Nykyisin on onnettomia ihmisiä. Ennen oli elämä motivoitunutta.
Ennen vanhaan kelpasi soosi ja perunat
pappa good father
9336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Puhutaan ettäoli huono ruoka, seittemän perunaa kuorittiin lautaselle, siihe läskisoosia, ruisleipää ja kurria, kyllä jakso pakkasessa huhkia. Oltiin punaposkisia, tyttöin mieleisiä reippaita tolokun poikia. Vaan mitä on nyt, vetelykset eivät hiihtääkään osaa, nämä.
Katsottiin oliko pino suora, sahuut kohin, oksat kirveellä iholle katkottu, siisti pölli on silmälle ilo. Ihania aikoja ne oli.
soosi ja perunat. Läskisoosi ja perunamuusihan on ihan sunnuntairuokaa. Nuoret ei niinkään siansivua syö, mutta soosi kelpaa kyllä niillekin.
Ihan vesi tuli kielelle kun luin jjoutavoisen kuvauksen ateriasta. Seitsemän perunaa on aika satsi:DDDDD ja suora kaunis puupino on silmänilo!
puhu joutavia.
Eihän nyt joutavoinen joutavia,
elämäni parhaista ajoista puhuin.
Unohdin työn raskauden.
Silloin olin ajatuksissani jo paremmissa hommissa
mutta mitäpä näitä muistelee.
Peruna ja soosi on pakkaspäivän ruokaa, ja maistuu, kunnolla ruskistettu ohut sivusiivu, ja sitten kastikkeessa keittäminen kunnolla.
Mieleeni tuli puunkaato savotat, miehet kävi syömässä ja mukaan otettiin viinapulloon kaadettu kahvi joka sujautettiin villasukkaan ja joskus toiseenkin, sanomalehteä sukkien väliin, ei ollut termospulloja kaupasta ostettuja.
Illalla pihkalle tuoksuvat vaatteet uuninpäälle kuivumaan, hommat jatkui taas aamulla.
Seurasin miesten lähtöä nenä kiinni ikkunassa, äiti siitä ei pitänyt kun joskus ikkunoissa oli jäätä ja siihen jäin nenän jälki.
Voi kun ne asiat tuntuu tutuilta vaikka vuosikymmeniä on aikaa.
määki ensmäitteks tekemä. Nii oli lyhkäne, ett täydys ol palli al. Viäläkki muista,ko kurkotteli niit siivui paistinpannus ja ne peijooni räiskisivä sitä rasva,niiet käsivarre paloiva. Siihe rasvaha sitt lisseks sipuloit ja jauhoi . Pappan katos päält ja annoi ohjei. Taisi sitt perältäkki oppi senki taido,vaikkei se enä ol nii muudis.
Ajanmerkit nyt kyllä näyttävät siltä, että olisi oiva juttu jos kaikille olisi edes läakisoosia ja keitettyjä perunoita. Elintarvikkeet ja mm. vuokrat nousee kallistuneen öljyn takia.
Äiti laittoi possulihaviipaleita pannulle. Siitä sulanutta rasvaa käytettiin kastikkeena perunoiden päälle. Sama myös joulunaikaisen Talkkunan suhteen.
Näkyi talkkunajauhoa olevat marketin hyllyllä vieläkin, luomuna ja ilman. Se talkkuna nyt vielä meni, mutta lipeäkalaa en nähnyt sopivaksi sen aikaiselle pikku valkoihoiselle.
Kuinka sanot,että jos edes olisi..Eihän tavallinen arkiruoka läskisoosista ja perunoista parane.
Se pitää miehen/naisen tiellä ja nälän kurissa.On toista,kuin nuo pitsat sun muut hömpät.
Et taida olla ruuanlaittaja itse?
Sillä jos soosilla tarkoitat sitä kunnon läskisoosia, jonka voimalla tätä maata on kaukaisista ajoista asti rakennettu, niin tiedoksesi, ettei sellaista siansivua saa enää mistään.
Ennen vanhaan possussa oli paksu läskikerros. Ei sellaisia possuja enää missään kasvateta, vaan siankin pitää solakka kuin vinttikoira, kuten eräs lihakauppias minulle marmatti.
Vanhan ajan läskisoosi oli rasvaista, muhevaa ja hautunutta, ja aina sitä jäi senverran yli, että loppu pantiin uuden soosin joukkoon seuraavana päivänä.
Perunat olivat komeita ja jauhoisia. Vuosikymmeniä meitä yritettiin ruokkia vetisillä ja apulannoin kasvatetulla perunalla, josta oli ihan pakko siiryä pois riisiin ja pastaan. Vasta nyt viime vuosina on alkanut ilmestyä liikkeisiin vähän parempia perunalaatuja.
Terveellisyyden perään piti myös huutaa vuosia, joten läskisoosia syövä kansalainen oli itsemurhaajaan verrattava onneton.
Nyt taas kuulemma saisi syödä voita, eikä muuta rasvaakaan ole enää pakko pelätä arsenikin lailla, mutta nyt emme enää saa vanhaa kunnon raaka-ainetta. Läskisoosi elää enää vain muistoissamme.