Tekisikö joskus mielesi kiljua riemusta? Minulle on käynyt nimittäin niin että minulle on tullut pakkomielle selvittää yhden 1800-luvulla eläneen henkilön elämää luettuani hänen omakätisesti kirjoittamansa elämänkerran. Hihkuin riemusta kun löysin kyseisen henkilön 1800-luvulla kirjoittamia lehtikirjoituksia, kunnes ne yht äkkiä loppuivat. Yritin kirkon kirjoista saada selville henkilön hautapaikkaa, muttei henkilöä oltu haudattu minnekkään, eikä hänen kuolemastakaan ollut kirkon kirjoissa tietoa. Mielenkiinto edesmenneen henkilön elämää kohtaan alkoi hiipua. Ajankuluksi rupesin etsimään tietoa yhdestä 1800-luvulla tehdystä itsemurhasta ja samalla etsin myös tietoa eräässä paikassa tapahtuneista useista itsemurhista. Siirryin pikkuhiljaa lukemaan 1800-luvun murhista ja eteeni sattui otsikko, missä kerrottiin alussa mainitsemani henkilön murhasta. Taas lähti tiedonhankinta käyntiin, kunnes tuli umpikuja. Joutuisin tutkimuksissani menemään valtakunnan rajojen yli, enkä minä osaa edes kyrillisiä kirjaimia. Ajattelin joltakin lehdeltä pyytää apua tutkimuksiini, mutta tulin kuitenkin toisiin ajauksiin, sillä ajattelin että se saattaisi silloin mennä jo keskeneräisenä julkisuuteen ja vesittää perinpohjaisen tutkimuksen. Käännyin myös kansallismuseon puoleen. Asia herätti heissä kiinnostusta ja minulle kerrottiin henkilöiden nimiä joihin voisin olla yhteydessä. Pelkäsin kuitenkin että joku vie sen tutkimuksen minulta enkä siksi ollut yhteydessä niihin henkilöihin joista olisi ilmeisesti ollut apua. Koko tutkimus pysähtyi.
Olen ruvennut seuraamaan YLEn ruotsinkielisen kanavan asiaohjelmia, kun sieltä näkyy tulevan todella hyviä sellaisia ja yhdessä ohjelmassa mainitusta historiallisesta henkilöstä kiinnostuin sen verran että lähdin tutkimaan mitenkä paljon hänestä olisi helposti löydettävää tietoa. Ei löytynyt suomenkielellä, eikä ruotsiksi. Ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi kirjoitettua tietoa löytyi. Vastaan tuli kirjoituksia kääntäessäni vuonna 1771 annettu "Pietarin asetus"... Heureka!!! Olin läytänyt 99,9% varmuudella 1800-luvulla murhatuksi ilmoitetun henkilön ruumiin. Kyse siis suomalaisesta jo unohdetusta sen ajan julkisuudenhenkilöstä. "Ei Newton keksinyt painovoimaa, vaan totesi ainoastaan sen olemassaolon" :)
"Riemun kiljaisu"
7
265
Vastaukset
Mielenkiintoinen matka on sinulla ollut ja ymmärrän hyvin riemunkiljahduksesi.
Itse en nyt sentään ole ketään julkisuuden henkilöä jäljittänyt vaan lähinnä äidin enon kulkua suomen kartalla.
Ehkä ensi kesänä pääsen tutkimaan seutuja länsisuomessa minne he muuttivat työn perässä.
Joskus kun tuntuu että kun serkkuni joka kuoli jokin vuosi sitten oli lisäkseni ainoa ketä kiinnosti nämä oman suvun ihmiset niin joutuu enemmän työtä tekemään löytääkseen sen mitä etsii.
Muille on hebreaa jos kysynkin jotain muilta että oletko kuullut tai tiedätkö. Katsovat suorastaan oudoksuen.edellisen sukupolven asioista olen saanut aika hyvin perimätietoa vanhempieni kertomina.
Jonkinverran kiinnostaisi tutustua vielä kauemmaksi suvun menneisyyteen, vaan laiskuuteni on ainakin toistaiseksi pitänyt asiat piilossa.
Vaimon suvusta valmistui joku vuosi sitten sukututkimus, ja ainakaan ei ole pelkoa "sukurutsauksesta", senverran eripuolen maata ja rajojen ulkopuolella, molempiin suuntiin on vaimon vanhempien suvut kohdanneet!:))
jk. Isäni kuoleman jälkeen sain veljepojalta tarkan selvityksen isän sota-ajan palvelusta maamme puolesta.
Isä ei itse juurikaan sota-ajasta kotona jutellut, vaikka muuten oli hyvin avoin ja tarinoita eletystä elämästä riitti!
Tämä kyseinen 'poika' jo kolmekymmentä täyttänyt, on elävä sotahistorian asiantuntija, joten ei voi sanoa, etteikö meistä seuraava sukupolvi olisi kiinnostunut esi-isiensä työstä.
Ainakin veljenpojalle pappa oli ja on edelleen yksi suuri idoli.
Niinkuin sinullakin on halu tutustua paikkoihin missä äitisi eno on vaikuttanut, niin veljenpoika on myös melko laajasti tutustunut niihin alueisiin, joissa isä sotien aikana 'taisteli'!
Samoin hän tuntuu tietävän kaiken veljessodasta ja melkoisesti privaattitietoa hän on siinä selvitystyössä saanut 'pengottavakseen'!emw34 kirjoitti:
edellisen sukupolven asioista olen saanut aika hyvin perimätietoa vanhempieni kertomina.
Jonkinverran kiinnostaisi tutustua vielä kauemmaksi suvun menneisyyteen, vaan laiskuuteni on ainakin toistaiseksi pitänyt asiat piilossa.
Vaimon suvusta valmistui joku vuosi sitten sukututkimus, ja ainakaan ei ole pelkoa "sukurutsauksesta", senverran eripuolen maata ja rajojen ulkopuolella, molempiin suuntiin on vaimon vanhempien suvut kohdanneet!:))
jk. Isäni kuoleman jälkeen sain veljepojalta tarkan selvityksen isän sota-ajan palvelusta maamme puolesta.
Isä ei itse juurikaan sota-ajasta kotona jutellut, vaikka muuten oli hyvin avoin ja tarinoita eletystä elämästä riitti!
Tämä kyseinen 'poika' jo kolmekymmentä täyttänyt, on elävä sotahistorian asiantuntija, joten ei voi sanoa, etteikö meistä seuraava sukupolvi olisi kiinnostunut esi-isiensä työstä.
Ainakin veljenpojalle pappa oli ja on edelleen yksi suuri idoli.
Niinkuin sinullakin on halu tutustua paikkoihin missä äitisi eno on vaikuttanut, niin veljenpoika on myös melko laajasti tutustunut niihin alueisiin, joissa isä sotien aikana 'taisteli'!
Samoin hän tuntuu tietävän kaiken veljessodasta ja melkoisesti privaattitietoa hän on siinä selvitystyössä saanut 'pengottavakseen'!Äiti ja täti kertoivat jotain enojensa elämästä, mutta kunnolla eivät hekään muistaneet.
Sitten tämä edesmennyt serkkuni oli saanut jostain käsiinsä 1900-luvun alun kirjeitä muutaman ja lähetti kopiot minulle. Sitä kautta pääsin vähän pitemmälle.
No vuosi takaperin aloin tutkimaan tämän tietokoneen avulla joitan vanhoja lehtijuttuja ja siellä tuli taas tuttuja nimiä vastaan.
Vaikka näistäkään ihmisistä ei ole niin kovin kauan aikaa niin unholaan jää asiat.
Äidin isän puolen suvuista on tietoa 1600-luvulle asti, ihan kirjaksi painettuna.
Isän suku taas on täynnä surullisia tarinoita. Hänen veljensä kuolivat jo hänen nuorena ollessa ja kaksi tätiä oli jotka tunsin lapsena mutta kovettuneet siinä elämässä mitä saivat nähdä ja kokea.
Oman historian tunteminen auttaa minusta myös itsensä ymmärtämisessä, siksikin tutkin ja ihan sillä lailla pikkuhiljaa kun tulee jotain esiin joka saa taas innon päälle.
No sitten on tuo toinen puoli joka koskee ihan muinaisuutta ja sen ajan ihmisiä niitä ohjelmia ja dokumentteja seuraan ihan mielenkiinnolla.
Historiaa sarja on mielenkiintoinen joka tulee televisiosta.
kirjoituksesi sai aikaan ainakin hyvän mielen. Sehän puolestaan tarkoittaa sitä, että riemun äänekkääseen muotoon ei ole kovinkaan pitkä matka!:)
Sattumalla on usein sormensa pelissä ja siinä piilee elämän yksi viehätyksistä. Onnea tarvitaan ja sinullekin sattui lopulta niin. Siis onneksi olkoon!:)
Kysymykseesi, tekisikö josk... ...., niin onneksi osaan edelleen tuntea riemua ja iloa asioista, joten ei kiljuminenkaan ole aivan outo juttu!"Hiukan" vähäpätöisempiä on riemun kiljaisun aiheet täällä.. aamulla olin varma että kahvi lopussa, mut siitä saikin vielä yhdet keitettyä ;)
Harmittaa toisaalta, kun jo kouluaikoina historia oli niitä vähemmän kiinnostavia aineita.. kunnioitettavia
on sukututkimukset, ja tietty yleensä asiat joista ihminen tuolleen kiinnostuu..- Teemuna
Käyny on useesti mielessä sukujuuriensa penkominen vanhempien muistijälkiä syvemmälle, mutta kun pinna ei oikein vielä taivu niin pitkäjänteiseen puuhasteluun joka edellyttäisi muutakin kuin netin avulla asioiden selvittämiseen.
Harrastuksena se voisi olla ihan passelia kun siihen paneutuisi ihan kunnolla, mutta hymyssä suin. - tomppa2006
...sain käsiini hyvin vanhan valokuvan...
Tiesin suurinpiirteinen missä se on otettu ja muistin lapsuudestani paikkoja, joita ei nyt enää ole olemassakaan. Oli tavattoman mielenkiintoista etsiä valokuvan ottamispaikkaa ja, kun viimein otin oman valokuvan olettamastani samasta paikasta, minulta pääsi riemun kiljahdus, kun vertasin kuvia. Ne olivat täsmälleen samasta kohtaa ja samansuuntaisesti otetut. Erona oli kuvien väliin jäävä 110 vuotta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell3237075Kysymys muille miehille
Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss714258- 2083155
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa242937- 741952
- 1491781
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a2121746Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1651560Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?1201548- 891438