Kaksi pulleaa muovikassillista vaimon ja minun entisä kirjeitä palaa kohta takassa.
Ensimmäiset säästän ja yhteiset toki, mutta nyt lähtivät tuleen.
Jose Luis Ponce Soto, espanjasta, ja Rene` Brushe hollannin poikii...
Sekä vuonna 74- silloisen tyttöystäväni hieman härskit kirjeet.
Ja 500 muuta.
Ensimmäiset säästän ja yhteiset toki, mutta nyt lähtivät tuleen.
Jose Luis Ponce Soto, espanjasta, ja Rene` Brushe hollannin poikii...
Sekä vuonna 74- silloisen tyttöystäväni hieman härskit kirjeet.
Ja 500 muuta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on mennyttä, tulevasta ei tiedä.
Yritä elää tätä päivää, älä haikaile haamuja.
Kirjeistä tulikin mieleen, että miten tosi, Tosi kivaa oli ennen muinoin kirjotella kirjeitä ja odotella kirjeitä.
Hyvänen aika sentään, että naurattaa, kun tuli kirjotettua jos jonkinmoista tekstinpätkää. Öh, ja voin vakuuttaa, että kirjeeni olivat Pitkiä. Joo, kenties vaikea uskoa, mutta hyvin pitkiä olivat.:)
Minulla on tuolla yläkaapissa valtsu kasa kirjeitä. On pitkä aika, kun oon niitä lukenut.
Kiitos vaan muistutuksesta, täytyy kaivella ne esiin ja lukea.
Kirjeet ovat vanhoja, ennen avioiduttuani. En millään muotoa malttaisi omiani polttaa. Pari tyyppiä olivat NIIN hyviä kirjoittajia, että olisi ikävää heittää pois heidän tekstejään.
Poltan sellaisten ihmisten kirjeitä, joita en koskaan tavannut.
Muttapa Heikku olet oikeassa. Kyllä silloin 70- luvulla todella kirjoiteltiin, kaiken maailman töttö/poika jutut.
Mutta nyt polttamisiin.
AhhhhhHHHHaaaa, no se onkin sitten aivan eri juttu, jos kirjekaveria ei ole koskaan nähnyt.
Minulla ei ollut sellaisia kirjekavereita. Seurustelin näiden kahden miehen kanssa (no ei tietenkään yhtäaikaa) ja toinen lähti armeijaan ja sitten toinen opiskeli tekulla etelämpänä.
Sitten oli paras ystäväni, joka asui ja asuu edelleen Tukholmassa. Hän se oli tottavie aikamoisen kova kirjoittamaan pitkiä kirjeitä. Hauskoja kirjeitä. Vaikka minäkin kirjoitin todella pitkiä, niin aina hän kirjoitti vähintäin yhden konekirjoitusliuskan Enemmän, kuin minä. Hän myös monisanaisesti toi sen esille, että hän nyt lähettää pitemmän kirjeen, kuin minä.
Kerran taas, kun minä olin jotain 30 sivuisen kirjeen (koneella kirjoitettu) hänelle kirjoittanut, niin hän kirjoitti minulle olisikohan 40 sivuisen kirjeen ja tuuletti tätä urotekoaan NIIIIIN suunnattoman voimallisesti, että huomasin päähäni kasvaneen Sarvet. Kaksi kipalettä päälaen kummallakin puolella.
Ajattelelin, että johan nyt helevetti.
Istahdin sarvineni koneen äärelle, silmät kiiluen aloitin kirjoittamisen. Kun olin päässyt ystäväni sivumäärän ohi, kirjoitin Jokaisen uuden sivuni alkuun seuraavan kaltaisia lauseita:
-Ohhhoh, ei VOI olla totta, olenko jo sivulla 72, enkä ole vielä ehtinyt kirjoittamaan paljon mitään
tai
-Huomasitko, siirryit juuri sivulle 86
tai
-Harmillisen pieniä nämä sivut. Olen laittanut marginaalin minimaallisen pieneksi, jonka varmaankin huomasit, mutta silti en saa mahtumaan paljon mitään yhdelle sivulle
tai
-Hups, täys 100 tuli täyteen, tarttee aloittaa loppulauseen kirjotus
tai
-Tässäpä sivu 125
jen jne jne......
En muista tarkkaan, oliko kirjeessäni sivuja 130, 140 vai enemmän, mutta ystäväni oli vienyt tämän Pinkan töihin näyttääkseen, mimmosen Kirjeen oli saanut:)
Hän ei enää ylittänyt minun kirjettäni:)
Sain "palkaksi" tästä kirjeen kirjottamisesta Jännetupen tulehduksen.
Tapaukselle olemme nauraneet monasti jälkeenpäin:))
Minä olisin pistänyt silppuriin ja sitten vaan jätesäkkiin. Tulee aika hemmetisti tuhkaa tuollaisesta määrästä paperia. Kannattaiskohan ainakin irrottaa postimerkit. :D