Mietin tässä, miten saa apua masennukseen? Olen jo monta vuotta ollut vaihtelevasti hyvin ahdistunut ja alakuloinen, toisinaan on helpompaa, toisinaan taas huomattavasti raskaampaa, nyt taas raskas osuus menossa. Kaikki tuntuu toivottomalta, ahdistaa, väsyttää ja on univaikeuksia. Tiedän etteivät BDI- tai DEPS-testit ole täysin luotettavia, mutta niiden mukaan olen melko pahasti masentunut. Olen tehnyt niitä muutaman kerran tässä kuluneiden vuosien aikana, viimeksi havahduin tänään tekemään, ja näkyy pahemmaksi menneen. Tai sitten johtuu vain siitä että juuri nyt on vain kaikki niin vaikeaa.
Käyn siis yläastetta, ja mahdollisuus olisi kuraattorille puhua. En kuitenkaan osaa puhua. Pelkään sosiaalisia tilanteita, ystävien kanssa tulen toimeen mutta kaikki vieraampien ihmisten kanssa puhuminen ja muu on yhtä tuskaa. Tuntuu että henki salpautuu ja tilanteesta haluaa vain mahdollisimman nopeasti pois. Kasvokkain puhuminen ei siis tulisi kysymykseenkään, en vain pysty siihen. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin kasvokkain puhuminen ja avautuminen, en aio tehdä asialle mitään. Tietenkin suostun tapaamaan ihmisiä kasvokkain sitten kun se on välttämätöntä, jos on, mutta ainakin itselleni on paljon helpompi puhua tunteistani ja ongelmistani juuri esimerkiksi kirjoittamalla.
Olenko aivan toivoton tapaus, kun en halua puhua asioistani? En pidä avautumisesta, varsinkaan vieraille ihmisille vaikka väitetään sen muka auttavan.. itseäni se vain ahdistaa ja jälkikäteen hävettää, olipa kyseessä sitten vaikka kaveri. Mutta muutakaan apua ei taida olla saatavilla kuin keskusteluapua.
Käyn siis yläastetta, ja mahdollisuus olisi kuraattorille puhua. En kuitenkaan osaa puhua. Pelkään sosiaalisia tilanteita, ystävien kanssa tulen toimeen mutta kaikki vieraampien ihmisten kanssa puhuminen ja muu on yhtä tuskaa. Tuntuu että henki salpautuu ja tilanteesta haluaa vain mahdollisimman nopeasti pois. Kasvokkain puhuminen ei siis tulisi kysymykseenkään, en vain pysty siihen. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin kasvokkain puhuminen ja avautuminen, en aio tehdä asialle mitään. Tietenkin suostun tapaamaan ihmisiä kasvokkain sitten kun se on välttämätöntä, jos on, mutta ainakin itselleni on paljon helpompi puhua tunteistani ja ongelmistani juuri esimerkiksi kirjoittamalla.
Olenko aivan toivoton tapaus, kun en halua puhua asioistani? En pidä avautumisesta, varsinkaan vieraille ihmisille vaikka väitetään sen muka auttavan.. itseäni se vain ahdistaa ja jälkikäteen hävettää, olipa kyseessä sitten vaikka kaveri. Mutta muutakaan apua ei taida olla saatavilla kuin keskusteluapua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä psykiatri määrää lääkkeitäkin ja kertoo vinkkejä tms. Ei sitä pelkästään tarvii avvautuu.
Ehk sun kanttis puhumistakin kokeilla, nuo ammatti-ihmiset ku on kuullut kuule jo aivan kaiken ni mitää hävettävää sul oo:)
Mielenterveyden ammatti-ihmiset todella ovat kuulleet suunnilleen kaiken maan ja taivaan välillä, mutta ei psykiatri määrää noin vain lääkkeitä alaikäisille ilman muuta hoitoa ennen sitä. (Masennuslääkkeiden turvallisuutta alle 18-vuotiailla ei ole tutkimuksilla varmennettu, joten ensisijainen hoitolinja kehitysikäisellä on terapia, jolla voi olla ratkaisevakin merkitys nuoren tulevaisuutta silmällä pitäen :)
Harvinaisen hyvin kerrot itsestäsi ollaksesi yläasteikäinen!
Sinun ikäisesi elämässä tärkeintä on suoriutua koulutehtävistä, suorittaa se koulu loppuun, ja siellä suuntautua jonnekin. Kirjoitukseksasti päätellen Sinulla ei ole tässä suhteessa isoja ongelmia: olet selvästi lahjakas.
Pelkäät sosiaalisia tilanteita? Mutta ystäviä Sinulla on. Tämän kaiken voisi tietysti panna myös ikäsi tiliin, eli etköhän Sinä ole ihan tavallinen teini.
Käy kuraattorilla, kun siihen on mahdollisuus... jos on jotain asioita, jotka haluat mainita, kirjoita ne vaikka lapulle jonka annat hänelle luettavaksi.
Ei sun tarvitse avautua tuntemattomalle... voit käydä useamman kerran siellä, ja antaa vaikka tämän ihmisen hoitaa puhumisen, tai mennä yhdessä kaverin kanssa vastaanotolle.
Tietty voi myös auttaa jo se, että kirjoitat asioista ihan itsellesi.
Omalla kohdallani apua en saanut enkä saa mistään, mutta vastaanpa kuitenkin koska sinulle voi käydä toisin. :)
Jos et halua kasvotusten puhua, voit kirjoitella jollain nuorten nettisivuilla. (Nuortennetti mm.) Myös puhelimitse voi soitella. (n.puh:0800120400)
Muuten apua voisit hakea siltä kuraattorilta tai vanhemmiltasi, jos pystyt kertomaan heille. Kuraattori voi ohjata sitten jatkotutkimuksiin ja katsotaan, minkälaista apua tarvitset, esim. Terapia, lääkitys,...
Jaksamista sinulle !
Terv: Toinen yläasteikäinen