repussani olisi
ja sinä ne saisit
lukisit ja säilyttäisit
sydämessäsi
heikkona hetkenäsi
saisit niistä vahvuutta
jatkaa huomiseen
jos repussani olisi
murheita, suruja
vihaakin
en niitä milloinkaan sinulle haluaisi antaa
en oloasi mitenkään haavoittaa
jos repussani olisi kaikki tekemäni
virheet, erheet
en niitä pyyhkisi silti pois
sillä en olisi tässä muuten
reppuni, niin täynnä rakkautta on
sen puolesta kaataisin sen kokonaan
mutta sinulle sinä tärkein kaikista
en haluaisi aiheuttaa mitään pahaa
ja sinä ne saisit
lukisit ja säilyttäisit
sydämessäsi
heikkona hetkenäsi
saisit niistä vahvuutta
jatkaa huomiseen
jos repussani olisi
murheita, suruja
vihaakin
en niitä milloinkaan sinulle haluaisi antaa
en oloasi mitenkään haavoittaa
jos repussani olisi kaikki tekemäni
virheet, erheet
en niitä pyyhkisi silti pois
sillä en olisi tässä muuten
reppuni, niin täynnä rakkautta on
sen puolesta kaataisin sen kokonaan
mutta sinulle sinä tärkein kaikista
en haluaisi aiheuttaa mitään pahaa
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajatelmasi on kaunis ;)
kiitos sinulle, se kosketti minua
noilla samoilla ajatuksenladuilla minäkin kuljen
tarvii kunnon sukset että kulkee.
tekstiä, ihan melkein itku tuli kun luin.
kieltä pureskella.
kauniit ajatuksesi
On niin kaunis runo, että itkettää . . kiitos kirjoittajalle.
voiko joku ihan vakavissaan kirjoittaa tämmöistä? Täytyy olla ihan vasta rakastunut. Putoa maahan ja ala elää. Tuommoista ei ole olemassakaan. Hän ainakin haavoitti minua niin monella tavalla, että menetin uskoni rakkauteen. Tosiasia on että rakastaa voi tarpeeksi, mutta satuttaa voi liikaa.
Lainaten Tapio Rautavaaraa "....reppu ja reissumies, siinä varmaan on sellainen pari, oli kylmä tai vaikkapa vari, niin kumpikin paikkansa ties..." , vastaan kauniiseen runoosi kysyen
mutta miksi rakkautesi onkaan repussa, miksei se ole sydämessä, ihmisen ihon lämmössä, silmien kauniissa katseessa tai käden hellässä kosketuksessa, sillä eihän niin kauniin asian paikka ole repun pimennossa, katseilta peitossa ja kauneudelta piilossa, säilöttynä kuin vielä vihreä tomaatti, joka kuitenkin kypsyy vain valossa ja lämmössä ja maistuu sitä makeammalta mitä punaisemmaksi se muuttuu
..kun elämä olisikin kuin reppu, jossa joka asialle omat lokonsa, pienessä koossa, vai onko se sittenkin niin ..jos sen oikein oivaltaa ..