Mulla sujuu opinnot ihan hyvin, löytyy ala tukeva työpaikka, oma asunto jne... Ongelmana mulla on kuitenkin se, että opiskelen aina yksin. Pitäisi päästä välillä tuulettumaan, mutta minne? Sen verran sanon suoraan, että absolutisti en ole, mutta minulle eivät sovi oman järjestön pikkujoulut, sitsit jne..., jossa porukat laattaavat illalla pitkin lattioita. Tykkään liikkua, mutta olen hieman tuhti, että älökää ehdottako paikalliseen jalkapallojoukkueeseen liittymistä. =D Speksit on tullu kierrettyä, mutta sieltä ei ole oikein niitä kavereita mukaan tarttunut eikä ainejärjestöstäkään. Joten mitä mulle jää jäljelle...? Olen opiskelija pääkaupunkiseudulta ja olisi oikeasti pakko päästä välillä juttelemaan ihmisten kanssa. Niin tyhmältä kuin tämä saattaa kuulostaakin! Pääkoppa halkeaa, jos ei pääse lörpöttelemään niitä näitä. En ole kranttu toiminnan suhteen. Olen avoin ideoille ja kokeilunhaluinen ihminen, mutta todella kaipaisin enemmän ihmisiä elämääni joiden kanssa pääsisi juttelemaan. Ujous on huonoin puoleni, mutta kun minuun tutustuu, avaudun paremmin. Harrastuksista ei ole apua! Olen käynyt jossain uusissa jutuissa, mutta melekin kaikilla on siellä jo omat piirit.
Eli mitä mulle jää jäljelle?
Eli mitä mulle jää jäljelle?
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://nyyti.fi/palvelut/hengailuillat/
et ole ainoa ton ongelman kanssa
Moi!
Et todellakaan ole yksin. Olen suht isosta ainejärjestöstä (yliopistosta) ja ravaan kaikissa tapahtumissa ja ryyppäjäisissä (olen tänä vuonna tuutori), mutta olen huomannut, että niissä todellakin pyörii tietty ydinporukka. Ihmettelenkin, miten suurin osa opiskelijoista (tyyliin 30 ihmistä vuosikurssin 50stä) jaksaa vain opiskella viikosta toiseen ilman, että käy välillä illalla ihmisten parissa. Ilmeisesti näillä 30 opiskelijalla on niin tiivis suhde pariin opiskelukaveriin, perheeseen ja mahdolliseen kumppaniin, ettei ole tarvetta ison porukan tapahtumille paitsi pikkujouluissa ja vappuna.
Mutta monen sukulaisethan asuvat toisella paikkakunnalla, eikä kaikille varmasti ole löytynyt sellaista todella hyvää kaveria, jonka kanssa voi viettää luontevasti kahdestaan aikaa (tai kaverit jäivät kotipaikkakunnalle). Huh, mun pää kyllä räjähtäis, jos en pääsis juttelemaan ja nauramaan ihmisten kanssa! Ja huom. joka viikko, muutenkin kuin koulussa.
Mutta hei! Opintojen lomassahan on kätevä tutustua muihin ihmisiin. Avaa vaan rohkeasti suusi esim. tauolla tai kun menetta syömään (ja istu oman vuosikurssin kanssa samaan pöytään, tehän tulitte juuri samalta luennolta!) Riittää kun sanoo jotain ihan arkipäiväistä, kommentoi keskustelua, sanoo oman mielipiteensä... Voi ruotia vaikka opettajaa tai ruuan laatua tai sitä kun uutenavuotena oli niin pirun kylmä... Ei siihen sen enempää vaadita! Korkeakoulussa (ainakin täällä yliopistossa :) ) ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja avoimia, koska kaikki tulevat eri puolilta Suomea ja erilaisuus on pakko hyväksyä. Kaikki ovat hei jo aikuisia ja vieraille/opiskelukollegoille ollaan kohteliaita.
Siitä se sitten lähtee. Kysy vaikka ohimennen, onko tällä viikolla tiedossa esim. leffailtaa tai onko kukaan suunnitellut mitään. Voit itse kysyä, onko kukaan kiinnostunut porukalla keilaamisesta (kun siellä on nyt se tarjouskin). Jos tiedät jonkun ainejärjestöstäsi, kerro hänelle ideoita. Sitten on tietysti laajemman piirin tekemiset, kuten korkeakoulun harrastukset ja tapahtumat. Seuraa ilmoitustauluja, (ylioppilaskunnan) lehteä, ainejärjestön nettisivuja tai foorumia, sähköpostia jne.
Toivottavasti tästä oli jotain apua :D saattoi olla aika itsestäänselviäkin asioita, mutta niistä on vaan hyvä muistuttaa aina itseään :)
Itse opiskelen Helsingin yliopistossa nyt neljättä vuotta ja aika yksinäisenä. Ihan heti kun opiskelut alkoivat, muodostui todella äkkiä tiiviitä klikkejä, joihin oli ulkopuolisena todella vaikea päästä sisään ja jäinkin ulkopuolelle kaikesta. En jaksanut myöskään innostua kaljahuuruisista opiskelijabileistä. Jokunen tuttu-tasoinen ihminen on, muutama läheinen yliopiston ulkopuolelta. Oma opiskelukin on hyvin luentopainotteista, joten on vaikeaa tutustua ihmisiin. Mulla yksi ongelma on ehkä se, että olen hiukan (siis vain hiukan) vanhempi, kuin suurin osa kanssani aloittaneista, suoraan lukiosta tulleista opiskelijoista. Se ei ole tietysti mikään este, mutta välillä tuntuu vaikealta löytää ihmisten kanssa yhteisiä keskustelun aiheita. Aika harva nimittäin haluaa jutella mistään esim. opiskeluun liittyvästä. Suosikkiaiheita ovat edelliset viinanhuuruiset bileet. Tämä vaan toisena näkökulmana asiaan.
jep, et ole ainoa ja tilanne on uskoakseni vielä pahempi maakuntayliopistoissa (helsingistä ei mulla ole kokemusta) sillä näissä on vähemmän muualta tulleita - eli klikkiytyminen on kahta kauheampaa. ainejärjestöjen ainoa vapaa-ajantoiminta on viinankiskomista... sekä sählyä(!). ihan kivaahan tuo on mutta kun ne muutamat samat aktiiviset, luennoilta tutut oman oppiaineen naamat noissa pyörii niin eihän niitä kavereita kovin paljoa löydy.
Suosittelen lämpimästi vapaaehtoistyötä! Tässä muutamia mahdollisuuksia:
http://www.suurellasydamella.fi/ (vaikka on seurakuntien ylläpitämä palvelu, on monenlaisia tehtäviä)
http://www.redcross.fi/tulemukaan/fi_FI/ (SPR)
http://www.hesy.fi/vapaaehtoistyo.htm (tai muut eläinsuojeluyhdistykset)
on saman kaltainen tilanne. Et siis todellakaan ole yksin! Yliopistolla todellakin tuntuu, että jopa saman vuosiryhmän ihmisille on todella vaikea jutella kun heti opiskelun alussa putosi kelkasta. En ottanut osaa kaikkiin niihin viinanhuuruisiin fuksitapahtumiin kun tuo muiden kännäyksen katseleminen ei innostanut ja nyt en sitten tunne juuri ketään yliopistolla. Tietenkin voi sanoa että on oma syyni että pyörin luennoilla yksin enkä liiemmin juttele, mutta se ei nyt varsinaisesti auta asiaa...
Toki varmasti näille ihmisille voisi mennä juttelemaan ilman että ne nauraisivat ulos, mutta kun oma ujous estää. Toisaalta en taas haluaisikaan ryhtyä siihen ainejärjestö tms. rumbaan enkä oikein jaksa myöskään innostua näiden ainejärjestöihmisten jutuista siitä, kuinka taas tuli dokattua edellinen ilta ja kuinka joku teki taas jotain tosi ihmeellistä viime sitseillä jne, mutta olisihan se mukavaa kun löytäisi tavallaan oman paikkansa ryhmässä. Luojan kiitos minulla on vielä vanhat kaverini, jotka tosin asuvat nyt opintojen vuoksi ympäri suomea, mutta joihin voi aina pitää yhteyttä netin avulla ja tavata aina kun päädytään samaan aikaan kotipaikkakunnalle. Tuntuu aina uskomattoman hyvältä kun pääsee vaikka vain mesen kautta kommunikoimaan jonkun kanssa illalla, kun päivisin ei tule juteltua ihmisille.
Mutta voimia kaikille! kyllä se siitä toivottavasti jossain vaiheessa paremmaksi muuttuu, näin toivon :)