampana jatkaa eteenpäin. Mutta miksen pysty jatkamaan? Johtuuko se siitä etten koskaan pystynyt sanomaan sinulle, "Minulla on voimakkaita tunteita sinua kohtaan. Niin voimakkaita ja kauaskantoisia etten ole vielä edes pystynyt käsittämään sitä.". Johtuuko se siitä etten koskaan saanut kunnolla selville mitä päässäsi liikkui? Mitä ajattelit minusta ja miten suhtauduit minuun? Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna suhtautumisesi minuun oli ehkä.. Hiukan välinpitämätöntä. Luultavasti asia oli yksinkertaisesti niin että et vain pitänyt minua minään, olin vain joku oppilaskollega muiden joukossa. Voi kunpa olisin huomannut kysyä sinulta silloin, niin asiat voisivat olla paljon paremmin - olisin ehkä jopa päässyt yli sinusta. Mutta nyt - jos kertoisin sinulle tunteistani nyt, mitä se kertoisi minusta? Että olisin toisten naisia varastava nilkki, se minä olisin. Ja kyllähän te kaksi sovitte hyvin yhteen - luultavasti paremmin kuin me kaksi.
Joten miksi, oi miksi en pysty päästämään sinusta irti? Missä on se kytkin, mitä vetää, missä on se taika mikä kumota jotta jatkaa eteenpäin ja jättää sinut menneeseen elämään.
Jos saisit tietää tämän, pitäisit minua luultavasti hulluna, mutta eikö rakkaus sellaista ole?
Siltikin, en minä tällaista rakkautta halua kokea. Tämä on piinaavaa rakkautta, jota ei kenenkään kuuluisi käydä läpi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kati asuu kenties etelä ?
täällähän minä olen ja aivan niin,miksi et sanonut koskaan samaa kuin nyt kirjoitat..ja en ole enää suhteessa koska emme sopineet toisillemme..jos jossain minut näät,tule vaan juttelemaan :)
Itse kirjoittaa ton saman eräälle Katille