Kun katselee eräretkeilyä harrastavien henkilöiden viestejä näillä sivuilla, voi todeta, että aika paljon löytyy "tekstiiliurheilijoita" eräretkeilynkin harrastajien joukosta.
Kun lisäksi omat kokemukset näistä "Sastan-mannekiineistä" eivät ole mitenkään positiivisia, ei voi kuin ihmetellä mihin ihmeeseen he niitä kaikkia "tilpenhöörejään" oikein tarvitsevat.
Esim. Lapissa liikkuessa olen törmännyt näihin etelän "Sastoihin" valitettavan usein.
Porukka on sellaista, että valloittavat autiotuvat jo illalla hyvissä ajoin. Kun sitten tulet iltamyöhällä tuvalle ja alat katseleen, josko löytyisi yön yli kyljen sijaa, niin narisevalla hesalaismurteella kuuluu lavereilta: "tää on kyl' ihan täys tää tupa, ei tänne voi missään mines' enempää mahduttaa".
Kysymykseen, että tietääkö kukaan sellaisesta säännöstä, että viimeiseksi tuvalle tulleelle täytyy löytyä aina yöpaikka, kuuluu vastaus: "mut me kyl' käytiin jo päivällä varaan nää paikat ei kait ME voida mihinkään ulos lähteä".
Niinpä on käynytkin useamman kerran, ettei ole auttanut muu kuin toivotella "herrasväelle" hyviä unia tuvan lämmössä ja lähteä teltan pystytykseen ulos.
Toinen hyvä havainto näistä "Sastoista" on se, kun liikut korvessa kumisaappaissa, veryttelypuvussa ja selässäsi Ruotsin armeijan ylijäämävarastoa oleva satulareppu niin he eivät katso olevansa arvoisia edes tervehtimään korvenkulkijaa. Painavat vain Sasta-puvut kahisten ohi ja tupisevat mennessään: "Mitähän juntteja nuokin ovat kun eivät tajunneet siirtyä polulta sivuun kun ihan selvästi näkivät, että nyt minun Trekking-kengät likaantuivat kun jouduin astumaan inhottavaan lällikköön".
Paras ja samalla pahin tapaus sattui Ivalojoen Kultalassa jonne takavuosina kaverin kanssa ensikertaa patikoimme. Alueella ei näkynyt ristinsielua, tosin autiotupa oli puolillaan rinkkoja, aseteltuna siististi makuulavereille.
No, viimein paikalle saapui tyylikkäissä Sastapuvuissaan pariskunta, joille tietenkin sanoimme kohtelijaina pohojosen-poikina reilusti päivää. Ei vastausta. Ajateltiin, että jospa ei ole tapana vastata tervehdykseen. Jatkettiin yritystä herätellä keskustelua. Ei vastausta. Kaveri jo hermostu ja sanoi, että eikait nämä saatanat ole "Niksmanneja", Lapinpolttajia, kun eivät tunnu ymmärtävän mitä niille puhuu. Tällöin naaraspuolinen-sasta alkoi hätäisesti selittämään, että me olemme kyllä ihan Espoosta. Eikä sanaakaan enempää.
Kaveria alkoi silloin perk..leesti naurattamaan ja meidän ei auttanut kuin luikkia riippusillan kautta vastarannalle teltan pystytykseen.
Minä kaveria sitten myöhemmin toruin, että mitä sinä sillälailla alat hirnumaan, ihimisissä. Niin hän vastas, että hän luuli jo niitä kuuroiksi ja sen "naaras-sastan" kimakka ääni laukais hänessä, jo väsyneessä kulkijassa sellaisen reaktion.
No, totuushan on että kyllä maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa ja jokainen tallatkoon tyylillään.
Kun lisäksi omat kokemukset näistä "Sastan-mannekiineistä" eivät ole mitenkään positiivisia, ei voi kuin ihmetellä mihin ihmeeseen he niitä kaikkia "tilpenhöörejään" oikein tarvitsevat.
Esim. Lapissa liikkuessa olen törmännyt näihin etelän "Sastoihin" valitettavan usein.
Porukka on sellaista, että valloittavat autiotuvat jo illalla hyvissä ajoin. Kun sitten tulet iltamyöhällä tuvalle ja alat katseleen, josko löytyisi yön yli kyljen sijaa, niin narisevalla hesalaismurteella kuuluu lavereilta: "tää on kyl' ihan täys tää tupa, ei tänne voi missään mines' enempää mahduttaa".
Kysymykseen, että tietääkö kukaan sellaisesta säännöstä, että viimeiseksi tuvalle tulleelle täytyy löytyä aina yöpaikka, kuuluu vastaus: "mut me kyl' käytiin jo päivällä varaan nää paikat ei kait ME voida mihinkään ulos lähteä".
Niinpä on käynytkin useamman kerran, ettei ole auttanut muu kuin toivotella "herrasväelle" hyviä unia tuvan lämmössä ja lähteä teltan pystytykseen ulos.
Toinen hyvä havainto näistä "Sastoista" on se, kun liikut korvessa kumisaappaissa, veryttelypuvussa ja selässäsi Ruotsin armeijan ylijäämävarastoa oleva satulareppu niin he eivät katso olevansa arvoisia edes tervehtimään korvenkulkijaa. Painavat vain Sasta-puvut kahisten ohi ja tupisevat mennessään: "Mitähän juntteja nuokin ovat kun eivät tajunneet siirtyä polulta sivuun kun ihan selvästi näkivät, että nyt minun Trekking-kengät likaantuivat kun jouduin astumaan inhottavaan lällikköön".
Paras ja samalla pahin tapaus sattui Ivalojoen Kultalassa jonne takavuosina kaverin kanssa ensikertaa patikoimme. Alueella ei näkynyt ristinsielua, tosin autiotupa oli puolillaan rinkkoja, aseteltuna siististi makuulavereille.
No, viimein paikalle saapui tyylikkäissä Sastapuvuissaan pariskunta, joille tietenkin sanoimme kohtelijaina pohojosen-poikina reilusti päivää. Ei vastausta. Ajateltiin, että jospa ei ole tapana vastata tervehdykseen. Jatkettiin yritystä herätellä keskustelua. Ei vastausta. Kaveri jo hermostu ja sanoi, että eikait nämä saatanat ole "Niksmanneja", Lapinpolttajia, kun eivät tunnu ymmärtävän mitä niille puhuu. Tällöin naaraspuolinen-sasta alkoi hätäisesti selittämään, että me olemme kyllä ihan Espoosta. Eikä sanaakaan enempää.
Kaveria alkoi silloin perk..leesti naurattamaan ja meidän ei auttanut kuin luikkia riippusillan kautta vastarannalle teltan pystytykseen.
Minä kaveria sitten myöhemmin toruin, että mitä sinä sillälailla alat hirnumaan, ihimisissä. Niin hän vastas, että hän luuli jo niitä kuuroiksi ja sen "naaras-sastan" kimakka ääni laukais hänessä, jo väsyneessä kulkijassa sellaisen reaktion.
No, totuushan on että kyllä maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa ja jokainen tallatkoon tyylillään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaa-jaa.. Itse en kai ole ihan tekstiiliurheilija. Rinkka, kengät ja teltta ovat vähän kalliimpia varusteita muut on sitten lähinnä Citymarketista hankittua roinaa...
Mitään pahaa en kyllä näe siinä jos joku haluaa ostaa kalliit (=hyvät) varusteet. Itsekin ostaisin (vaikka ne Sastat) jos olisi ylimääräistä valuuttaa sopivasti. Olishan se mukavampi liikkua Goressa kun ei housut liimaudu heti pikku sateessa ihoon kiinni. Varmasti paljon mukavampi päällä, metsässä liikkuttaessa kuin jotkut suomi-verkkarit... Ilmeisesti kaikkien pitäisi kulkea metsässä sarkapuvussa nahkareppu tai tuohikontti selässä ja jalassa tietenkin kumisaappaat.
Ja mitä tervehtimiseen tulee.. itse vähäpuheisena miehenä vastaan kyllä tervehdykseen(lähinnä vain nyökkäämällä), mutta muuta juttua on turha odottaa :D. Jos haluan jutella niin paikallinen baari sopii siihen paljon paremmin..
Mua itse asiassa ärsyttää valtavasti ne hölösuiset tyypit joita retkeillessä tulee vastaan. Taitaa vaeltajat olla aika yksinäistä porukkaa kun pitää jopa meikäläistä kiusata sillä hölötyksellä ja ilmojen kyselyllä...:)
Vastaantulevien varusteisiin ei ole kyllä tullut kiinnitettyä huomiota, jos ei sitten ole poikkeuksellisen persoonallinen ilmestys (muovikassit jaloissa jne.. ). Herääkin kysymys oletko jotenkin kateellinen toisten varusteille...?
Teltan olen ostanut ihan käyttöä varten eli tuvat kierrän kaukaa.
PS. Älä ota sitä vakavasti:)
Kandeex kaikkee ottaa niin vakavasti?
se on, mutta kukin tyylillään. Ääliöitä löytyy joka koulukunnasta.
onhan se nyt niin että jos ei halua käyttää kaikkea aikaa kamojen kuivatteluun ja paikkailuun niin ostaa goret ja polartekit niin jää aikaa olelliseen ja ei palella. onhan se tietenkin rahakysymys, mutta kaikki maksaa..
koitappa kerran jotain ruotsalaisia juppiulkoilukamoja, niin et enää sarkahousuissa metsään lähde.