Pitäs

Tästä on kai hyvä lähteä.. Olen vasta tänään tajunnut, että MULLA on ongelma. Minä olen sairaalloisen mustasukkainen... Aiemmin luulin, että se on oikeutettua ja normaalia, ettei sitä oikestaan voi suurin piirtein edes sanoa mustasukkaisuudeksi, koska siihen on aihetta. Oikeesti luulin...

No, nyt tiedän toisin. Kysymys kuuluukin, miten päästä siitä eroon? En jotenkaan uskalla uskoa ja luottaa, pelkään putoavani korkealta... Mieheni siis on pettänyt. Aiemmissa suhteissa jatkuvasti ja paljon, minua kerran. Suhteen alussa mieheni oli kovin ahdistunut siitä, että oli pettänyt exäänsä. Puhuttiin siitä paljon ja hän kertoi, ettei koskaan enää halua samaa h***vettiä. Mä uskoin häntä ja suhde oli aluksi erittäin avoin ja asioista keskusteltiin paljon ja avoimesti. No... Nykyään se on tavallaan haitaksi, että kaikki keskusteltiin. Minä kun nyt tiedän, että mieheni oikeasti voi pettää juuri niin paljon ja uskomattomissa tilanteissa kuin mitä kuvitella saattaa. Toisaalta myös tiedän, kuinka paljon se häntä ahdisti. Ja on hän kertonut myös sen, että ei ole tarvetta moiseen enää... Että hän on kokenut ihan tarpeeksi eikä halua mitään vastaavaa nyt.

Minua hän petti kerran ja se tuli ilmi noin vuosi tämän teon jälkeen. Ja se, minkä takia uskon, että on tehnyt sen vain kerran, on teon raakuus ja loukkaavuus....
Joku kohtalotoveri? Minä rakastan ja haluan elää tässä suhteessa loppuelämäni ajan. Mieskin varmaan haluaa, olisi kai muuten jo lähtenyt ainakin 1500 kertaa... Sen verran hankala olen ollut. :(

ihan samoin,seisoo aina mut ei oo enää naista.