Myös itellä on ongelmia aina silloin tällöin...mut mulle ei edes se orgasmi ole aina se kiintopiste,mun mielestä on kiva nautiskella rauhassa ja tulee hyvä olo,kun mies saa orgasmin...
yleisesti aina kuitenkin teemme sen yhdessä,omalla pikku avustuksella...kai se vaan on niin et kyl nainen tietää mitä haluaa,mut ei osaa selittää miehelle mitä sen pitäisi tehdä.
Kysyvä ei tieltä eksy...;)
0Äänestä
miksi?
"Kysyvä ei tieltä eksy...;)"
...paitsi kun kyselyn kohteena on haluton nainen :(
0Äänestä
Mandy
miksi? kirjoitti:
"Kysyvä ei tieltä eksy...;)"
...paitsi kun kyselyn kohteena on haluton nainen :(
kysymykseesi tuolla kommentilla "kyselyn kohteena on haluton nainen". Jos ei haluja ole, on sitä orgasmiakin turha odotella. Näin se vaan menee. Kun nainen on sydämellä, tunteella ja halulla touhussa mukana ja asiaa ei kiirehditä, kyllä sen orgasmin sieltä pitäis tulla. Itse en aviossa aikoinaan pahemmin saanut, nyt tilanne on uuden kumppanin myötä muuttunut melkoisesti.
0Äänestä
miksi?
Mandy kirjoitti:
kysymykseesi tuolla kommentilla "kyselyn kohteena on haluton nainen". Jos ei haluja ole, on sitä orgasmiakin turha odotella. Näin se vaan menee. Kun nainen on sydämellä, tunteella ja halulla touhussa mukana ja asiaa ei kiirehditä, kyllä sen orgasmin sieltä pitäis tulla. Itse en aviossa aikoinaan pahemmin saanut, nyt tilanne on uuden kumppanin myötä muuttunut melkoisesti.
No joo, tottakai tiedän ettei orgasmista kannata haaveilla, jos ei haluja ole. Mutta halut ovatkin menneet ilmeisesti siksi, ettei orgasmeja tule. Eli oliko muna ennen kanaa vai...
Mikä avio-onnessanne esti sinua haluamasta (vai oliko se siitä kiinni teillä)?
0Äänestä
Mandy
miksi? kirjoitti:
No joo, tottakai tiedän ettei orgasmista kannata haaveilla, jos ei haluja ole. Mutta halut ovatkin menneet ilmeisesti siksi, ettei orgasmeja tule. Eli oliko muna ennen kanaa vai...
Mikä avio-onnessanne esti sinua haluamasta (vai oliko se siitä kiinni teillä)?
kaikki lähtee pääkopasta. Kun puolison kanssa alkoi olla kärhämää vähän joka asiasta, se heijastui haluihin ja sänkyyn. Lopulta homma meni siihen, ett vaan täytin vaimon velvollisuuden ja odottelin että mies sais hommansa tehtyä. Ajatukset oli aivan muualla. Viimeisenä avioliittovuotena ei seksiä sitten enää ollut lainkaan. Orgasmit itselleni tuotin omilla keinoillani.
0Äänestä
miksi?
Mandy kirjoitti:
kaikki lähtee pääkopasta. Kun puolison kanssa alkoi olla kärhämää vähän joka asiasta, se heijastui haluihin ja sänkyyn. Lopulta homma meni siihen, ett vaan täytin vaimon velvollisuuden ja odottelin että mies sais hommansa tehtyä. Ajatukset oli aivan muualla. Viimeisenä avioliittovuotena ei seksiä sitten enää ollut lainkaan. Orgasmit itselleni tuotin omilla keinoillani.
Olen se mies tuollaisessa tilanteessa. Itse koen tekeväni kaiken mahdollisen ja mahdottoman, jotta voisin tarjota vaimolleni turvallisen ja hellän ilmapiirin toteuttaa itseään seksuaalisesti minun kanssani. Tuntuu, että vaimoni käyttäytyy juuri kuten itse kuvailit käyttäytyneesi. Miehenä minua raivostuttaa se, ettei hän itse tunnu viitsivän pistää rikkaa ristiin sen eteen, että seksielämämme (ja sitä kautta muukin elämä) parantuisi. Tämä tilanne on kiduttava, itsetuntoa syövä, sanalla sanoen: helvetti.
0Äänestä
Mandy
miksi? kirjoitti:
Olen se mies tuollaisessa tilanteessa. Itse koen tekeväni kaiken mahdollisen ja mahdottoman, jotta voisin tarjota vaimolleni turvallisen ja hellän ilmapiirin toteuttaa itseään seksuaalisesti minun kanssani. Tuntuu, että vaimoni käyttäytyy juuri kuten itse kuvailit käyttäytyneesi. Miehenä minua raivostuttaa se, ettei hän itse tunnu viitsivän pistää rikkaa ristiin sen eteen, että seksielämämme (ja sitä kautta muukin elämä) parantuisi. Tämä tilanne on kiduttava, itsetuntoa syövä, sanalla sanoen: helvetti.
vois olla paikallaan. Jätä seksuaalinen lähestyminen pois hetkeks kokonaan. Älä koskettele eroottisia alueita, koita keksiä jotakin muuta mielekästä tekemistä yhdessä.Mun ainakin oli paha edes halata kun tiesin mihin se johtaisi. Älä missään nimessä sorru vihaan ja halveksuntaan. Viimeisen vuoden ajan tunsin olevani kuin jokin homeinen tai mädäntynyt ruho, jota halveksien ja inhoten mies katseli. Kun mukaan astui väkivalta, minä "tyttö" lähdin ja jätin taakseni sekä mukavan kodin että työpaikan. Vaan mikäpä minä olen neuvoja antamaan, kun oma liitto sit lopulta hajosi. Ammattiauttaja vois olla tässä tilanteessa myös paikallaan, nykyään kun on niitä seksuaaliterapeutteja. Tosin mulla ei niistä ole minkäänlaista kokemusta. Tämä uusi nykyinen kumppanini on ollut mulle se paras terapeutti ja uuden seksuaalisuuteni herättäjä. Voimia toivotan koko sydämestäni. Jos loppujen lopuks mikään ei enää toimi, saattaa olla aihetta miettiä sitä kannattaako kylmää liittoa jatkaa. Meillä on loppujen lopuks vain tää yks elämä elettävänä ja sen voi tehdä monella tapaa. yksi tapa on jatkaa ja kitua ja olla vanhana kaikesta katkera, toinen tapa on tehdä uusia päätöksiä elämänsä suhteen ja nauttia niistä päivistä mitkä meille on suotu. Mutta kuten jo kirjoitin, mikäpä minä olen neuvomaan. Muista: paistaa se aurinko joskus risukasaankin!
0Äänestä
miksi?
Mandy kirjoitti:
vois olla paikallaan. Jätä seksuaalinen lähestyminen pois hetkeks kokonaan. Älä koskettele eroottisia alueita, koita keksiä jotakin muuta mielekästä tekemistä yhdessä.Mun ainakin oli paha edes halata kun tiesin mihin se johtaisi. Älä missään nimessä sorru vihaan ja halveksuntaan. Viimeisen vuoden ajan tunsin olevani kuin jokin homeinen tai mädäntynyt ruho, jota halveksien ja inhoten mies katseli. Kun mukaan astui väkivalta, minä "tyttö" lähdin ja jätin taakseni sekä mukavan kodin että työpaikan. Vaan mikäpä minä olen neuvoja antamaan, kun oma liitto sit lopulta hajosi. Ammattiauttaja vois olla tässä tilanteessa myös paikallaan, nykyään kun on niitä seksuaaliterapeutteja. Tosin mulla ei niistä ole minkäänlaista kokemusta. Tämä uusi nykyinen kumppanini on ollut mulle se paras terapeutti ja uuden seksuaalisuuteni herättäjä. Voimia toivotan koko sydämestäni. Jos loppujen lopuks mikään ei enää toimi, saattaa olla aihetta miettiä sitä kannattaako kylmää liittoa jatkaa. Meillä on loppujen lopuks vain tää yks elämä elettävänä ja sen voi tehdä monella tapaa. yksi tapa on jatkaa ja kitua ja olla vanhana kaikesta katkera, toinen tapa on tehdä uusia päätöksiä elämänsä suhteen ja nauttia niistä päivistä mitkä meille on suotu. Mutta kuten jo kirjoitin, mikäpä minä olen neuvomaan. Muista: paistaa se aurinko joskus risukasaankin!
Kiitos että kerroit nuo ajatuksesi. Olen jo jonkin aikaa tehnytkin kuten ehdotit, mutta kun usko meinaa koko ajan loppua, niin saan kyllä tukea siitä, että ainakin sinä naisena pidät tätä oikeana tapana menetellä. En vain tiedä milloin sitten olisi lupa lähestyä, vai onko ikinä? Vaikeaksi homman tekee se, että pitäisi vakuuttaa toinen ettei hyväilyillä ole mitään "taka-ajatusta", vaikka todellisuudessa tietysti on, ainakin pidemmällä aikavälillä ajatellen. Ja molemmat tietävät sen.
Surullista kuulla, että teillä astui väkivalta kuvioihin. Itse en voisi kuvitella ikinä sortuvani moiseen. Onneksi lopetit touhun heti!
0Äänestä
Reiska
Suurin vika parisuhteen ongelmiin on siinä, että puhutaan paljon, mutta ei tärkeää asiaa. Sitä hävetään kertoa toiselle jos jokin asia toisessa häiritsee. Monesti todella alkujaan pieni, ja helposti muutettava juttu kasvaa isoksi ongelmaksi, kun sitä ei aikanaan käsitellä.
Kysele vaimoltasi mikä hänen mielestään teillä mättää, ja miten hän korjaisi tilanteen. Älä missään tapauksessa ala esittämään omia mielipiteitäsi tässä tilanteessa, vaan ota pelkästään selvää toisen näkökannoista. Tilanteen täytyy pysyä sinun puoleltasi rauhallisena, ja kiihkottomana. Ihan kuin juttelisit säästä jonkun tutun kanssa. Jos saat toisen avautumaan niin tiedät toisenkin osapuolen näkemyksen. Nyt voit verrata omaasi ja toisen näkemystä tilanteesta, ja nähdä onko mahdollisuuksia sovittaa näkökantoja lähemmäs toisiaan. Molemminpuolista toisen huomioimistahan siinä tarvitaan.
0Äänestä
miksi?
olen jo vuosia yrittänyt kysellä hänen näkökannastaan, tunteistaan ja kaikesta, tuloksetta. Ei hän halua niistä keskustella. Ei vaikka miten yrittäisin kertoa hänelle ymmärtäväni, että asia on vaikea, ja että en pety tai hermostu mistään vastauksesta mitä hän saattaa antaa. Siksi yritän tätä kautta löytää uusia ajatuksia.
Voi tietysti olla, että en osaa täällä antaa ihan todellista kuvaa asioidemme tilasta, varsinkin kun itsellä on melkoisen turhautuneet fiilikset. Voihan olla että vaimoni näkisi tilanteemme täysin eri tavalla. Kunpa vain voisin tietää sen. Ja olen tätäkin häneltä yrittänyt kysyä. Valitettavasti vaimoni ei ymmärrä Marsia enkä minä Venusta.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Myös itellä on ongelmia aina silloin tällöin...mut mulle ei edes se orgasmi ole aina se kiintopiste,mun mielestä on kiva nautiskella rauhassa ja tulee hyvä olo,kun mies saa orgasmin...
yleisesti aina kuitenkin teemme sen yhdessä,omalla pikku avustuksella...kai se vaan on niin et kyl nainen tietää mitä haluaa,mut ei osaa selittää miehelle mitä sen pitäisi tehdä.
Kysyvä ei tieltä eksy...;)
"Kysyvä ei tieltä eksy...;)"
...paitsi kun kyselyn kohteena on haluton nainen :(
kysymykseesi tuolla kommentilla "kyselyn kohteena on haluton nainen". Jos ei haluja ole, on sitä orgasmiakin turha odotella. Näin se vaan menee. Kun nainen on sydämellä, tunteella ja halulla touhussa mukana ja asiaa ei kiirehditä, kyllä sen orgasmin sieltä pitäis tulla. Itse en aviossa aikoinaan pahemmin saanut, nyt tilanne on uuden kumppanin myötä muuttunut melkoisesti.
No joo, tottakai tiedän ettei orgasmista kannata haaveilla, jos ei haluja ole. Mutta halut ovatkin menneet ilmeisesti siksi, ettei orgasmeja tule. Eli oliko muna ennen kanaa vai...
Mikä avio-onnessanne esti sinua haluamasta (vai oliko se siitä kiinni teillä)?
kaikki lähtee pääkopasta. Kun puolison kanssa alkoi olla kärhämää vähän joka asiasta, se heijastui haluihin ja sänkyyn. Lopulta homma meni siihen, ett vaan täytin vaimon velvollisuuden ja odottelin että mies sais hommansa tehtyä. Ajatukset oli aivan muualla. Viimeisenä avioliittovuotena ei seksiä sitten enää ollut lainkaan. Orgasmit itselleni tuotin omilla keinoillani.
Olen se mies tuollaisessa tilanteessa. Itse koen tekeväni kaiken mahdollisen ja mahdottoman, jotta voisin tarjota vaimolleni turvallisen ja hellän ilmapiirin toteuttaa itseään seksuaalisesti minun kanssani. Tuntuu, että vaimoni käyttäytyy juuri kuten itse kuvailit käyttäytyneesi. Miehenä minua raivostuttaa se, ettei hän itse tunnu viitsivän pistää rikkaa ristiin sen eteen, että seksielämämme (ja sitä kautta muukin elämä) parantuisi. Tämä tilanne on kiduttava, itsetuntoa syövä, sanalla sanoen: helvetti.
vois olla paikallaan. Jätä seksuaalinen lähestyminen pois hetkeks kokonaan. Älä koskettele eroottisia alueita, koita keksiä jotakin muuta mielekästä tekemistä yhdessä.Mun ainakin oli paha edes halata kun tiesin mihin se johtaisi. Älä missään nimessä sorru vihaan ja halveksuntaan. Viimeisen vuoden ajan tunsin olevani kuin jokin homeinen tai mädäntynyt ruho, jota halveksien ja inhoten mies katseli. Kun mukaan astui väkivalta, minä "tyttö" lähdin ja jätin taakseni sekä mukavan kodin että työpaikan.
Vaan mikäpä minä olen neuvoja antamaan, kun oma liitto sit lopulta hajosi. Ammattiauttaja vois olla tässä tilanteessa myös paikallaan, nykyään kun on niitä seksuaaliterapeutteja. Tosin mulla ei niistä ole minkäänlaista kokemusta. Tämä uusi nykyinen kumppanini on ollut mulle se paras terapeutti ja uuden seksuaalisuuteni herättäjä. Voimia toivotan koko sydämestäni. Jos loppujen lopuks mikään ei enää toimi, saattaa olla aihetta miettiä sitä kannattaako kylmää liittoa jatkaa. Meillä on loppujen lopuks vain tää yks elämä elettävänä ja sen voi tehdä monella tapaa. yksi tapa on jatkaa ja kitua ja olla vanhana kaikesta katkera, toinen tapa on tehdä uusia päätöksiä elämänsä suhteen ja nauttia niistä päivistä mitkä meille on suotu. Mutta kuten jo kirjoitin, mikäpä minä olen neuvomaan. Muista: paistaa se aurinko joskus risukasaankin!
Kiitos että kerroit nuo ajatuksesi. Olen jo jonkin aikaa tehnytkin kuten ehdotit, mutta kun usko meinaa koko ajan loppua, niin saan kyllä tukea siitä, että ainakin sinä naisena pidät tätä oikeana tapana menetellä. En vain tiedä milloin sitten olisi lupa lähestyä, vai onko ikinä? Vaikeaksi homman tekee se, että pitäisi vakuuttaa toinen ettei hyväilyillä ole mitään "taka-ajatusta", vaikka todellisuudessa tietysti on, ainakin pidemmällä aikavälillä ajatellen. Ja molemmat tietävät sen.
Surullista kuulla, että teillä astui väkivalta kuvioihin. Itse en voisi kuvitella ikinä sortuvani moiseen. Onneksi lopetit touhun heti!
Suurin vika parisuhteen ongelmiin on siinä, että puhutaan paljon, mutta ei tärkeää asiaa. Sitä hävetään kertoa toiselle jos jokin asia toisessa häiritsee. Monesti todella alkujaan pieni, ja helposti muutettava juttu kasvaa isoksi ongelmaksi, kun sitä ei aikanaan käsitellä.
Kysele vaimoltasi mikä hänen mielestään teillä mättää, ja miten hän korjaisi tilanteen. Älä missään tapauksessa ala esittämään omia mielipiteitäsi tässä tilanteessa, vaan ota pelkästään selvää toisen näkökannoista. Tilanteen täytyy pysyä sinun puoleltasi rauhallisena, ja kiihkottomana. Ihan kuin juttelisit säästä jonkun tutun kanssa. Jos saat toisen avautumaan niin tiedät toisenkin osapuolen näkemyksen. Nyt voit verrata omaasi ja toisen näkemystä tilanteesta, ja nähdä onko mahdollisuuksia sovittaa näkökantoja lähemmäs toisiaan. Molemminpuolista toisen huomioimistahan siinä tarvitaan.
olen jo vuosia yrittänyt kysellä hänen näkökannastaan, tunteistaan ja kaikesta, tuloksetta. Ei hän halua niistä keskustella. Ei vaikka miten yrittäisin kertoa hänelle ymmärtäväni, että asia on vaikea, ja että en pety tai hermostu mistään vastauksesta mitä hän saattaa antaa. Siksi yritän tätä kautta löytää uusia ajatuksia.
Voi tietysti olla, että en osaa täällä antaa ihan todellista kuvaa asioidemme tilasta, varsinkin kun itsellä on melkoisen turhautuneet fiilikset. Voihan olla että vaimoni näkisi tilanteemme täysin eri tavalla. Kunpa vain voisin tietää sen. Ja olen tätäkin häneltä yrittänyt kysyä. Valitettavasti vaimoni ei ymmärrä Marsia enkä minä Venusta.