Onko näin elämän syysvaiheen jo koittaessa tullut eteen romanssia, joko pitkä- tai lyhytaikaista. Meikäläisellä on parhaillaan meneillään samanikäisen kanssa.(Enempää en nyt voi paljastaa.) Mitenkähän tuollainen kestää?
romanssi elämän syksyssä
hyvin on mennyt
75780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
tässäkin iässä voi tapahtua salamannopeasti varoittamatta etukäteen. Kolme vuotta on tunnettu ja puolisen vuotta ensitapaamisen jälkeen tapasimme kunnolla ja se oli menoa. Hyvältä tuntuu olla yhdessä, etäjaksot kuuluvat asiaan meillä. Elä Sinäkin päivä kerrallaan ja nauti hetkistä.
näytä, turha kai sitä on etukäteen pohtia ja surra, - hyvin kaikki menee, ja Onnea vaan kovasti! :)
On se kiva kun joku vielä löytää onnen tässä iässä ja uskaltaa heittäytyä
Onnea vaan sinulle, nauti siitä niin pitkään kun kestää. Turha sitä on surra etukäteen miten kauan.
Minusta ei enää ole parisuhteeseen, on liian rankat kokemukset. Mutta hyvä on yksin, oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässä olen täysin vapaa.
ei elä enää prinssi-uljas sankariunelmia vaan muistaa et happamia ja pieniäkin ovat ne prinssinnakit. Niin ja vaikka sulhanen olisi kuinka uljas niin on syytä miettiä, ymmärtääkö hän rakkauden, hyvän ja uskollisuuden perään mitään vaan onko hän valmis luopumaan tosirakkaudestakin kevytkenkäisten huorapillujen tyrkylläolevan saatavuuden vuoksi, koska huurteisten höyryttämin aivoin ei viisaus seiso oikeassa paikassa.
Paljon en näistä ymmärrä, mutta olisitkohan sinä valinnut ihan väärän tyylilajin vastauksessasi?
arvostelemaan tyylilajia jos toinen on RAKASTUNUT?
Onko siinä tyylilajilla mitään merkitystä?
aika ikävä persoona?
Kirjoittaja, jolle beessi vastasi, ei ole rakastunut, vaan purkaa mustasukkaisuuttaan ja katkeruuttaan heihin jotka ovat. Samanhenkinen vastaus kuin "ei kiitos enäällä", joka vetää ikäihmisten rakastumiset vessan pöntöstä alas. Hän tosin sekoittaa jo seksin lasten tekemiseen.
Näin vanhoina ei tuumailla vaan heti ja kaikki, vaikka voimistelu käy voimille.
kun 21v tuli täyteen eikä kumpikaan ees muistanut niin ehekei kuvaamaasi romantiikkaa löydy :))
Me oikeesti taistelemme hengissä olemisesta, jotta saisimme yhteiseloa vilelä paljon pidemmäksi...koskaan kun ei voi tietää missä puussa se piru istuu?
Tuolla jossain toisella palstalla joku kertoi hiuksiensa ohenemisesta, voin kertoa et paksu kiharainen hiuspehkoni on kuin usein käytetty uuniluuta, joka todellakin katoaa ylihuomenna saksiin. Huolehtiminen ja huolestuminen saa ihmeitä aikaan. Ei yhtään harmita, kunhan kaikki on ok! Tai jos ihan pakko olisi vastata totuudella, sanoisin et kyllä turhaannuin...silti näin paras!
rakkaus voi tulla tässäkin iässä,mutta ihanaa on olla vapaakin, jos on ollut jo vuosikymmeniä aiemmin parisuhteessa.
TUNTUU TOSI HYVÄLLE 69. Ei se ikä näköjään ole mikään este vaikka 69 on monille sellainen kauhistus, nuoremmat nauraa jos heille kertoo että 69 on kiva juttu.
enhän minä sitä vähättele, en ollenkaan ja ihanaa jos niin on. Kun pelko menettämisest on silmien edessä alkaa suhtautumaan vaan elämänkumppaniin toisin, siitä romantiikasta viis jos vaan saa elävänä pidettyä:))
Romanttiikkaa on se et armastettu on samassa sängyssä aamusta aamuun.
Ihan todella toivon et jokainen jo ns. varttuneemmallakin iällä löytäisi toisen yksinäisen, menkää tapahtumiin mukaan , ehkäpä sieltä löytyisi vaikkapa juttuseuraa...ystäväpiiri voisi lisääntyä ja sieltäpä joku voisi napsahtaa!
Mitä vanhemmaksi tulemme sitä varovaisemmeksi muutumme on totta, mut silti...tutustellaan uusiin ihmisiin ilman ennakkoluuloja, hissuksiin ...parempi sekin kuin ihan yksin.
Sitten olen myös 69, en malta odottaa:)
nyt mitään rupsahtaneita esineitä olla, vaan hehkuvia ja hempeitä moniosaajia, lempeitä, helliä ja hyviä. Yksin minäkin kellahdan kohta punkkaani, silti ei ole rupsahtanut olo.
Yritä olla "normaali". Itse kärysin kun aloin pitämään itsestäni liikaa huolta. Parturikäynnit lisääntyivät,painoa vedin pois pikaisesti muutaman kilon,vaatteita hankin poikkeuksellisen paljon,puhelimestani olin erityisen tarkka aina otin sen mukaan vaikka kävin postilaatikolla. Kärysin 2 vuoden seurustelun jälkeen.
On mukavaa, jos löytää toisen ihmisen tässäkin iässä ja tulee uusia virikkeitä ja uutta särmää elämään. En nyt tarkoita mitään hankaluuksia tai probleemia, mutta onhan se hauskempi kulkea riennoissa kaksin kuin yksin. Ja ainakin minusta on hauska jutellakin, kun joku vastailee ja kertoo omankin näkemyksensä. Ja vielä parempi, jos 69 on passeli asento, yhteisymmärrys, huumori ja elämä maistuu kivalta, niin mikäs siinä. Vanhanakin on kivaa, kun on hauskaa tiedossa. Sekin on hyvä, että kumpikin antaa arvoa toisen yksityisyydelle. Sen takia ainakin minusta on hyvä, että molemmat pidämme edelleen omat asuntomme.
sen kun kattelet ja kuuntelet,myöskin itseäsi.Onko se vain rakastumista rakkauden tunteeseen ja sitä että tulee hyväksytyksi vielä tässä iässä.
Alkaa olla jo niin paljon lokaa rattaissa,ettei meikäläinen enää jaksais.Ei syty minkäänlaista kipinää vastapuoleen,ajatuskin että joku koskisi,haluisi jotain muuta kuin itse,ei ei ei.
Vihdoinkin on hyvä olla yksin,ihan omassa rauhassa,kaikilta ja kaikelta.Osallistun kyllä elämään monella tapaa mutta se on mennyttä,vain muistot seuraa.Niitäkin on kaikenkirjavia kuin räsymatto.
Oikein nautin hiljaisuudesta ja olla omissa oloissani.
sellaisenaan kuin on, saada jutustella ja turvallisessa olemisessa olla toisen kainalossa illalla ja nukahtaa
turvalliseen uneen,
olisi se vain onnea vanhustenkin kesken, ei tarvitsisi yksin päätään pehkuun painaa ja ei yksin päivän pienissä askareissa hääräillä,
olaan enkeleitä toisillemme niin rakkauskin kestää
Hymyilytti, tuntemistani pareista, vain kymmenen prossaa nukkuu vierekkäin. Toinen kuorsaa, tai hikoilee, tai valvoo aamuyöstä, iltayöstä. Käy veskissä öisin, levottomia jalkoja, jne.
Siksi eri makuuhuoneet useimmilla. Mutta, toki voit haaveilla, ja ehkäpä jopa löytääkin, et kuuluisit siihen kymmeneen prossaan.
vaan. Meistä kumpikin kuorsaa joskus, toinen ei yleensä herää siihen. Veskissäkin käymme molemmat. Jos toinen herää, voidaan vaikka jutella. On niin mukava tulla lämpöiseen pesään. Miesystäväni sanoo usein ihailevansa minua, olen kuulemma niin onnellisen näköinen nukkuessani. Hän voi valvoa myöhään ja lukea. Aamuisin köllimme pitkään ellei ole jotain varhaista menoa. Ihan on kuin seurustellessani tulevan mieheni kanssa, läheisyys tuntuu sähköiseltä eivätkä pikkuseikat häiritse.
Olihan muutaman yön romanssi omanikäisen (noin 70 vee) kanssa eräällä kurssilla.
Kurssi loppui, mentiin omille tahoille ja siihen se suhdekin näyttää loppuneen.
Ovathan muistot jäljellä. Tiedä häntä, tuleeko enää vastaavanlaista tilannetta kohdalle.
hetkistä. Oma romanssini on toistaiseksi kestänyt, mutta mikään ei ole itsestään selvää. Kyllä tuollaiset lyhyetkin jutut piristävät. Tästä iästä ja kokemuksista on se etu, ettei ota loppumisia niin vakavasti. Nuorena oli paljon vaikeampaa.
Ketjun aloittaja on aika lyhytsanainen. Viittaa vähän siihen, ettäö asiaa on syytä salatakin. On nimittäin paikallaan varoa sitä, että puoliso rupeaa aavistelemaan jotakin epäilyttävää.
Aavistin heti viestin sisällön. Vieraissa ollaan aivan varmasti.
Ja suihkussa käydään,jopa "lenkille" lähdettäessä.
Kyseinen otaksuma aloituksen taustasta on oikea. Onkin mukava todeta, että lähes kaikki asiasta kirjoittaneet tuntuvat antavan rohkaisun sanoja tilanteen jatkamiseksi ja kehittämiseksi.
Aika vapaamielisiä täällä kuusikymppisissä ollaan, mikä on ilo todeta. Ainakin 70 :ssa ollaan aika tiukkapipoisia näissä kysymyksissä. Ilmankos siellä näkyy olevan ainakin aloitusten mukaan kovin ankeata.
asiasi, olen tiukkapipoinen ja varatut eivät kiinnosta. Ankeata ei elämäni silti ole enkä tuomitse.
- Antaahan se säpinää ja sisältöä jos löytää jonkun josta mahdollisesti kehittyy hyvinkin läheinen.
Tahtoo vaan tämän ikäisillä olla kaapeissa niitä luurankoja ja irtoluitakin niin paljon että niiden näyttäminen pelottaa...
Vaikka kuinka on kokemusta ja näkökulmaa.
että jo tähän ikään oisi kaappien luutkin haurastuneet..:)
Turha on yksin olla, tuttavuuksia löytyy ihmeen helpolla etenkin Suomessa ja tansseja on usein "meille".
Parin tapaamisen jälkeen oli viikkojen yhdessä olo hyvin meni, tietenkin vuosia pois olleena leikeistä piti olla 100% varmuus matkassa. Tuskin on nuorenakaan ollut niin villiä menoa.
Empä usko mihinkään rakastumisen mahdollisuuteen, mitä ihmettä tän ikänen enään puolisolla tekisi, ei tuu lapsia ei vaikka kuinka yrittäs, turha sksinkanssa räpiköiminen ei enään kiinosta, siitä vaan sairastuu, saa kaikenlaisia sukupuolitauteja, vanhat ei pidä hygeiasta mitään huolta, hiki ja kusi haisee ei kiitos, wc:ssä käydessään ei pestä edes käsiä, ei kiitos seksiä enään, seksi kuuluu nuoruuteen. Tän ikäset on jo dementtisiä.
muutakin kuin seksiä. Eikä tuo hygienia taida olla ikäkysymys. Miesystäväni huolehtii hyvin vaatteistaan, itsestään ja asunnostaan. Hänellä taitaa olla erityisen hyvä hajuaisti. Kyllä se rakkaus voi luurata jossakin varsinkin näin joulun alla. Olen tosi kranttu noiden miesten suhteen ja ykskaks löytyi henkilö, jonka kanssa on hyvin paljon yhteistä. Esimerkiksi se, että molemmat pidämme marjoista ja kotimaisista omenista. Viimeiset Åkeröt ovat menossa. Omani loppuivat tänä syksynä aikaisemmin ja ystävältäni olen saanut täydennystä. Eikä tarvitse salailla mitään, kun molemmat olemme vapaita. En luule, että olisin katkeroitunut, vaikka kaveria ei olisikaan. Elämä on antanut niin paljon jo aikaisemmin.
se rakkaus on enempi välittämistä toisesta kuin seksiä. Näin minä katsoisin asian näillä kymmenillä. Olisi vain joku, joka hiukan tykkäisi ja "huolehtisi". En minä niin muuta kaipaa. Onhan toki kiva olla lähellä ja pusia. Läheisyydenkaipuu ja toisen kanssa jutteleminen kaikenmaailman asioista, siinäpä se on. ja vaikka laittaa yhdessä ruokaa... saunoa ym....
Tasan eivät käy herranlahjat ,näkyy......
uskotaan!
Toisilla ei näy olevan kumppanin oslata suuriakaan vaatimuksia. Riittää kun sen kanssa voi puhua ja kaikkein rohkeimmassa tapauksessa "pusia".
Tuossako ne yhteiselämän vaatimukset ovat?
nuo ovat. Eikös jokainen ole oma yksilönsä:)).
Rakkaus ei iästä kiinni, sillä raukkautta on niin kauan kuin on elämää, myös elämän viimeisillä hetkillä voit saada merkin rakkaudesta.
Kiitos lääketieteen myös tässäkin mikä on sex ja rakkaus, sillä nämä kuuluvat yhteen rakkaudessa, ilman sexsiä on sana rakkaus vain kuvitelma ilman todellisuutta.
elänyt edes 70-vuotiaaksi. Pellolleko kumppanisi pistää sinut, jos seksihommat eivät enää suju? Sillä luulen, että sellainen aika tulee, vaikka itse en ole kokenut. Minusta suhde on melko laihalla pohjalla, jos vain seksiin perustuu. Mutta täällä on noistakin asioista eri kuppikuntia, olkoon jokainen onnellinen tyylillään.
Surkeata se olisi, jos ne puuhat eivät enää seitsemänkympin puolella sujuisi, joka raja muuten ei ole kovin kaukana. Siellä kuitenkin kait on jo jonkin verran sellaisia, joille noin on käynyt.
Millä ne onnettomammat seitsemänkymppiset sitten mahdollista yhteiseloa ylläpitävät?
Miehillä kyvyttömyys tulee hyvin usein jo viisikymppisenä, ei avio liitto kaadu seksin puutteeseen , kyllä ihmisyys ja kumppanuus on paljontärkeämpi elämäsä kuin seksi.
Harvalla kuuskympisellä seksi toimii enään normaalisti usein viakran avulla, ihmisen elämä on rajallista, miksi ette hyväksy normaalia "vanhentumista " vaikka se on väistämätön jokaisen kohdalla !
Ihmettelen suuresti niitä naisia joille vain seksi on tärkeää, luulempa että ovat omaan vanhaan puolisoonsa vaan muuten kyllästyneet, ovat vain ilkeitä omalle puolisolle .
Vanhat naiset on vain katkeria, pettyneitä, vanhalle ukkoraasulle, usien demtoituvat vanhat naiset muuttu ilkeiksi kitisijöiksi, ku vihdoinkin ovat omasta mielestään parempia ja kyvykkäämpiä kuin miehensä, elämä usein puolisoitten välillä on valtataistelua. Mies nuorena terveenä on komee naisten ihailema, joten vanhetessaan vaimo kostaa elämän pettymykset narisemalla ettei mies kykene enään, se on pelkkää ilkeyttä. Todellisuudessa vanhempi nainenkaan ei kelpaa oikeesti naimamarkkinoille, saahan aina haaveilla ikuisesta nuoruudesta, totuus vaan on toinen.
kuinka siisti, jos ei kamiat pelaa, homma loppuu siihen. Usein liian siisti, vaatii toiseltakin pikkutarkkana siisteyttä.
Minusta kotona ei saa olla kun armeijassa, ei vaan sovi luonteelleni. Yleenssääkkin jos on itse niin täydellinen ja häpeää vähemmän täydellistä, kannattaa asua yksin tai todellakin juuri samanlaisen täydellisen ihmisen kanssa.
nyt ei vaan tällä iällä enää "täydellisiä" löydy. En ole itsekään mikään täydellisyys enkä sitä toiseltakaan vaadi. Miehillä vaan on se kummallinen tapa, että pitää ikäistään naista mollata, jos ei ole rupsahtanut ja kuiva, niin sitten on liian väljä. Olen minä elämässäni semmosenkin kommentin saanut. No eipä tuo pelittänyt kumppanillakaan, joten piti syy jostain saada. Loukkaavaahan tuo on, mutta "suo siellä vetelä täällä."
mutta mies voi myös moittia naistaan liiasta "tiukkuudesta",eli mikään ei ole hyvä lopulta, kun itsellä on ongelmia.
Liian totista elämää en enää halua, surullista kun useimmin hymy hyytyy vanhetessa.
On tuo aika kummaa. Jotkut moittivat tiukkuudesta, jotkut löysyydestä.
Eikö sitten voisi olla niinkin, että on ihan sopiva, siltä väliltä. Luulisi sellaisen tapauksen olevan tavallisin, noin tilastollisestikin.
Jos toiselle ns. rakastelun jälkeen sanoo, että sinulla oli niin löysä, ei siinä oikein romantiikasta voi puhua. On se kyllä melko epähienoa. Kellä tiukka kellä löysä, mutta kyllä se hämmästyttää, kun suoraan asian kuulee. Ei sitä unohda,
tutkimukset ja pohdiskelut!!! Onneksi en luultavasti tule rakastelemaan kanssanne.
turha luulla itestään liikoja voi olla ettet kelpaakaan hi.
Kyllä vastuu onnistuneesta seksistä on samanverroin myös naisilla. Tuossa eräs tuttavani alkoi uuden suhteen vaimonsa kuoltua. Kertoi vain jonkin ajan kuluttua uuden petikaverin makaavan koivet levällään ja moittivan: "Liekö sinusta mihinkään". Meneekin kaikki halut saman tien.
Niin. Kyllähän kunnon käsittely saa liki "kuolleenkin" heräämään, sen tiedän kokemuksesta. Se leikki kun vaatii molemmilta toisen huomioimista.
mut miten mies saadaan ymmärtämään että se seksi ei ole niin tärkeetä enää näillä vuosikymmenillä?
Erottuani kolmisen vuotta sitten yksinäisyydenkaipuussa tutustuin erinäisiin miehiin-hyviin ja huonoihin
ja kaikilla oli päällimmäisenä se seksin tarve.
Turhauduin niin perusteellisesti siihen että eikö miehet tajua tarjota mitään muuta.
Kainaloa,ystävyyttä,kaveruutta ja sitäkautta kenties voisi syttyä jotain muutakin.
Mut ei,ei se vain onnistu.Siksipä olen jättänyt kaiken,heittänyt hanskat naulaan ja tiedän et kaltaisiani on
paljon,jopa ystäväpiiristäni voisin luetella useita "hyviä" naisia.
Tyhjän saa pyytämättäkin.
piti minua kainalossaan ja sanoi "itke sinä vaan", kun ensimmäistä yhteistä viikonloppua vietimme yhdessä ja minulla oli itku silloin vielä herkässä. Vähän samantyylinen oli aviomieheni, joten näitä kultaisia miehiä kyllä on ja minulla on ollut onnea. Hitaasti pitää edetä eikä etsimällä löydä, tupsahtavat eteen yllättäin. Levolliset hetket kotona ovat tyypillisiä meille, ja onhan sitä muutakin.
Tiukkaan ei mahdu, mutta löysään sentään mahtuu. Eiköhän löysää voi kuitenkin halutessaan tiukentaa? Tiukan laajentaminen on jo aika hankalaa ja panee helposti luopumaan asiasta. Tiukkuuden tai löysyyden voi, ikävä kyllä, havaita vasta kokeilemalla.
Huomaaa että keskustelussa on vähitellen päästy asiaan. (Tällaista keskustelua muuten olisi turhaaa yrittää käydä 70 -ryhmässä. Siellä kun ovat pipotkin tiukkia.)
monella tavalla, aloittaja puhuu romanssista. Kovin romanttista ei tällainen ole ja eipä olisi ollut mukava elää kumppaninasi vuosikymmeniä. Mainitsemasi yksitoiskohdat ovat vähemmän tärkeitä, ne voi hoitaa sen kumisen nuken kanssa, en nyt muista nimeä.
Bunbattava Parpaada.
sinne löysinesi..aihe oli ikäihmisen romantiikka ja rakkaus, turha ängetä mukaan aina tavaraansa..
Kun ei tiedä kumpi tästä ennemmin lähtee...teryetilanteeni on hyvä, murusella huonompi. Siltikään ei voi tietää.
Jos jään yksin, en käppänää huoli ja nuorempiin en sekaannu...näin ajattelen nyt...kuka senkin tietää?
Oikeesti luulen etten välitä enää ´siinä mielessä´ tutustua kehenkään, olen nuorena aloittanut nämä parileikit joten jotenkin koen tulleeni tieni päähäm.
Kukaan ei enää sotke mun kotiani, saan vihdoinkin elää vain yksin! Tarvinko paljon ulkopuolisia kontakteja ...ei voi tietää, ne kokee vasta sitten. Nyt nautin tilanteista kun saan olla yksin.
Olen liian paljon sidottu työtehtäviini, nukun ja meen...samaa jatkuvasti, mielessä pyörii enempi toisten asiat kuin omat, ja tunnustan et kodissa kaikki on itsestään selvyyttä. Romanttisuutta en ees muista, mut lämpimän välittämisen koen joka hetki. Itkeskelen joskus , niin kovaa kuin yritänkin olla, on ihanaa kun armastettuni sanoo et tuus ny tänne kainaloon ja itke kaikki paha pois. Kaupungin kanssa taistelu ottaa enimmin päähän, kun ei tajuta ...ei tää virkailija poppoo siellä kentällä käy jne...
Pidä huoli et romantiikka säilyy, jos osaat! Hetketkin on parhaita, edes joskus.
yllättää. Lapseni sanoivat isänsä kuoltua, että hän säästyi yksin jäämiseltä. Ajattelivat, että minä ehkä selviäisin paremmin leskeytymisestä. Yleensä jompikumpi poistuu ensin, harvoin yhtaikaa. Melko monta vuotta leskeys oli jollain tavalla dominoiva, nyt ei enää. Toisin kuin sinä aloitin nämä hommat viiveellä ja jossain mielessä meno on villimpää kuin nuorempana. Romanttisia hetkiä kaikille.
Kerta rytinä, ja siitä selviäminen , vai pelossa eläminen? Jos yskii, jos paskoo on sama huoli koko ajan. Seuraan kuin hai laivaa koko ajan, minä ammatillesisti tiedän ´liikaa´ kotielämään ja se tressaa!
Minähän aloitin melkein lapsena nämä aikuisten leikit, joten en nyt ymmärtänyt sanomaasi? Miten viiveellä?
muuhun verrattuna mulla oli ikää, lapsi en ollut. Mutta hyvin olen ehtinyt ne elämän "pakolliset" kuviot.
Alkoivat ne touhut keskimääräisesti aika myöhään eivätkä ne sujuneet kunnolla kuin muutaman vuoden. Vaikka vuodet kuluvat, niin vieläkin odotellaan jotakin täyttymätöntä.
dementtisten höpinöitä, alkavan dementian oire tällä ijällä ........ jatkakaa ,,,,, saa kunnolla ihmetellä elämän menoa .......
Sinulla on jo ollut? Jotta tietää vastaisuudessa kiinnittää huomiota. Joku on sanonut, että ilkeys on yksi ja sitä mulla ei ainakaan vielä ole.
Silloin kun puolisoni sairastui alzhaimeriin, lääkäri kertoi ettei dementtinen itse huomaa olevansa sairas, itse kuitenkin pohdikselen usein mahdollista omaa sairastumista, niin lääkäri sanoi että terve puoliso usein alkaa luulemaan olevansa myös dementtinen, kehoitti mua olemaan korostamatta omaa mahdollista tementtiaa, elämä on kimuranttinen.
Dementtia on hirvittävän raskas sairaus lähiomaisille, vuosia kestävä hiljaa hiivuttava sairaus, en toivo samaa kohtaloa kellekkään.
En osaa nauttia omasta elämästä, vaikka ympäröivä yhteiskunta kehottaa, kuitenkin koen riippuvuutta omaan puolisoon, ei varmaan koskaan ihminen voi olla oikeesti vapaa, aina on jokin sidonnaisuus ainaki alitajunnassa.
oli paljon sairautta, esim. isäni oli muista riippuvainen 38 vuotta luultavasti aivoverenvuodon seurauksena. Se vaikutti eniten liikuntakykyyn. Hän eli lähes 93 vuotiaaksi, äitini uupui jo paljon aikaisemmin. Molemmat olivat päästään teräviä loppuun asti. Lähipiirissäni ei ole ollut dementiaa sairastavia, mutta olen lukenut paljon erilaiisista ihmiskohtaloista. Lapsilleni olen sanonut, etteivät kantaisi turhia huolia vuokseni, jos dementoidun. Elämä on tarjonnut niin paljon kaikkea hyvää, että tuollainenkin kohtalo voi tulla kohdalle. En minäkään varmaan olisi osannut irrottautua puolisostani, jos hän olisi dementoitunut. Tunnesiteet olivat niin vahvat. Voimia Sinulle.
Aivan oikein kuka sitä tässä iässä ihan selvänä käy ja mitä tulee tapinseisontaan niin lääkkeitä kyllä on, mutta ei halpoja. Vaikutukset ovat yksilöllisiä täytyy kokeilla kaikki merkit ja niitä on varmaan paljon ex Viagra ei ollut ihmeellinen melko kallis, Cialis kalliinpi tosi huono, Levitra paras kaikissa vaiheissa ja halvin, muuten sydänlääkkeitä ei saa ottaa samaan aikaan.
Odotan samanlaisia höpinöitä.
miehet ovat lähetelleet alastonkuvia itsestään duo "Koivistolaisille" joskus muinoin. Ole huoleti, yhden ovat säilyttäneet, varmaan on sinun lähettämäsi. Voit pyytää takaisin. Höpinöilläsi ei ole romanssin kanssa mitään tekemistä ja ennustaisin, että melko epätodennäköistä on, että ehtisit vielä kokea kunnon romanssin- valitettavasti
Noo, voihan kaiken maailöman höpinöitäkin olla, mutta miksei aina ole ihmisellä romanssin mahdollisuus. Kuinkas asian noin voi tuomita?
Romanssi sanaa et ymmärrä, ja muutenkin.......
Minulla on romanssia ollut koko ajan. Ihmettelen vain kuinka tämän 24 kautta vuotaa osoite venäjälle, sieltä tulee tosi kauniiden nuorten tyttöjen kuvia, joita minä en halua.
levitra, viagra tai cialista!! ([email protected]) kysy OK
Nöy..ei mittää täälläkään :(
naurattaa ja kovasti tuo kommentti ettei vanhempi nainen kelpaa naima-markkinoille, onko joku ollut sinne työntymässä ja missä näitä markkinoita pidetään :)
Kyllä se hohto menee ihan luonnostaa kun ei enää kiinnosta, jos kitisee niin siksi kun on muuten tyytymätön elämään tai särkee joka paikkaa.
Ei se mies nyt niin autuaaksi tekevä ole kun he luulee.
Vanhenevat miehet voi olla vielä kärttysempiä, eikä johdu seksistä
KIva
Taas uusvanha ykkönen.
H.
mitä ihmeen kommentointia?, ei ota selvää eRkkikään tuosta?
IHASTUKAA ja rakastukaa vaikka kerran viikos , olkaa hetki onnellisia .
Elämä on ainutkertainen jutska joten älkää kiukutelko .
Provo! Mistä teitä sikiää näille palstoille? Jo kirjoitusasusta nakee ettet ole oikea, mitä haet?