Puoli seitsemän aikaan
puiston viereisessä tavaratalossa
jouluostosruuhkassa
käännyin varomattomasti;
”Ups! Rikoinko sen?”
En ollut ihan varma,
enkä huomannut rikkoneeni,
olisi ollut niin helppo syyttää muita
niitä vieressä seisoneita,
tuiki tuntemattomia.
En kääntynyt katsomaan
en uskaltanut, koska pelkäsin
Pelkäsin että alan itkeä kuin pikkutyttö,
joka on juuri rikkonut
rakastamansa perintökalleuden
sen, joka ei koskaan edes ollut minun,
mutta jonka äitini väitti jäävän minulle
hänen lähdettyään.
Piti asiaa tärkeänä; unessa ennalta nähtynä.
Ja hän lähti.
puiston viereisessä tavaratalossa
jouluostosruuhkassa
käännyin varomattomasti;
”Ups! Rikoinko sen?”
En ollut ihan varma,
enkä huomannut rikkoneeni,
olisi ollut niin helppo syyttää muita
niitä vieressä seisoneita,
tuiki tuntemattomia.
En kääntynyt katsomaan
en uskaltanut, koska pelkäsin
Pelkäsin että alan itkeä kuin pikkutyttö,
joka on juuri rikkonut
rakastamansa perintökalleuden
sen, joka ei koskaan edes ollut minun,
mutta jonka äitini väitti jäävän minulle
hänen lähdettyään.
Piti asiaa tärkeänä; unessa ennalta nähtynä.
Ja hän lähti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
perintökalleus kuin viestikapula
sen saa seuraava
sitä ei saa tiputtaa
sitä pitää kunnioittaa
kumartaa
kiilloittaa
Kirjoitat runon loppuun, että "Ja hän lähti." Olisit kertonut tarkoitatko sillä äitiä vai runon kertojaa. Minusta olisi hyvä jos runon lopussa sanottaisiin suoraan, että kertoja livahti paikalta vähin äänin ja että sen perintökalleudenkin oli tullut rikkoneeksi. Koska niin siinä kumminkin käy. Käyttöesineet menevät rikki, jos niitä käytetään. Kuten esim. ihmiset ja kahvikupit.
ajattelin että KUIN sana tuossa viimeisessä kappaleessa kertoisi miltä tuntuu kun rikkoo jotain tärkeää.
Toisaalta oikeasti en ole rikkonut mitään perintökalleutta, se oli vain vertauskuva. Äitini tosin on lähtenyt, kuollut, mihin lopussa viittasinkin. Tässä oli siis yhdistettynä useampi tapahtuma, mitkä liittyvät jollain tavalla toisiinsa. Eläessään hän tiesi mikä on minulle parasta, niin kuin äidit yleensäkin... :)
:).