näyttää vihaansa mulle, sitä enemmän haluan rakastaa häntä? Mikä mussa on vikana? Järki sanoo että pitäisi olla loukkaantunut ja surra sitä, kuinka huonosti hän kohtelee minua ym. Mutta kun suljen silmäni, haluaisin vain halata häntä ja katsoa häntä silmiin ja jotenkin lohduttaa häntä!? En todellakaan ymmärrä.
En ole siis sillätavalla rakastunut, kuin rakastunut tyypillisesti on :=), mutta tää tunne on niin outo, entodellakaanymmärrä.
En ole siis sillätavalla rakastunut, kuin rakastunut tyypillisesti on :=), mutta tää tunne on niin outo, entodellakaanymmärrä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Totuus on se et jotkut ihmiset ovat tottuneet kävelemään toisten päältä ja pitämään toista kynnysmattona johon voi pyyhkiä kaikki p*skat kengistään. Älä anna kohdella itseäsi ihan miten sattuu. Yritä ottaa tuosta opiksesi ja ajatella asiaa toiselta kannalta.. Hän ei ehkä ole arvoisesi.
olla eräs nainen ja sitä sinä haluaat rakastaa
ja tunnet sen sydämessäs, että hän ei ole tahallaan sua halunnut satuttaa ja että ei hänkään loppujen lopuksi ole edes sulle vihainen, jos hän tietää että kaikelle on varmaan jokin ihan järkevä syy ja ymmärtää.. ja jos molemmat tuntee samoin toisiaan kohtaan ja tietää kuuluvansa yhteen :)
että sinua pitää vihata ? Ilman syytä kukaan ei vihaa ketään.
oma huono itsetunto (olen varmaan ansainnut, itse aiheuttanut huonon kohtelun) on ansa, joka saa naiset kuin lehmät sietämään huonoa kohtelua. Alussa sanallista murjontaa, tönimistä. Yhteen muutettua alkaa tulla turpaan.
Kaltoinkohtelijalle pitäisi heti alussa lyödä luu kurkkuun: "Minua ei kohdella noin. Jos jatkat huonoa kohtelua lähden välittömästi." Ja on myös lähdettävä, eikä uhottava. Mutta niinhän se käy, että uskotaan ja toivotaan, vielä sittenkin kun sataa turpiin päivittäin.
Vaikea sanoa. Joku asia mussa vaan on. Millon mitäkin. Ei sillä niinkään ole väliä mutta ihmettelen vaan tätä tunnetta. Kun ei haluais olla olemassa koko ihmiselle mutta pakko on kun samassa toimistossa. En mä nyt työpaikkaa voi vaihtaa!?