Eli tilanne on seuraava! Ihastuin koulussa yhteen todella kauniiseen tyttöön : ) Tai ainakin ihan ihan pikkaisen (pyörii mielessä 24/7) :P Mutta en saa selvää onko hän ihastunut? Eli minkälaisia merkkejä näkee ihastuneen ihmisen naamasta? Olen huomannut että hän vilkuilee todella usein, kuten minäkin häntä. Katseemme ovat kohdanneet parikin kertaa ja hän kääntää katseensa pois tai minä käännän. Yhden kerran huomasin että hän katseli minua ja kun käänsin katseeni hän punastui kovin!! :D Ja varmaan minäkin olin naama ihan punaisena! Yleensä en ole mikään tuppisuu ainakaan ennen mutta tämä tyttö on aivan jotain muuta.. olen ihan puurossa!!!!!!! ihan liisterissä:D Eikä nyt ole kyse mistään teinix-rakkausjutuista, yhtään vähättelemättä nuoria:) Olen aikuinen jo hyvän matkaa:D Mutta onko tämä nyt sitä rakkautta ensi silmäyksellä?? :D Normaalisti kysyisin jo ekana treffeille mutta minä en nyt uskalla!! pitää varmaan koota itseni ja kysyä:D en uskalla edes jutella hänelle!! Pitäisikö tässä ihan ensin seurata tytön käytöstä ja olla enemmän rohkeampi ja itsevarmempi? Jos te muut viisaat aikuiset tai miksi ei nuoret niin jelpata äijjää hädässä ja kertoisitte niitä oireita, koska pitkään aikaan ei ole käynyt näin:D Kiitän kovasti, eli ihastumisen oireita?:D Niin tiedän vertailla!
Onko ihastunut?
Ihastunutko?
61340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja oho ihastuin....
ihan samanlainen tilanne meneillään just tällä hetkellä. Tää jätkä pyörii mielessä 24/7 ja en saa yhtään selvää onko hän ihastunut minuun. Katseet on kohdannu todella monesti, pitkin syksyä.. (joka päivä) ja koulussa ihastuin tähän jätkään. Itestäni voisin sanoa sen verran, että katselen tätä kyseistä jätkää aina kun on tilaisuus, mutta en kehtaa olla koko ajan töllöttämässä.
Ite reagoin ainakin sillein että hymyilen ja katson ehkä normaalia pidempään, ja saatan punastella joskus, ja olen huomannut että hänkin välillä punastelee. Ite en yleensä oo tuppisuu, mutta tän kohalla oon, mutta kyllä mä suun saan avattua ja puhuttua sille kuhan vaan otan itteeni niskasta kiinni.. Naamasta näkee että onko ihastunu silleensä, että sen ilme on semmonen ilonen ja onnellinen ja sit se katse, katseesta sen tunnistaa. Hän on kans aikuinen jo hyvän matkaa ja minä vuosia nuorempi. Ite en oo huomannu vielä että ois rakkautta ensisilmäyksellä, mutta välillä alkaa tuntua että entä jos on. En tiijä, aika näyttää. Mutta et kumminkaan ole se jota minä salaa ihailen koulussa :) Kyllä me juteltu ollaan, tänää ehkä eniten mitä ikinä :)))))
Kokoa hyvä mies itsesi ja kysy tätä tyttöä treffeille. Ja kannattaa olla rohkeempi ja itsevarmempi ja ottaa niskasta kiinni itteesä, siitä se lähtee ;)
Yritän ihan 100%:sesti! Kyllä mekin juteltii tänää mutta mitää tällästä ei oo ikinä tapahtunu!! Sehän se just on:D Kyllä minäki noi katse jutut tiiän suunnillee mutta välillä se vaa on kamalan vaikeeta:D Minä oon tuntenu tämän tapauksen nytte 1 kuukauden ja tänää juteltii ensimmäisen kerran. Meilläki katseet kohtaa joka päivä:D ja tämä vetää heti pois ku kattelen.. se tuntuu ihan ku tulis muutamaksi sekuntiksi yhteisymmärrys ja sitte jompi kumpi vetää katseen pois ja yleensä se on minä joka jänistää. Tuossa oot oikeessa:D Ei sitä aina vaa kehtaa tuijottaa:D Saisin hävetä! Aikuinen mies:D ja ei oo ees pokkaa pyytää tyttöä kahville vaan käyttäydyn ku mikäki pikku poika:D Aina ennen oon vaa röyhkeesti pyytäny.. Nyt kyllä aion ottaa asiasta selvää:D Just tollasta sen naisen käytös on ku oon sen lähettyvillä.. Tänääki se hymyili oikein salaperäisesti ja minä pölvästi en edes pystyny kattoo silmiin:D Sehän se tekee niistä hetkistä nii herttaisia ja kauniita mutta pitäis nyt pystyä toimimaan edes tän asian suhteen.. Kaikille kavereillekki neuvon mitä pitää tehä tällästen asioiden suhteen. Oon langennu omaan kuoppaani:DD Ja tää on toka kerta ku ihastun oikein kunnolla.. Seurustelin joskus 5 vuotta :) Mutta se suhde meni päin.. no joo! Sillon ku ihastuin ja olin vielä nuori nii se ei ollu lähelläkää tätä tunnetta:D Pitäis kääntää tää positiiviseks:DD Kerranki meen opiskelee koululle hyvin hyvin mielläni joka päivä:D Kiitokset tästä! Tästä on todella paljon apua. Kirjottele ihmeessä kuulumisia tähän jos vain haluat:)
hyvä vain. :) Oon ite ollu tän jätkän kanssa samalla luokalla elokuun alusta asti, ja siitä asti mulla on ollut pieniä tunteita häntä kohtaa, ihastumista ensi silmäyksellä, joita en oikein uskaltanu sillo aluks oikee ilmasta ikäeron vuoksi. Mutta nytte ku on kulunu 4kk ja oon tutustunu siihe paremmi tän marraskuun aikana, oon jutellu sille enemmä. On se kerra ite alottanu keskustelun ku ootin kyytiä, mutta selvästi paineessa oli. Nytten uskallan paljo enemmän katella sitä, vaikka en koko ajan katokkaa, ihan välillä vaan. Otan vaa itteeni niskasta kiinni ja juttelen sille.. Kerron kuulumisiani tähän, kuhan niitä tulee lissää, ihmettelen eniten sitä, että miks se juttelee kaikkien muiden meijän luokkalaisten kanssa, vaan ei mun. Mutta tänään tähän asiaan tuli totaalinen poikkeus. :) Ja ihan hyvä vaan että tulikin. Opiskelemaan menen itsekkin nytten hyvillä mielin ja oon aina silleen että onneks sitä näkee huomenna taas. :) Jep jep.. meijänki jutussa on se jätkä joka kääntää yleensä eka pään pois.. (että kukaan ei tajua mtn;D) .
"se tuntuu ihan ku tulis muutamaksi sekuntiksi yhteisymmärrys ja sitte jompi kumpi vetää katseen pois ja yleensä se on minä joka jänistää." meillä ihan sama juttu :)
"Sehän se tekee niistä hetkistä nii herttaisia ja kauniita mutta pitäis nyt pystyä toimimaan edes tän asian suhteen.."
minä ainakin olen juuri tuollainen katseen välttelijä, ainakin alkuun. tuntuu ihan, että lyhyt katseiden kohtaaminenkin polttaa.... toisaalta joskus saatan kerätä rohkeutta ja esim. jos olen myöhässä tunnilta niin luokkaan tullessani kohdistan katseeni häneen ja tuijotan niin pitkään kuin hänkin....
en uskalla juuri hymyillä, paitsi silloin, jos esim. kysyn jotain juttua ihastuksen kohteeltani, niin olen samaan aikaan hermostuneen oloinen ja "hihittelevä", vaikka en minäkään enää mikään teini ole... hakeudun hänen lähelleen usein ja vapisen, jos hän tulee aivan lähelle tai hipaisee minua. saatan myös vaihtaa usein istuma-asentoa luokassa, jos hän on lähelläni.
Itse olen nyt samassa tilanteessa kuin sinä olit. Olen 26 vuotias ja ihastukseni on luultavasti 21 tai 22. En yleensä ihastu keneenkään koska edellinen suhde meni niin pipariksi. Mutta jostain syystä tämä tyttö sai minussa ihan käsittämättömän ihastuksen aikaan kun hän tuli juttelemaan minulle luentosalissa. Ennen sitä olin huomannut että hän välillä vilkuilee minun suuntaan ja tämmöistä. Silloin tyttö ei herättänyt mitään tunteita oikeastaan. Nyt en ole saanut häntä pois mielestä. Koko homma tuntuu niin absurdilta kuin voi. En ole mikään hyvännäköinen ja hieman ylipainoinenkin. Tyttö taas on hyväkroppainen ja tosi kaunis. Ehkä olen tulkinnut tämän jutun täysin väärin. Noh huomena pitää selvittää tämä asia.