Voiko joku selventää, miksi 1800-luvulle asti aina oli pakko isän etunimi lisätä lapsen perään esim. Matti Matinpoika?
Matti Matinpoika jne..
asiasta.-kiinnostunu
7629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuitenkin toinen nimi määrittelee henkilön tarkemmin, ja silloin luontevin tapa oli käyttää isännimeä. Tämä tuli käyttöön erityisesti Länsi-Suomessa, ja oli peruja ruotsalaisilta tai ruotsalaisen opin saaneilta kirjureilta ja papeilta. Kirkonkirjojen alkuaikoina ihmisiä kirjattiin paljon vain etunimellä, erityisesti palvelusväellä. Isännät nimettiin yleisemmin alusta alkaen patronyymin kera, joillakin paikkakunnilla talon mukaan. Itä-Suomessa olivat sukunimet käytössä jo varhain ja niiden rinnalle tulivat patronyymit. Veroluetteloissa oli pitkään käytäntönä merkitä enimmäkseen vain talon isännälle etunimi ja patronyymi tai talonnimi liikanimeksi, muut saivat tyytyä pelkkään etunimeen ja miksi eivät olisi tyytyneet, eiväthän he näitä luetteloja nähneet. Vasta 1800-luvulle tultaessa kaikille kirjattiin kaksi nimeä, etunimi ja patronyymi tai suku- eli muu liikanimi, kuten esim sotilaille ja käsityöläisille. Sotilaat jätettiin jo varhain enimmäkseen ilman patronyymiä, heille annettiin väessä liikanimi ja sitä käytettiin.
Luulen, että papit ihan oman työnsä helpottamiseksi käyttivät patronyymiä. Monin paikoin oli käytössä vain muutamien nimien valikoima, esim Anna ja Maria-nimisiä tyttöjä on laskematon määrä.
Samoin poikien niminä Johan, David, Eric olivat niin yleisiä, että rippikirjan pitäjä ei olisi mitenkään pystynyt pitämään seurakuntalaisia oikeassa järjestyksessä ilman isän nimeä. Piiat ja rengitkin vaihtoivat paikkaa lähes vuosittain. Kuka olisi pystynyt muuten seuraamaan jonkun piika Annan tai renki Johanin kintereillä heidän elinaikansa?
Henkikirjoissa ei ollut niin tarkkaa, kuka talossa oli, vaan henkilöiden lukumäärä oli se tieto, jota kerättiin. Useinhan isännän vaimon nimeä ei edes mainita. Hän on vain "Hustru". Ihmiset saattoivat vaihtua, piika Annan tilalle toinen Anna, eikä sillä väliä, mutta kirkonkirjoissa jokaisen henkilön tiedot pitää olla löydettävissä.
Joko isän tai äidin nimissä kaikki on tunnistettavissa, ja äidin nimissä vain silloin jos ei lasta ollut aviottomana eli äpäränä tunnustettu, mutta myös 'tunnustettu' (OÄ) sai isän mukaisen paronyymin eli - oli aina jonkun - poika tai - tytär!
Sukunimi muodostui lännessä eteläisessä Suomessa usein asuinpaikan, eli talon/torpan töllin ym. mukaan ja muuttuikin aina muutettaessa,- toisin kuin itäisemmässä Suomessa sukunimi käytäntö oli varhaisempaa perua!
Sukunimi laki muutti käytännön täysin, ja silloin myös Mattson ym. -son (poika) päätteiset saattoivat jäädä pysyvemmin ns. sukunimeksi!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukunimi
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi97s.htm
ei ollut lakiin kirjattu, Ruotsin v. 1734 laki ei puhu mitään nimistä. Jos puhuu olen hypännyt sen kohdan yli. Kyse oli käytännön sanelemasta pakosta, etunimeä käytettiin esim. kirkonkirjoissa alkuun lähes yksinomaan. Historiakirjoissa tulivat molemmat ensin käyttöön ja sitten rippikirjoissakin. Kaikissa tuomiokirjoissa joita olen lueskellut on pääsääntöisesti ihmiset nimetty kahdella nimellä, mutta veroluetteloissa käytäntö oli tosiaan pitkään musteen ja paperin säästelyä. Tuossa alempana on keskustelu rakuuna Eric Vigilantista, jonka syntyperän selvittely on siksikin hankalaa, ettei rakuunalle merkitty kirkonkirjoissakaan patronyymiä. Hänet voitiin vain tarkalla kirkonkirjojen tutkimuksella yhdistää erääseen tiettyyn Eric Hanssoniin, mutta tämä yhdistäminen on vailla aivan viimeistä niittiä. Valitettavasti en tiedä mitä piispat ovat asiasta paimenkirjeissään sanoneet, mutta monien pappien kirjanpidosta päätellen annettujen nimien kirjaan vientiä ei oltu mitenkään kovasti vaadittu.
Tottakai kaikki tiesivät kysyttäessä selvittää vähintään äitinsä, senhän nyt tiesi koko kylä, ja useimmiten isänsäkin.
tarkoitin, että annettujen nimen kirjaan vientiä täydellisinä ei oltu mitenkään kovasti vaadittu.
"Joko isän tai äidin nimissä kaikki on tunnistettavissa, ja äidin nimissä vain silloin jos ei lasta ollut aviottomana eli äpäränä tunnustettu, mutta myös 'tunnustettu' (OÄ) sai isän mukaisen paronyymin eli - oli aina jonkun - poika tai - tytär!"
Tarkoitatko siis, että OÄ-merkintä tarkoittaa isän tunnustaneen lapsen? Olin siinä käsityksessä, että oäkta tarkoittaa aviotonta lasta riippumatta siitä, onko isä tiedossa.
Noinhan tuon kirjoittajan kommentin voi lukea, mutta sinä olet kyllä oikeassa. OÄ tarkoittaa aviottomana syntynyttä riippumatta siitä, onko isä tunnustanut tai muuten tiedossa vai ei.