Viitaten aiheesta käytyyn varsin laajan
keskusteluun, teen nolona tunnustuksen, että ajan
pilkkopimeässä avoveneelläni matkan saareen aina
täysin ilman valoja.
Perusteluna tälle on se tosiseikka, että ajovalo
valaisee veneen valkoiset pinnat niin ettei valot
päällä näe yksinkertaisesti ajaa. Valottomasta
veneestä pystyy kuitenkin hetken totuttelun
jälkeen näkemään pimeässäkin rantojen ääriviivat.
Miten valot tulisi pienveneessä toteuttaa, jotta
ne ei sokaise näkyvyyttä pimeällä? Onko muilla
vastaavia kokemuksia?
keskusteluun, teen nolona tunnustuksen, että ajan
pilkkopimeässä avoveneelläni matkan saareen aina
täysin ilman valoja.
Perusteluna tälle on se tosiseikka, että ajovalo
valaisee veneen valkoiset pinnat niin ettei valot
päällä näe yksinkertaisesti ajaa. Valottomasta
veneestä pystyy kuitenkin hetken totuttelun
jälkeen näkemään pimeässäkin rantojen ääriviivat.
Miten valot tulisi pienveneessä toteuttaa, jotta
ne ei sokaise näkyvyyttä pimeällä? Onko muilla
vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuttu ilmiö. Itselläni on erillinen katkaisija
valkoiselle valolle eli voin käyttää tarvittaessa
vain punavihreäävaloa.
Kartanlukuvalona kannattaa muuten käyttää punaista
valoa. Juju piilee siinä, että ihmisen silmä
herkistyy erään hormonin vaikutuksesta pimeässä.
Kyseinen hormoni erittyy hitaasti (n. 30 min),
mutta pyyhkiytyy pois erittäin nopeasti
valon vaikutuksesta. Valkoinen valo on tässä
erityisen tehokas. Punainen valo ei pyyhi pois
tuota hormonia, joten punaisessa valossa silmä
mukautuu valaistuksen vaihteluihin vain iiriksen
avulla, mihin menee sekunti suuntaansa. Näin ollen
herkkyys palautuu maksimitasolle heti valojen
sammuttua.
Tänään oli muuten ensimmäinen oikea kesäpäivä.
95E:tä on palanut tänään reilu 100
litraa maissa ja vesillä sekä vajaa 100
litraa 100LL:ää ilmassa. Menihän tuota löpöäkin
muutama kymppi veljen veneellä pörrätessä. Oli se
silti sen väärti!
"pelkkää punavihreää" näyttävä on PURJEIN
liikkuva alus - mitä sinä et luonnollisestikaan
tiennyt...
esim. noin 2m putkimasto jonka päässä metallilevy
(Hst.Al.)jonka koko on sovitettava veneesi ja
valon mukaan siten että valo ei valaise ollenkaan
venettäsi vaan vasta n.metrin ulompaa ja valo on
tietysti tämän levyn yläpuolella ja itse olet sen
alapuolella ja metrin verran veneesi ympäriltä
alkaa valaistu alue.
Ymmärsitkö ellet kyselepä lisää.
...ei se oikein toimi pienissä veneissä. Vedestä
ja pärskeistä heijastuu aina sen verran valoa,
että ongelmia syntyy.
Olen kokeillut samaa asiaa. Moni
ammattikalastaja on mm. päätynyt esittämääni
ratkaisuun.
Ongelmallisimpia ovat esim. soutuveneet tyynellä
kelillä. Niisät ei tule pärskeitä, jotka vaaleana
erottuvat eikä niissä ole valoja.
Olen kyllä ongelmitta ajellut pilkkopimeässä
perämoottoriveneellä, kulkuvalo (1 kpl) aina
päällä. Tosin masto saisi tässäkin valossa olla
korkeampi, kuin nykyinen puolimetrinen, ja
varjostinlevykin puuttuu. Siltikään ei ole valo
haitannut navigointia. Sen sijaan oma selkä on
haitannut valon näkymistä eteenpäin ja ehkä myös
häiritseviä heijastuksia. Ilman valoja ajaminen
ei kyllä tulisi mieleenkään.
Ideaali valomasto perämoottoriavoveneeseen voisi
olla esim. 80cm pitkä, johon valo on asennettu
pystysuoraan varjostimen kera. Valitettavasti
pidempi alkaa jo näyttää pahalta, vaikka
toimisikin paremmin. Kylkikiinnitys laituriin on
myös silloin vaikeampaa.
Vielä ehdotus valonaroille veneilijöille. Sen
sijaan että ajatte pimeänä tai puutteellisin
valoin, vaihtakaa pienempi polttimo kulkuvaloon.
5W lamppu varmaan näkyy riittävästi muita veneitä
ajatellen, mutta häikäisee vähemmän kuin
(muistaakseni) vaadittu 10W.
80 cm kepakko tuikun vartena on ainakin omassa
mökkiveneessäni (reilu 6 m avovene) ehdottomasti
liian lyhyt. Jotta haitalliset heijastumat
voitaisiin välttää, maston tulisi olla vähintään
pari metriä korkea. Sen kuljettaminen on taas
vaikeaa ja pystyssä sen kiinnikkeille tulisi
asettaa erityisvaatimukset reilusti yli 40 kt
vauhdissa jo yksistään jyskinnän takia.
Kuvaamani systeemi on valitettavasti laiton kuin
piru, mutta toimii hyvin. Muuta liikennettä
havaitessani sytytän sitten valkoisenkin.
Kiitokset vinkeistä teille kaikille.
Sunnuntaiveneilijä on näköjään veneillyt ihan
oikeassa pimeässäkin, eikä vain valoisissa
kesäöissä. Eli huomenna kauppaan punavihreät
hankkimaan ja katkaisija valkoiselle. Täytyy
tässä kesän mittaan miettiä kuinka pitkän
valomaston 5 m perätuuppariveneeseen ihan
oikeasti voi asentaa ja millaisen heijastussuojan
siihen saa viritettyä.
Mihin pu-vi-valo on asennettu? Onko perävaloa?
Täytyykö pimeässä ajaa 40 solmua, jos jo
lailliset valot häiritsevät noin paljon?
Ei ole mitään syytä lähteä rakentamaan laitonta
järjestelmää veneeseen vaikka hyöty olisikin,
että voisi pimeässä pitää suurempaa vauhtia.
Eikös nopeus pidä sovittaa senhetkisen näkyvyyden
ja valaistusolosuhteiden mukaan. Reaktioaika ei
lyhene samassa suhteessa nopeuden kasvamisen
kanssa.
Voipi käydä tilanne, että saattaisit jossakin
tilanteessa olla muuten korvauksen saaja, mutta
jos oletkin esiintynyt väärän tyyppisenä aluksena
muututkin korvauksien maksajaksi. Silloin kiroaa
kytkimen pitkälle ...
Näkyvyyden ollessa rajoitettu pimeän takia venettä
voidaan kuljettaa turvallisesti huomattavillakin
nopeuksilla. Käytännössä pimeässä tulee aina valoa
kuutamosta, tähdistä ja pilvistä heijastuen
kaupungin valoista sen verran, että normaalisti
silmän totuttua pimeään, näkyvyys on riittävä.
Toki se vaatii tehostettua tähystystä, mutta
katson sen niin turvalliseksi, että olen ajanut
viimeisen parin vuoden aikana n. 100 tuntia
kuvatuissa oloissa todella karikkoisilla ja
kapeilla vesialueilla kaukana väylistä. En
suosittele henkilöille, joilla on
pieniäkin vaikeuksia navigoida normaaleissa
oloissa tai, joka joutuu miettimään hetkenkin
ohjauspäätöksiä tehdessään joko puutteellisen
navigointitaidon tai puutteellisen
veneenkäsittelykyvyn takia.
Vierailla vesillä kuvaamani punainen säädettävä
karttavalo on ehdoton varuste. Sillä ajo onnistuu
todella pahoissakin paikoissa ja keleissä.
Toisin on sumussa. Silloin nopeutta on laskettava
ja pimeässä ilman tutkaa en lähtisi ulos muutoin
kuin äärimmäisessä hädässä ja pakosta. Tuolloinkin
hädästä riippumatta uskoisin löytäväni
hallintalaitteista aivan uusia tehoasetuksia
kierroslukumittarin alkupäästä.
Jo päiväsaikaan hernerokkasumussa navigointi on
todella vaikeaa ja 15 - 20 kt on silloin todella
kova vauhti, vaikka olisi kaksi silmäparia
tähystämässä. Tuolloin muu liikenne ja mahdolliset
muut esteet ovat valtava riski.
Melko pahoihin paikkoihin uskaltaisin sittenkin
mennä aika kovaa, jos olisi vuorenvarma tieto,
että esteitä tai liikennettä ei ole. Tämmöistä
tietoa ei kuitenkaan ole mistään saatavana millään
tunnetulla apulaitteellakaan.
Sumusta puhuttaessa kokeilimme erään kaverin
kanssa kerran kuinka kauan vene kesti kurssissaan
ilman navigontivälineitä. Yritin ottaa
hernerokkasumussa suuntaa tuulen vireen
aiheuttamista pienistä laineista ja perävanasta.
Kaveri seurasi selän takana GPS:llä plotterin
kanssa. Suoraan tultiin muistaakseni n. 30 metriä
rannan jälkeen, minkä jällkeen eksyin ensimmäisen
kerran jo n. 400 (!) metriä halkaisijaltaan
olevalla lahdella. Heitto ei ollut suuren suuri,
mutta täysin riittävä useimmissa paikoissa, jotta
kivet löytyvät tehokkaasti. Löydettyäni
ulosmenotien yritimme uudelleen ja totesimme minun
alkavan kaartamaan välittömästi kiintopisteet
kadotettuani oikealle kiristyvää kaartoa enkä
huomannut asiaa vasta kuin kohtasin omat aaltoni
toiseen kertaan. Lopulta kaartosäde alkoi olla
muutaman sadan metrin luokkaa. Opetus oli selvä:
Sumuun ei ole mitään asiaa ilman asianmukaisia
varusteita edes "lyhyillä" matkoilla.
Lentokurssilla nykyisen JAR-kirjaan kuuluu
perusmittarikoulutus. Mittarikoulutuksen alussa
oli todella tuskaista tarkkailla
radiosuunnistuslaitteita, keinohorisonttia,
kuulaa, suuntahyrrää eli hyrräkompassia, nopeus-
ja korkeusmittaria ym. lennonvalvontamittareita
aikaisemmasta veneilykokemuksesta huolimatta.
Silloin kyllä nosti hattua kavereille, jotka
lensivät ilmailun pioneerivuosina mittareiden
varassa sekuntikellon kanssa ilman radiomajakoita
tai keinohorisontteja ja kaiken jälkeen vielä
löysivät perille ilman tutka-apua ennen
polttoaineen loppumista. Ei syntyisi ainakaan
minulta.
Unohdin mainita, että edellä mainitsemassani
veneessäni pu/vi-valo on yhdistetty malli, joka on
aivan keulassa "kannen" päälle asennettuna.
Ratkaisu on ollut hyvin toimiva.
Pienissä veneissä perään asennettava taakse
näyttävä valkoinen valo tulisi todella alas ja
perämoottori varjostaisi sitä merkittävästi.
Lisäksi tuo valo heijastuisi pärskeistä takaisin
todella pahasti aiheuttaen avoveneessä häikäisyä.
Eräällä kaverillani on vastaava viritelmä juuri
tuosta syystä, mutta hänkin on todennut sen
kaikesta huolimatta toimimattomaksi, vaikka
hänllä on HT-vene. Aikaisemmin kuvaamani
katkaisija löytyy hänenkin veneestään.
Valkoisen valon asentaminen keulaan aiheuttaa
pienessä avoveneessä saman ongelman eli se
valaisee vettä aiheuttaen sokaistumista ellei vesi
ole aivan rasvatyyni.
"Pimeänä" ajon syy ei ole suinkaan nopeuden
maximointi, vaan halu löytää mökkisaari tai
mantere ja vielä ilman turhia pohjakosketuksia
(siis turvallisuus). Nopeus tulee luonnollisesti
sovittaa olosuhteisiin ja siksi syyspimeällä
teemme matkaa usein tyhjäkäynnillä. Veneen
vakiovarusteinen kulkuvalo päällä turvallinen
max. nopeus on 0 knot, eli matka ei oikein taitu.
Lakikirjan mukaan tällaisissa olosuhteissa ei
pitäisi lähteä lainkaan vesille, mutta oikeassa
elämässä tilanne on hieman toisenlainen.
Syksyisen yön/illan pimentää oikeasti vain sakea
pilvisyys sekä mahdollinen sade ja säähän on
tunnetusti aika vaikeasti ennustettava muuttuja.
Tällaisissa tilanteissa "laittomasti" saavutettu
näkökyky tuntuu ihan turvalliselta valinnalta.
Jos onnettomuus sattuu pimeällä.
Olet valottomana AINA syyllinen.
Jos ei toisten henki merkkaa, niin ehkä oma
kukkaro/henki?
Hanki vaan valo/valot. Ei se niin vaikeaa voi
olla.
Ei ole meikäläistä valot haitanneet vielä koskaan.
Häikäsisköhän semmonen systeemi että käyttäis ihan
keulassa eteenpäin näyttävää valoa pienen maston
nokassa ja takana vastaavasti taaksenäyttävää.
Lamppujen alle vielä levy estämään lähialueen
valaistumista. Ei ehkä tarttis niin pitkää mastoa.
Niin, ja tarviiko sellaisessa pienveneessä niitä
pua/vihreä valoja välttämättä lainkaan?
Oma kysymykseni koskee ankkuri- ja kulkuvalojen
kytkentää. Minkälaisen releen tai diodin avulla
saisin kytkennän tehtyä. Katkaisijat ja valot on
jo asennettu mutta johdotukset pitäis vielä
laittaa. Siis joku komponentti kahden katkaisijan
väliin pitäis mielestäni saada, että systeemi
pelaa.
Punavihreät tarvitaan myös alle 7m veneessä
jos liikutaan yli 7 solmua.
Olette mielestäni kaikki oikeassa, en
kommentoi vaan totean ja kysyn.
Veneily ja laivaväylillä törppöily on kaksi
,täysin, eri asiaa.
Kuka ammattilainen ei haluaisi lähteä luotoja
sun muita kaislikkoja koluamaan. Järjellä, eikä
lakikirjalla.
teoriasta. Pu/vi-valoja ei vaadita pienemmissä
paateissa. Itselläni on hiukan vajaat 5m pitkä
perämoottorivene joka on katsastettu
vuokraveneeksi tänä keväänä. Siihen ei vaadittu
muuta valoa kuin ympärinäkyvä valkoinen tolpan
päässä. Kone on 30hv joten vauhtia on yli tuon
mainitun 7 solmun. Mielestäni pieniin veneisiin
riittää hyvin tuo yksi valkoinen. Pu/vi-valot
pimeällä nähdessäni oletan vastaan tulevan veneen
olevan isompaa kokoa ja sen mukaan sovitan
vauhdin ja reitin. Ei siitä isoa menetystä ajassa
tule jos väistää isommaksi olettamaansa paattia,
hiukan koomista tosin jos se sitten onkin omaa
kokoa tai joskus pienempikin. Ennemmin tietysti
liikaa valoja kuin liian vähän. Kukin tyylillään.