tilanteessa, jossa hänen pakana-aikainen ystävänsä harkitsee vakavasti "elämänsä antamista Jeesukselle", ilmeisesti hihhulin peloteltua häntä helvetillä ja ylistettyään kristittynäolon ihanuutta, mutta sitten tämän ystävän ateistiystävä puhuu epäröivälle hankkeen järjettömyydestä perustellen väitettään tieteen antamalla maailmankuvalla, joka osoittaa Raamatun olevan virheellinen jo alkulehdiltään alkaen.
Siitäpä tämä melkeinkääntynyt alkaakin epäröidä ja pohtia, että josko kristinusko on sittenkin täyttä p:aa.
Tästä seuraa varmasti ateistiystävän ja hihhulin välinen kreationismiväittely ja taistelu sielusta, jossa kovat sanat lentävät molemmin puolin ja josta kristityn ilo, lempeys, tuomitsemattomuus("Te evoluutiouskovaiset olette typeriä Perkeleen sokaisemia apinoita!" etc.) sekä rauhallisuus ovat kaukana.
Näin olen havainnut tekevän jokaisen vastaväittäjäni, joka pitää itseään ns. todellisena kristittynä.
Minä olen taas se ateistiystävä.
Siitäpä tämä melkeinkääntynyt alkaakin epäröidä ja pohtia, että josko kristinusko on sittenkin täyttä p:aa.
Tästä seuraa varmasti ateistiystävän ja hihhulin välinen kreationismiväittely ja taistelu sielusta, jossa kovat sanat lentävät molemmin puolin ja josta kristityn ilo, lempeys, tuomitsemattomuus("Te evoluutiouskovaiset olette typeriä Perkeleen sokaisemia apinoita!" etc.) sekä rauhallisuus ovat kaukana.
Näin olen havainnut tekevän jokaisen vastaväittäjäni, joka pitää itseään ns. todellisena kristittynä.
Minä olen taas se ateistiystävä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Örh.. sanoisin, että tämä harkitsija ei ole enää harkitsija mikäli hän puolustaa kreationismia. Hän on jo "mennyttä kauraa".
jo virheesi, joka silti ehkä johtunee myös minun epäselvästä ilmaisustani.
Tässä on siis 3 henkilöä.
Tieteellistä maailmankuvaa puolustava ateistiystävä, kreationistihihhuli ja epäröivä kahden edellämainitun kiistakapulana.
ihan lähinaapurista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000003293218
taas kerran sitä, miksi jotkut, niin kuin tällä kertaa ateismin ystävä, rakastavat sanaa hihhuli, joka tarkoittaa poliittista, uskonnollista tms. kiihkoilijaa. Keskustelee ateisti sitten minkä kiihkoilijan kanssa tahansa, niin eihän siitä mitään kunnollista keskustelua synny.
Miksi kukaan ei koskaan kuvittele, millaista olisi ateistiystävän tms. keskustelu liberaalin uskovan kanssa? Saako siitä mielihyvää, jos ensinnäkin käyttää halventavaa sanaa hihhuli ja sitten vielä esittää sen koskevan kaikkia eri tavalla kuin itse uskovia?
Voiko asiallinen keskustelu olla eri tavoin ajattelevien ja uskovien välillä mahdollista?
Omista kokemuksistani esimerkiksi täällä palstalla on vain harvoja kristittyjä, joiden kanssa voi keskustella asiallisesti ja puolueettomasti. Heti, kun satanismini käy ilmi, minua aletaan halveksua ja minusta kehitetään mitä mielenkiintoisempia nimityksiä. Myös muutamien osalta usko on niin vahvaa, että jos en hyväksy jotakin tiettyä "todistusta" rationaaliseksi, positiivisesti alkanyt väittely saa uuden ja agressiivisemman käänteen, kun väittelyn toinen osapuoli yrittää pakottaa minut uskomaan asiaansa.
Myönnän sen silti olevan kaksisuuntainen tie. Olen itsekin provosoinut, jotta olen voinut iskeä kunnolla kipinää muutamien kristittyjen kanssa.
Hihhulin nimitystä ei saa yleistää, sillä itsellänikin on jopa kaksi todella hyvää kristittyä ystävää.
En minä odota, tullessani satanismi-palstalle, että minut otetaan kristittynä vastaan avosylin. Odotan ennemminkin, että saan lukea täältä rajuakin rienausta ja saatanallisia sanomia. Sanotaanhan jo Raamatussakin, että sitä saa mitä tilaa.
Minä käytän omassa elämässäni yhtä ainoaa mittaria uskonnon suhteen. Jos en voi olla kanssakäymisissä joidenkin ihmisten kanssa uskonnon takia, suhtaudun siihen liian vakavasti. Uskonto kun on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Tärkeämmäksi kuin vallitsevan kristillisen todellisuuden kirkkoineen, koen pääni sisällä vallitsevan kristillisen todellisuuden. Luulenpa, että näin on enemmän tai vähemmän jokaisen ihmisen kanssa.