Mielestäni oikeasti syrjittyjä homoja on ne homot, jotka eivät halua olla homoja. Koska sen lisäksi, että meitä ei hyväksy homofoobikot, meitä ei hyväksy myöskään iso osa homoja, jotka yrittävät jatkuvasti pakottaa meitä hyväksymään "oma" seksuaalisuutemme. Kaikenlisäksi saamme paskaa niskaan psykiatreilta ja terapeuteilta jos kerromme ettemme hyväksy homouttamme. On hyvin ironista, että nykyään suositellaan pysymään homona ja joskus aikaisemmin oli hyväksyttävämpää yrittää muuttua heteroksi. Mutta nyt jos yrität muuttua niin saat paskaa niskaan. ONKO SE REILUA?
Miksi ihmeessä minun tulisi hyväksyä asia, joka vie minulta kyvyn perustaa normaali parisuhde, normaali perhe ja elää muutenkin sellaista elämää jota haluan? En minä todellakaan mistään homoelämästä haaveillut ennen kuin homouteni minulle selvisi. Väkivaltaisten suhteiden ja homoelämän realiteetin tajuamisen jälkeen silmäni ovat vihdoinkin taas auki. Minä en tätä taakkaa valinnut, mutta sen sijaan voin valita toteutanko seksuaalisuuttani. Kuka haluaa kiduta sitten yksinään lopun elämän kun kulissisuhde naisen kanssa ei onnistu?
Se on kuitenkin niin varmaa kuin taivas yllämme, että minuun ei koske enää yksikään mies! En todellakaan näe tulevaisuuttani jonkun toisen miehen kanssa, mutta ikävä kyllä en näe sitä myöskään naisen kanssa. koska en tunne vetoa naisiin. Odotanko vain, että joku päivä olen taas sinut homouteni kanssa, etsin jonkun miehen ja yritän elää ihanaa vaaleanpunaista elämää? Ajatuskin kuvottaa ja nostaa raivon pintaan. Turha on hakea mistään mitään apua kun kyse on aina siitä, että pitäisi antaa aikaa itselle jotta asian voisi hyväksyä. Juu ei, sitä päivää en salli itselleni tapahtuvan. Koska silloin luovuttanut heikolla hetkellä ja antautunut. Arvostan itseäni sen verran, että mielummin kuolen kuin päästän itseni homoelämään.
No nuorten homojen itsemurhamäärät ovat olleet nousussa maailmanlaajuisesti. Mietin vain, että miten nämäkin tutkimustulokset on saatu? Näiden nuorten seksuaalisuus on ollut siis tiedossa ennen heidän kuolemaansa. Mutta siitä puuttuu niiden homoseksuaalien määrät, joiden seksuaalisuus ei ollut muiden tiedossa. Yhdysvalloissa on käynnissä "It gets better- kampanja" jonka tarkoitus on tukea nuoria homoseksuaaleja. Minua kuvottaa jo tuo nimikin. Kannustetaan ihmisiä olemaan homoja.
Miksi ei tehdä aktiivisemmin tutkimusta siitä millä saataisiin homoseksuaalit muuttumaan heteroiksi, koska sille tosiaan olisi tarvetta! On niin paljon homoja jotka eivät halua olla homoja. On niin paljon ihmisiä jotka ovat kuolleet seksuaalisuutensa vuoksi joko oman käden kautta tai teloittajien. Sillä aikaa kun hyysätään syrjinnän kohteeksi joutuneita homoja, jotka haluavat olla homoja, me jotka emme halua homoseksuaalisuutta elämämäämme joudumme syrjityiksi. Itse kärsin joka päivä. Se tuska on jotain sellaista mikä ei ole puhumalla lähtenyt. Ihan turha mennä kysymään apua kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sellainen asia elämään mikä ei siihen kuulu!
Viime vuonna yritin neljä kertaa itsemurhaa ja kaksi kertaa jouduin sairaalaan kun minut löydettiin liian aikaisin joko itseni raatelemana tai yliannostuksen vaikutuksessa. Kahdella kerralla viina ja lääkkeet eivät tehneet tehtäväänsä vaan heräsin aina uudestaan. Kehoni varmaankin vastustaa kuolemaa enemmän kuin mieleni. Silti kaiken tämän paskan jälkeen minun tulisi vain ajatella muita ettei heille tule paha mieli! Elän tällä hetkellä rakkaan äitini vuoksi, joka tuskin kestää jatkuvia itsemurhayrityksiäni enää kauan aikaa. Perhe on rikki. Ystävätkään eivät enää jaksa. Minut hylättiin yksi kerrallaan. Tämä kaikki on homoseksuaalisuuden syytä ja turha väittää muuta!
En ole löytänyt vertaisiani. En ketään joka sen sijaan, että yrittäisi pakottaa minua homoelämään mukaan, kannustaisi minua olemaan toteuttamatta seksuaalisuuttani. Löydän vain ihmisiä jotka paasavat minulle itseni hyväksymisestä ja lopulta he suuttuvat kun en muuta mieltäni. Ehkä päätänkin omistaa elämäni homoseksuaalisuuden tutkimiselle ja siihen sopivan hoitomuodon etsimiseen. Vaikka en elinaikanani saavuttaisi päämääräni, ehkä tutkimuksistani olisi hyötyä myöhemmässä tulevaisuudessa ja joskus homoseksuaalit voitaisiin muuntaa heteroiksi. Olisi kiva kuitenkin löytää vertaistukea.
Miksi ihmeessä minun tulisi hyväksyä asia, joka vie minulta kyvyn perustaa normaali parisuhde, normaali perhe ja elää muutenkin sellaista elämää jota haluan? En minä todellakaan mistään homoelämästä haaveillut ennen kuin homouteni minulle selvisi. Väkivaltaisten suhteiden ja homoelämän realiteetin tajuamisen jälkeen silmäni ovat vihdoinkin taas auki. Minä en tätä taakkaa valinnut, mutta sen sijaan voin valita toteutanko seksuaalisuuttani. Kuka haluaa kiduta sitten yksinään lopun elämän kun kulissisuhde naisen kanssa ei onnistu?
Se on kuitenkin niin varmaa kuin taivas yllämme, että minuun ei koske enää yksikään mies! En todellakaan näe tulevaisuuttani jonkun toisen miehen kanssa, mutta ikävä kyllä en näe sitä myöskään naisen kanssa. koska en tunne vetoa naisiin. Odotanko vain, että joku päivä olen taas sinut homouteni kanssa, etsin jonkun miehen ja yritän elää ihanaa vaaleanpunaista elämää? Ajatuskin kuvottaa ja nostaa raivon pintaan. Turha on hakea mistään mitään apua kun kyse on aina siitä, että pitäisi antaa aikaa itselle jotta asian voisi hyväksyä. Juu ei, sitä päivää en salli itselleni tapahtuvan. Koska silloin luovuttanut heikolla hetkellä ja antautunut. Arvostan itseäni sen verran, että mielummin kuolen kuin päästän itseni homoelämään.
No nuorten homojen itsemurhamäärät ovat olleet nousussa maailmanlaajuisesti. Mietin vain, että miten nämäkin tutkimustulokset on saatu? Näiden nuorten seksuaalisuus on ollut siis tiedossa ennen heidän kuolemaansa. Mutta siitä puuttuu niiden homoseksuaalien määrät, joiden seksuaalisuus ei ollut muiden tiedossa. Yhdysvalloissa on käynnissä "It gets better- kampanja" jonka tarkoitus on tukea nuoria homoseksuaaleja. Minua kuvottaa jo tuo nimikin. Kannustetaan ihmisiä olemaan homoja.
Miksi ei tehdä aktiivisemmin tutkimusta siitä millä saataisiin homoseksuaalit muuttumaan heteroiksi, koska sille tosiaan olisi tarvetta! On niin paljon homoja jotka eivät halua olla homoja. On niin paljon ihmisiä jotka ovat kuolleet seksuaalisuutensa vuoksi joko oman käden kautta tai teloittajien. Sillä aikaa kun hyysätään syrjinnän kohteeksi joutuneita homoja, jotka haluavat olla homoja, me jotka emme halua homoseksuaalisuutta elämämäämme joudumme syrjityiksi. Itse kärsin joka päivä. Se tuska on jotain sellaista mikä ei ole puhumalla lähtenyt. Ihan turha mennä kysymään apua kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sellainen asia elämään mikä ei siihen kuulu!
Viime vuonna yritin neljä kertaa itsemurhaa ja kaksi kertaa jouduin sairaalaan kun minut löydettiin liian aikaisin joko itseni raatelemana tai yliannostuksen vaikutuksessa. Kahdella kerralla viina ja lääkkeet eivät tehneet tehtäväänsä vaan heräsin aina uudestaan. Kehoni varmaankin vastustaa kuolemaa enemmän kuin mieleni. Silti kaiken tämän paskan jälkeen minun tulisi vain ajatella muita ettei heille tule paha mieli! Elän tällä hetkellä rakkaan äitini vuoksi, joka tuskin kestää jatkuvia itsemurhayrityksiäni enää kauan aikaa. Perhe on rikki. Ystävätkään eivät enää jaksa. Minut hylättiin yksi kerrallaan. Tämä kaikki on homoseksuaalisuuden syytä ja turha väittää muuta!
En ole löytänyt vertaisiani. En ketään joka sen sijaan, että yrittäisi pakottaa minua homoelämään mukaan, kannustaisi minua olemaan toteuttamatta seksuaalisuuttani. Löydän vain ihmisiä jotka paasavat minulle itseni hyväksymisestä ja lopulta he suuttuvat kun en muuta mieltäni. Ehkä päätänkin omistaa elämäni homoseksuaalisuuden tutkimiselle ja siihen sopivan hoitomuodon etsimiseen. Vaikka en elinaikanani saavuttaisi päämääräni, ehkä tutkimuksistani olisi hyötyä myöhemmässä tulevaisuudessa ja joskus homoseksuaalit voitaisiin muuntaa heteroiksi. Olisi kiva kuitenkin löytää vertaistukea.
Vastaukset 20
Vanhimmat
on olemassa sellainen sairaus kuin; kaksijakoinen mielentilan muutos, siis mielntilan häiriö ja aivan varmasti sellaiseen saa suomessa hoitoa, varsinkin jos on jo "alla" neljä itsemurhan yritystystä. Taitaa vaan olla niin, että jompi kumpi vaihtoehdoista on itselleen hyväksyttävä, hoidolla tai hoidotta. Aivan turha vaahdota homoudesta parantamisesta, se ei ole sairaus, paremminkin asiantilan hyväksymättömyys voi olla mielen sairastumisen syynä. Tämä ihan näin "kyökkipsykologina" mieleen tulleena ajatuksena. Kirjoittaja ei mainitse ikäänsä, mikä sinänsä viittaisi pelkkään provokaation hakuiseen aloitukseen aiheesta
Voi että näitä ammattilaisten leikkijöitä. Kerroppa saitko pökitettyä egoasi tarpeeksi kun tulit kertomaan diagnooseja? Luuletko tosiaan etteikö minua olisi jo tutkittu/toimitettu jatkotutkimuksiin kun olen sairaalassa joutunut ravaamaan niiden itsemurhayritysten vuoksi? Itse asiassa niitä yrityksiä on viimeisen yhdeksän vuoden ajalta kymmnenen. Minä en näe kaikissa tapauksissa itsemurhan halua sairauden merkkinä sillä itsemurha on jokaisen ihmisoikeus ja yritysteni määrä kertoo mielestäni sen kuinka kyllästynyt elämään olen. No valitettavasti mainitsemasi sairaus ei päde minuun, mutta kyökkpsykologilta on turha mitään ammattimaista odottaakaan. Minulla ei ole kuitenkaan edes bipolaarista mielialahäiriötä. Mitä tulee saamiini hoitoihin ne ovat olleet erittäin huonoja. Ne eivät kuitenkaan ole tämän kirjoituksen aiheena, mutta jos pitää eritellä siihen vielä argumentteja niin pistetään muutama: narsistilääkärit - ja hoitajat, lääkitystä on vaihdettu valehtelematta kaksikymentä kertaa ja tällä hetkellä olen ilman mitään koska lääkkeiden sivuvaikutukset ovat vakavemmat kuin oireeni ja minulle ei mielellään edes myönnetä lääkkeitä koska lääkärin mielestä minulla on suuri yliannostusriski. Terapiasta ei ole ollut mitään hyötyä, koska minua ei ole saatu hyväksymään homoseksuaalisuuttani. En ala enempää erittelemään mitä kaikkea olen jo käynyt läpi, koska se menee OFF-TOPIC puolelle.
Homoseksuaalisuus on tuonut elämääni murhetta niin paljon että kärsin jatkuvasti joten pääsyy on homoseksuaalisuus eikä pelkästään se, etten hyväksy asiaa. Sen hyväksyttömyys on osasyynä varmasti pahaan olooni, mutta silloin kun olin "aktiivisempi" homo niin asiat olivat vielä huonommin. Joten jos hyväksyn asian niin silloin elämä muuttuu varmasti taas huonommaksi ja sitten oravanpyörä on valmis. Minuun ei koske yksikään mies enkä todellakaan aio toteuttaa seksuaalista suuntautumistani. En todellakaan ota sitä riskiä enää, että joudun parisuhteessa luottamani henkilön fyysisen ja henkisen väkivallan kohteeksi. Haluan löytää keinoja, joilla pysyn riittävän vahvana vastustaakseni päivittäin homoseksuaalisia tunteitani.
Minun iälläni ei tässä asiassa ole merkitystä. Yritän etsiä ihmisiä joilla on samankaltaisia tuntemuksia homoseksuaalisuutensa suhteen ja jotka haluavat olla toteuttamatta seksuaalisuuttaan. Ihmisiä jotka eivät tuomitse minua sen takia, että haluan olla normaali hetero. Sen sijaan minua ei kiinnosta haukkumiset teiltä homoilta, jotka haluatte olla homoja.
"Aivan turha vaahdota homoudesta parantamisesta, se ei ole sairaus"
Koet heti uhkana ajatuksen siitä, että jos jossain löydettäisiinkin keino poistaa homoseksuaalisuus, niin oma elämäsi olisi heti uhattuna koska mielelläsi paneskelet miesten kanssa. Mielestäni vaikka kuinka umpihomot haluavat homostella niin meidätkin pitää ottaa huomioon eli homoseksuaalisuutta on tutkittava enemmän jotta löydetään syyt, ehkäisy ja muutoskeino. Totta kai moni homo alkaa vastustaa jos kuulisi, että homoseksuaalisuudelle etsitään hoitomuotoja, koska se kyseenalaistaa heidän näkemyksensä identiteetistään ja elämästään ylipäätänsä. Mutta mielestäni on väärin, että apua ei saa ne jotka eivät halua olla homoja.
tässä tapauksessa homoseksuaalisuutta ei voida pitää sairautena (eikä siis muulloinkaan...), vaan sitä, että sinä vastustat omaa seksuaalisuuttasi, koska se on se asia joka aiheuttaa ongelmia itsellesi.
mikä on se asia, jonka koet homoseksuaalisuudessa niin vastenmieliseksi? kun sanoit, että et halua joutua suhteessasi henkisen tai fyysisen väkivallan uhriksi, niin ei se muuttaisi tilannetta, vaikka olisit hetero. heterosuhteisiinkin voi kuulua väkivaltaa ja monesti kuuluukin, suhteellisesti enemmänkin kuin homosuhteisiin, koska homoseksuaalien on täytynyt miettiä omaa identiteettiään pitkään, joten he ymmärtävät omia tuntemuksiaan paremmin, sekä sen kautta myös muiden tuntemuksia.
ongelma tässä tilanteessa voikin olla se, että et osaa/pysty sitoutumaan ihmisiin. sinulla olisi sama ongelma vaikka olisit hetero. ruoholla on vain tapana näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, niinpä syytät asiasta omaa seksuaalisuuttasi, vaikka ongelma on aivan muualla.
kun puhuit siitä, että haluaisit löytää keinon seksuaalisuuden muuttamiseen, niin etkö pidä sitä yhtään eetisesti arveluttavana? en itse usko tämän olevan mahdollista, mutta jos sille löytyisi keino, seksuaalisuudesta tulisi niin kuin kauneus, vaihteleva muoti-ilmiö, jota ihmiset voisivat muuttaa mielensä mukaan niin ikään kuin nenäänsä kauneusleikkauksissa. mutta elämä ei vain ole niin reilua, että kaikki menisi niin kuin itse haluaisi. täytyy vaan osaa elää tilanteiden mukaan, sekä hyväksyä itsensä, koska se on ainoa keino löytää onnellisuus sekä mielenrauha.
Niin! Kannattaisiko hyväksyä oma seksuaalisuutesi? Ei tuommoinen murjottaminen piedemmän päälle auta mitään. Asialle ei voi mitään. Ei tarvitse elää aktiivista gay elämää, ei. Ei tarvitse alkaa elää vaaleanpunaista gay-elämää. Ei tarvitse ryhtyä gay-prideihin jne.. Yritä sen sijaan löytää itsellesi tasapainoinen ja itsensä ja muut täysin hyväksyvä kumppani. Hanki itsellesi mieleinen työ. Perusta perhe vaikkapa jonkun yksinäisen naisen, tai halukkaan lesboparin kanssa =). Homollakin on elämässä paljon vaihtoehtoja, usko pois!
Itse olen 21 vuotias gay, mahdollisesti hieman bisse, sillä en koe naisen kanssa seukkaamista mahdottomana. Koen vaikeaksi lähinnä sen, että homon elämä on yksinäisempää, jos sattuu olemaan kaapissa. Elän kaksoiselämää. Heteromiesystäväni luulevat minua heteroksi, muutama naisystävä tietää homouteni, ja mulla on mailman ihanin poikaystävä ja hyvä opiskelupaikka! Näen tulevaisuuden valoisana. Isosiskoni (hetero) synnytti puoli vuotta sitten tyttären, ja pienokainen on meidänkin silmäterämme =), toimin hänen kumminaan. Minulla on myös kaksi muuta sisarusta, jotka elävät heterosuhteissa, veli ja toinen sisko. Perhe on minulle kuin toinen kaveripiiri XD Joskus tulevisuudessa, olisi hienoa olla isä jollekulle. Lapsen kannalta parhaaksi näen, jos joku mukava yksinäinen heteronainen haluaisi kanssani lapsen. Lapsi voisi asua äitinsä luona, minusta erillään, mutta tahtoisin toimia lapsen isänä ja tavata häntä usein. Homollakin voi olla hyvä elämä!
"mikä on se asia, jonka koet homoseksuaalisuudessa niin vastenmieliseksi? "
Mainitsinkin jo aikaisemmin siitä mitä homoseksuaalisuus vie pois omasta elämästäni. En voi perustaa normaalia perhettä homona. En voi saada lapsia toisen homon kanssa. En myöskään halua, että lapset hankitaan tietoisesti perheeseen jossa lapselta puuttuu naisen roolimalli. Sateenkaariperheidea ei kuullosta minusta eettisesti oikealta. Minusta on kauheaa ajatella, että lapsella ei olisi äitiä, sillä koen oman äitini hyvin tärkeänä. En myöskään tue ideaa, että lapsella olisi alusta alkaen jo kaksi kotia, eli toisessa olisi isä/isät ja toisessa äiti. Tiedän sen, että ei kaikissa heteroperheissäkään lähtökohdat ole ideaaliset, koska on paljon yksinhuoltajia ja hajonneita perheitä. Mutta en tietoisesti halua lapsen joutuvan valmiiksi rikkinäisiin perheisiin/perheeseen.
"ongelma tässä tilanteessa voikin olla se, että et osaa/pysty sitoutumaan ihmisiin. sinulla olisi sama ongelma vaikka olisit hetero. ruoholla on vain tapana näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, niinpä syytät asiasta omaa seksuaalisuuttasi, vaikka ongelma on aivan muualla."
Siis sanotko nyt, että koska olin väkivallan uhri, en pysty sitoutumaan ihmisiin? Että sama ongelma minulla olisi jos olisin hetero? Eli olisi silti väkivallan uhri? Pystyn kyllä sitoutumaan ihmisiin, mutta suhteissani ilmenneet ongelmat ovat olleet jotain aivan muita kuin sitoutumisongelmia. En edes tajua mistä vedit sitoutumisongelmat tähän kun kyse on siitä, etten todellakaan halua olla toisen miehen kanssa enää koskaan. En todellakaan usko, että kohtaisin elämässäni samoja ongelmia heterona. Kohtaisin kyllä varmasti muita ongelmia, mutta en ole tietääkseni sanonut, että heteroelämä on ongelmatonta. Kyse on kuitenkin siitä, että koen homoseksuaalisuuden vääränä ja epäreiluna. Enemmistö on heteroja ja minut on ängetty vähemmistöön johon en halua kuulua.
"kun puhuit siitä, että haluaisit löytää keinon seksuaalisuuden muuttamiseen, niin etkö pidä sitä yhtään eetisesti arveluttavana?"
Homous on mielestäni eettisesti väärin joten jos siihen löytyy apukeino niin ongelma ratkeaa niiden osalta jotka eivät halua olla homoja. Toki muutosta haluamattomat homot joutuisivat tukalaan tilanteeseen, sillä silloin he eivät voisi enää puolustella suuntautumistaan valitsemattomuudella. Koska silloin olisi mahdollista valita muutos tai pysyä homoseksuaalina. Luulen kuitenkin, että moni homo valitsisi muutoksen ja varsinkin ne jotka ovat vasta löytäneet seksuaalisuutensa.
" täytyy vaan osaa elää tilanteiden mukaan, sekä hyväksyä itsensä, koska se on ainoa keino löytää onnellisuus sekä mielenrauha."
Sitä päivää, jolloin hyväksyisin homoseksuaalisuuteni, ei enää minun kohdallani tule olemaan. Pysyn kaukana homoelämästä joten riskit ovat pienet, että tupsahtaisi joku mies elämääni joka kääntäisi pääni tai että muut homot saisivat aivopestyä minut taas homoksi. Olen katkaissut ystävyyssuhteitani homoihin, jotka ovat yrittäneet pakottaa minua homoelämään. Katkaisen tarvittaessa kaikki jos minua tuomitaan jatkuvasti sen vuoksi, etten halua olla homo. Itseni hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että luopuisin toiveistani. Niiden luopumisen jälkeen oloni olisi onneton. En halua nähdä itseäni elämässä toisen miehen kanssa. Vihaan miehiä enemmän ja enemmän. Varsinkin niitä homomiehiä jotka tuomitsevat haluni olla hetero.
Mutta sinäkään et ymmärrä minua.
Valitettavasti en jaa näkemyksiäsi kanssasi. Minusta on todella ikävän kuuloista, että tekisit tietoisesti lapsen ihmisen kanssa, jonka luona et edes asu. Mielestäni tuo ajatus ei kuulosta ollenkaan lapsen edun mukaiselta.
"Niin! Kannattaisiko hyväksyä oma seksuaalisuutesi? Ei tuommoinen murjottaminen piedemmän päälle auta mitään. Asialle ei voi mitään. Ei tarvitse elää aktiivista gay elämää, ei. Ei tarvitse alkaa elää vaaleanpunaista gay-elämää. Ei tarvitse ryhtyä gay-prideihin jne.. Yritä sen sijaan löytää itsellesi tasapainoinen ja itsensä ja muut täysin hyväksyvä kumppani. Hanki itsellesi mieleinen työ. Perusta perhe vaikkapa jonkun yksinäisen naisen, tai halukkaan lesboparin kanssa =). Homollakin on elämässä paljon vaihtoehtoja, usko pois!"
Vaihtoehdot jotka tarjosit minulle eivät ole mahdollisia minun tapauksessani, mutta minulla on jo työ josta pidän. En tietääkseni ole maininnut olevani työtön? Työni ei kuitenkaan tuo minulle niin paljoa onnea ja iloa, että se korvaisi kaiken muun. Haluan pitää työelämän ja muun elämän erillään.
En halua miestä kumppanikseni oli sitten kuinka ymmärtäväinen tahansa. Koska useimmat miehet aiheuttavat minulle vain mielipahaa. En myöskään tee lapsia valmiiksi rikkinäisiin kuvioihin. Enkä todellakaan lesbojen kanssa. En tue sateenkaariperheideaa. Se ei ole mielestäni lapsen kehityksen ja edun mukaista. En halua, että lapseni asuu eri taloudessa kuin minä itse. Koska jos haluan toimia lapselleni kunnollisena kasvattajana niin asun hänen kanssaan. Eli vaihtoehdot ovat vähissä.
Minun vaihtoehtoni ovat joko a) kuolema b) elän yksin koko loppuelämäni kärsien c) pakotan itseni suhteeseen naisen kanssa, mutta lopputulos on kuitenkin se, että kärsin koko loppuelämäni. Kuolema on noista kaikista minulle helpotusta tuovin vaihtoehto. Koska sen jälkeen en tiedä enää mistään mitään ja kärsimys päättyy välittömästi.
Mutta en halua laittaa äitiäni kärsimään. Olen luvannut hänelle monta kertaa etten enää vahingoittaisi itseäni, mutta joka kerta olen lupaukseni pettänyt. Viimeeksi sanoin hänelle etten voi luvata enää mitään koska joutuisin pettämään lupaukseni kuitenkin. Mutta minusta tuntuu, että hän on näiden vuosien jälkeen alkanut ymmärtää haluni päästä pois. Luopuminenkin on rakkautta ja vaikka se särkisi hänet, niin hän ymmärtäisi myöhemmin, että se oli ainoa keino jolla kärsimykseni loppui. Se helpottaisi ajallaan myös hänen oloaan kun hänen ei tarvitisisi enää kantaa huolta minusta. Mutta yritän jaksaa hänen vuokseen, sillä en elä itseäni varten enää. Kuolema kuitenkin tuntuu tällä hetkellä hyvin lämpimältä ajatukselta. Olen miettinyt HIV:n hommamista sillä hoitamattomana se muuttuisi AIDSiksi ja lopulta kuolisin. Minulla olisi siinä tapauksessa aikaa valmistaa läheiseni sitä ajatusta varten, että kuolen. Silloin he tietäisivät minun kuolevan jossain vaiheessa ja ehtisivät jotenkin tottua ajatukseen.
taidat olla oikea "kultakimpale" Aslan-liikkeen porukalle, nehän tekevät sinusta umpiheteron alta aikayksikö, kun sitä niin kovasti itsekin halajat, tai sitten on elettävä erakoituneena kaukana muista, niin miehistä kuin naisistakin, tai sitten ryhdyttävä munkiksi luostariin, siellä on ihan itsstäsi kiinni, kiinnostutko toisista miehistä. Tältä sivulta Sinun on aivan turha ammattilaisten neuvoja odotella, kyllä meitä "kyökkipsygolokeja" ollaan enimmäkseen.
""En halua nähdä itseäni elämässä toisen miehen kanssa. Vihaan miehiä enemmän ja enemmän. Varsinkin niitä homomiehiä jotka tuomitsevat haluni olla hetero.""
En usko ja ymmärrä, että kukaan voi pakottaa Sinua elämään toisen miehen kanssa, edes olemaan "kaveri pohjalta silleen" Eikö ole yksinkertaisempaa pysytellä tuntemistasi homo-miehistä kaukana, tuskin heteromiehet Sinua jahtaavat "siinä mielessä" Muuten, kyllä homoja on kuitenkin sen verran, ettei kenenkään tarvitse ketään pakolla ruveta homoksi tekemään
Niin. Ei tähän varmaan kukaan pysty mitään sen rakentavampaa sanomaan. Et selvästi halua olla se mitä koet olevasi, mutta ei sitä kukaan ulkopuolinenkaan pysty miksikään muuttamaan. Ei ole olemassa pilleriä jonka syömällä muuttuisit heteroksi, ja epäilen että meidän elinaikanamme kyseistä pilleriä tulisi olemaankaan. Ensimmäinen mikä itselläkin tuli mieleen oli Aslanin eheytyshoidot, hehän väittävät pystyvänsä parantamaan ihmisiä homoudesta joten se lienee vaihtoehtosi jos koululääketieteen avulla et apua löydä. Toinen vaihtoehto on lähteä hakemaan apua ulkomailta, Jenkkilästä nyt ainakin löytyy hoitoja joka lähtöön. Suhtautuisin kuitenkin eheytyshoitoihin jonkinlaisella varauksella jos psyyke on jo entuudestaan heikommilla kantimilla, mutta ilmeisesti sulla ei ole enää mitään hävittävääkään.
Kolmas vaihtoehto mikä tuli mieleen on se, että olet yksinkertaisesti (Aslanin) trolli. Niihinkin täällä törmää aika ajoin. Mikäli et ole trolli niin pahoitteluni, mutta elämälle ei tule takuuta, eikä kukaan muu kuin sinä itse ole vastuussa omasta itsestäsi ja onnellisuudestasi.
Eikö kannattaisi kuitenkin uskoa, että me synnytään tänne jokainen niin erilaisina. On hyvin paljon sellaista erilaisuutta, jolle ei yksinkertaisesti ihmiset voi mitään, ja ne on vaan pakko hyväksyä.
Tottakai kun meidät on opetettu pienestä pitäen, että se perhe-elämä on ainut oikea. Niin heikommat yksilöt siihen pakosta sortuu, ja ajattelevat ettei minusta muunlaiseen elämään ole. Jos ajatellaan vaikkapa sokeita, kuuroja jne. ei heillekkään anneta mahdollisuutta näkevien ns. täyspainoiseen elämään. Mutta kuitenkin hekin pystyvät löytämään omalta elämältään sen itseään tyydyttävän tarkoituksen.
Ainahan kannattaa tutkia, ja varmaan tutkitaankin, miten kaikki yleensä maailmassa pelaa. Mutta se ei auta ainakaan meitä vielä tässä ja nyt. Toki itse jokainen voi kiinnostua tutkimuksestakin, jos siihen kykyä ja halua löytyy, ei sekään ole pois suljettu mahdollisuus.
Kuitenkin tuo sinun kammoama hyväksymisentie kannattaisi miettiä vielä kerran. Jos ei halua, eikä pysty samaa sukupuolta olevien kanssa elämään yhdessä, niin yksineläjän mahdollisuus on sitten ainut vaihtoehto. Oman elämän lopettaminen on maailmassa niin yleistä, että siihen voi päätyä kuka tahansa. Kuitenkin jos vielä tänään tuntuu siltä, että nukunpa kuitenkin vielä yhden yön ennen sitä, niin sekin on päätös joka joskus voi olla hyvin palkitseva. Nähdä huominen, ja todeta että kyllä minä vielä tämänkin päivän katson loppuun asti, jos annetaan siihen mahdollisuus.
Itselläni on samansuuntainen ajatus ja aikomus, etten aio elää parisuhteessa koko elämäni aikana. Ja se onkin toteutunutkin hyvin, sillä menossa on jo kuudeskymmenesvuosi aika pitkällä. Eikä sitä enää tässä iässä edes kaipaa mitään perhe-elämää, sillä kaikkeen tottuu. Kuitenkin seksuaalisetkin tarpeeni olen pystynyt hoitamaan itsellisesti aika hyvin, ja silloin tällöin myös harrastanyt toisten kanssa niitä. Eikä ne kyllä vielä tässäkään iässä ole jättäneet, joskin helpottaa määrällisesti jonkin verran. Kuiten ne tuovat yksinäisellekkin jonkinlaisen elämisen halun, ja pysyy varmasti terveenpänä kun tarpeensa jotenkin pystyy tyydyttämään.
Mainitsen vielä tähän lopuksi, että ns. rakkautta ei ole minullekkaan suotu, tai minä en ole osannut siihen suuntaan pyrkiäkkään. Kumpikaan sukupuoli ei ole jostakin syystä minua kiinnostanut yhteiselämään. Tosin minullanin on ollut hetkensä, että pitäisikö minunkin jotenkin ne yhteiskunnan asettamat perhenormit pyrkiä täyttämään. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja ne on taakse jäänyttä elämää. Jokainen ollaan sitten tasa-arvoisia, kun kerran aika jättää meistä. Kaikkine puutteinemme, ja erilaisina me täältä erkanemme joskua pois, jokainen ajallaan.
Yritetään kuitenkin kun täällä ollaan, niin tehdä tämä oma elämämme siedettäväksi, eikä katkeroiduta siitä mitä toiset ovat ja mitä saavat aikaiseksi. Hyvää jatkoa toivottelen teille kaikille.
"...syyt, ehkäisy ja muutoskeino."
ap:lle. Et ole ollut halukas hoitoihin joita sinulle on tarjottu, esim. lääkehoidon olet kertomasi mukaan lopettanut. Muutamat masennuslääkkeet vievät seksihalut. Kun näitä haluja ei sinulla ole, ei sinun tee miestäkään mieli. Voit hakeutua naisseuraan ja opetella uutta elämää ja sitten ajan kanssa purkaa lääkitystä. Lääkäriltä varmasti saat tähän apua ja sopivaa lääkitystä.
Jos haluat tulla kuntoon, on sinun siedettävä nämä sivuvaikutukset. Mikään ei ole ilmaista, vaan kaikesta pitää maksaa hintaa. Lääkkeiden sivuvaikutuksista selviää reippaalla asenteella ja tahdonvoimalla.
Entäpä jos etsisit itsellesi tyttöystävän, jolle kertoisit nämä huolesi. Etsi sellainen joka sinua ymmärtää. Se on tie parempaan huomiseen. Tyttöystävältäsi saat lämpöä, läheisyyttä, voimaa ja jaksamista. Ei se sen vaikeampaa ole.
Seurakunnasta saa keskusteluapua elämän tukaliin tilanteisiin. Esimerkiksi Elävät vedet tapahtuma auttaa käsittelemään seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia ja auttaa kasvamaan ihmisenä. On olemassa satoja ja jopa tuhansia ihmisiä jotka oikeasti ovat löytäneet itsensä ehjänä ja seksuaalisesti ehyenä kokonaisuutena. Heille on avautunut rikas uusi elämä ja kokonaan uusia ihmissuhteita.
Tällä sivulla on hyviä artikkeleita aiheesta ja sivun lopussa lista kirjallisuudesta, jota voi synkimpinä hetkinä lukea ajatuksen kanssa http://www.aslan.fi/archives/96
Muista että mikään ei elämässä ole mahdotonta.
Tuota olet tulkinnut tekstiäni väärin. Olen ollut halukas lääkehoitoihin, mutta saamani sivuvaikutukset ovat olleet sitä luokkaa, että lääkitys on ihan itseni ja muiden turvallisuuden vuoksi jouduttu katkaisemaan. Ei ole ollut pelkästään oma päätökseni, ja jos lääkärit eivät suostu minulle kirjoittamaan lisää lääkkeitä niin en voi sille mitään. Koska olen kuitenkin monen eri lääkärin hoidettavana ollut ja moni on tullut siihen lopputulokseen, että lääkkeistä saatava hyöty jää minimaaliseksi negatiivisten sivuvaikutusten vuoksi. Sivuvaikutukset ovat olleet sekä fyysisiä, että psyykkisiä. mm. pahaa kutisevaa ihottumaa, rajua mielialanlaskua joka johti itsemurhayrityksiin, muistiongelmia jotka vaikuttivat merkittävästi suorituskykyyni jokapäiväsessä elämässä, ym. oireita. Näitä ei voi vain sietää tai oppia elämään niiden kanssa, koska tuo ihottumakin ja muistiongelmat olisivat vaikuttaneet liikaa työhöni.
Kaikenlisäksi olen itsekin sitä mieltä, että parempi kulkea mieli selvänä kuin lääkehuurussa, koska usein lääkkeiden aiheuttamat mielialamuutokset edesauttoivat itsemurhayrityksiäni. Olen käyttänyt useita eri lääkkeitä enkä pelkästään depression hoidossa käytettäviä.
Mitä tulee näihin aslan, seurakunta ym. ehdotuksiin niin ne ovat ehdottomasti poissuljettuja. Olen ollut ateisti jo monta vuotta, en kuulu kirkkoon enkä aio sinne liittyä. Uskonnottomuus on ollut yksi helpotustekijä elämässäni, kun ei tarvitse stressata sillä, että jossain satukirjassa kerrotaan miten minun tulisi elää. En siedä ahdasmielisiä uskontoja ja niiden käytäntöjä ym. Enkä minä voi vain yhtäkkiä päättää, että uskonpa jumalaan. Kun en usko niin en usko. Ei niistä uskonnollisista terapioista ole mitään hyötyä, kun en voi uskoa mihinkään yliluonnolliseen olentoon jota en näe, kuule, tunne tai aisti muutenkaan. Eikö uskovaisetkin yleensä sano, että ihminen ei mene uskon luo vaan usko tulee ihmisen luo. Haluan kuitenkin pitää elämäni erossa kaikesta uskontoon liittyvästä, joten en mene edes huvikseni minnekään seurakuntaan, koska minua todennäköisesti alkaisi ahdistaa niin pahasti, että olisin nopeammin veitsi kurkulla.
Ei kenenkään tarvitse lähteä päätään säätämään, eikä seksuaalista suuntautumistaan muuttamaan, silloin kun häiriö on ympäristössä. Syntymäsi ja ihmisyytesi perusteella sinulla on oikeus omaan elämääsi. Jokaisella ihmisellä on olemassaolonsa perusteella oikeus arvostaa, rakastaa ja kunnioittaa itseään anelematta keneltäkään hyväksyntää olemassaololleen. Lääkitysten sivuvaikutuksiin on syytä suhtautua vakavasti. Samoin on vakavan harkinnan paikka pysytellä erossa noista erilaisista pyrkimyksistä seksuaalisen sunntautuneisuuden peukalointeihin. Asiallista neuvontaa ja ohjausta saa Sexposta, Setasta ja Väestöliitosta. Olet arvokas ihmisenä. Huolehdi hyvin itsestäsi ja elämäsi kulusta. Onnea sinulle!
Minua ei kiinnosta hyväksyvätkö muut seksuaalisuuttani vai ei, koska monet ovat sen hyväksyneet, mutta ei se minua helpota. Ei todellakaan helpota, että heterot joiden seksuaalisuutta niin kadehdin tulevat minulle kertomaan, että on ok olla homo. Homous vie niin paljon asioita pois elämästäni, että se on epäreilua ja väärin. Minä en tätä taakkaa halunnut. En halua olla osana muita homoja.
Mutta jos elämä kohtelee minua tällä tavoin niin voin yhtä hyvin pistää vastaan ja muokata omaa tulevaisuuttani itse enemmän riippumatta siitä mitä helvetin seksuaalisuuskategoriaa edustan. Jos haluan olla hetero niin valitsen toteuttavani heteroelämää ja pidättäydyin homoseksuaalisesta. Sen valinnan voin tehdä, vaikka en seksuaalisuuttani voi muuttaa. Se vaatii vain tahdon voimaa mitä minulla riittää ja varsinkin silloin jos tavoite on se mitä haluan ja toivon niin paljon. Tarkoitus pyhittää keinot. Vaikka en koskaan suurta rakkautta löytäisikään niin jostain on luovuttava. Kärsin varmasti kulissiliitossa ja ehkä mielenterveyteni hajoaa lopullisesti. Mutta ennen sitä tiedän ainenkin yrittäneeni parhaani korjatessani suurta vääryttä elämässäni. Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä, vaikka elämä naisen kanssa olisikin sellaista, ettei minun tarvitse katua päätöstäni ja miettiä miehiä.
Elä niin, tai näin. Sinun elämäsi on sinun. Taaplaa tyylilläsi. Toiset elävät omaa elämäänsä kuten haluavat. Vähänkös tuota on julkisuudessa ollut jos jonkinlaista puoskaripupellusta siitä kuinka mukamas pitäisi muuttua sellaiseksi, josta joku muu pitää. Höpsistä kanssa. Lähteäpä vielä toisilta anelemaan hyväksyntää omalle elämälleen ja olemassaololleen! Heterohöyryisesti häiriintynyt ympäristö syntikonsulentteineen ei todellakaan ole mikään peruste minkäänlaiselle muutokselle seksuaalisessasuuntautuneisuudessa. Pärjäile!
"it gets better = Kannustetaan ihmisiä olemaan homoja." Ei tuossa kampanjassa "kannusteta olemaan homoja", vaan yritetään auttaa jaksamaan, että aikuistuessa asiat yleensä helpottuu.
"että aikuistuessa asiat yleensä helpottuu." tuo on minulle yhtä kuin se, että "odota vaan vielä muutama vuosi ja sitten homous tuntuu mukavemmalta" eli kannustus homoelämään sitten kun alkaa helpottaa. Eivät ne siellä kuitenkaan selitä niille nuorille, että ajan myötä kun he ovat aikuisia niin heistä tulee heteroita. Se olisi valehtelua, sillä moni nuorena homoutensa todennut pysyy homona lopun ikänsä. Kyllä se kampanja on sitä, että pyritään tukemaan nuoren homoseksuaalista minäkuvaa ja olemassaolon oikeutta seksuaalisuudesta huolimatta. Onhan se totta, että varmasti halutaan tukea heitä pysymään tässä hetkessä eli elämään päivä kerrallaan, koska he varmasti aikuisiällä hyväksyvät seksuaalisuutensa paremmin. Teini-iässä ei kuitenkaan ole mikään pakko seurustella eikä pidä seksielämää turhan aikaisin alottaakaan. Mutta kyllä minua olisi helpottanut kampanja, jossa olisi tuettu heteroseksuaaliseen suuntautumiseen kasvamista. Mutta silloisilla eikä nykyaikaisilla keinoilla voida vielä seksuaalisuutta muuttaa, sen tiedän. Toivossa on silti hyvä elää.
Mitä mahdat tarkoittaa tällä homoelämällä? Jotain homobaareissa pyörimistä? Omien havaintojeni mukaan monilla homoilla ja heteroilla on elämäntavat niin samankaltaisia, että heitä on käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan elintavoistaan. Kukaanhan ei pakota esimerkiksi menemään homobaareihin, harrastamaan seksiä tai hankkimaan parisuhdetta, jos sellainen ei yksinkertaisesti huvita. En itsekään ole useampaan vuoteen jaksanut käydä sen enempää homo- kuin heterobaareissakaan.
Ja jos parisuhdetta ei halua, niin kannattaa muistaa, että elämään voi mahtua paljon muutakin kuin parisuhde. Maailma on esimerkiksi täynnä menestyneitä ihmisiä, joilla ei ole ollut perhettä.
Homous on vain seksuaalinen suuntaus. Omaa elämää saa ja pitää hallita.
Ei kukaan sano, "sinun pitää olla homo". Itsensä rakastaminen on asia, jonka me toivomme kelle tahansa. Vaikka seksuaalisuuus värittää elämääsi, on paljon muutakin kuin ihmissuhteita ja muutakin kuin seksiä tai ihmisten vetovoimaa. Jos homous ahdistaa, löydät taatusti ilon aiheita seksuaalisuuden ulkopuoleltakin.
Varmasti moni albiino Afrikassa toivoo, että olisi syntynyt tummaihoiseksi. Toivot, että olisit syntynyt kuninkaalliseksi tai edes kauniiksi. Epätäydellisyys on osa ihmisyyttä. Saa toki täydellisyyteen pyrkiä (mikä se sitten lieneekään), mutta ole kiltti, älä pingottaessasi potki meitä kanssaihmisiä.
Mutta asian yhdin. Meillä homoilla on taipumua rakastua miehiin. Se voi olla teini-ihastus, joka vie järjen mukanaan. Kuten heteroilla, rakkaus voi olla myös hiipivää, lämmintä ja tulista. Sitä me useimmat kutsumme elämäksi, kun hoemme "hanki elämä".
Rakkaus on vahva liima meidän ihmisten välillä. Kun olet vanha ja raihnas, se liima punnitaan. Siksi kysyn, kannattaako olla rakastumatta?
Elämä on myös se ainutkertainen tanssi, jonka loikimme syntymän ja kuoleman väliiä. Siihen tanssiin osallistuvat myös kaapissa istujat. Sääntö on, ettei tanssia arvostella. Elä omalla tyylilläsi. Täydellä liekillä elävä voi saada enemmän, mutta luonto antaa auringon paistaa myös hissukoille.
Seksin paradoksi on siinä, että sitä haluaa lähes kaikki heteroista homoihin, mutta seksi ja täydellinen puhtaus eivät kuulu yhteen. Jos pelkäät likaa, seksi ei ole juttusi. Intohimo on eläimellistä. Kun sovitat järjen ja eläimellisyyden, löytänet fiksun ihmisen tasapainon.
En kyllä vieläkää hyväksy että oon homo. Tai kyllä mä tiiän että siitä ei ole mitään hyötyä sulkea tosiasioita mutta totta on että pelkää sitä että joutuu olemaan yhteiskunnan pohjasakkaa kun on julkihomo. Ei yhteiskunnassa vielä homot menesty, ei ainakaan täällä pohjois-suomessa.
Tuntuu että on sitten suvun häpeäpilkku kun on homo. Kyllä menisin sellaseen kojeeseen jossa homo muutetaan heteroksi jos se ois olemassa. Jos sellasta ei keksitä niin sitten elän mieluummin loppuelämäni vanhana poikana.
Teininä olisin halunnut muuttua, koska erilaisuus ei ollut helppo asia. Kirjoissa luki, että saattaa olla kokeiluvaiheita. Olin mielestäni aina yhtä homo, mutta vasta toisen homon kohtaaminen antoi näkemyksen, mitä haluan olla ja miten. Minä haluan suhteen turvaa, lämmintä syliä ja tasapuolista intohimoa, jossa ihminen on tärkeämmässä roolissa kuin itse akti. Nyt tuntuu siltä, että rakkautta en heittäisi pois.
Kaapin ovi apposen selälleen auki minulla ei ole koskaan ollut, mutta kyse onkin minun elämästäni. Minusta pieni leikkisyys on parasta kaapinkin suhteen. Minulle tärkeimmät ihmiset tietävät ja tukevat minua. Se tässä pienessä elämässä merkitsee. Saan kaiken, mitä elämäni tarvitsee.
Täällä Helsingin kupeessa voi elää sellaisen elämän, minkä näkee parhaakseen. Eivät naapurit pällistele, kenen kanssa olet minäkin päivänä. Voit elää hyvin vapaasti pelkäämättä olevasi mikään pilkku.
Minulla on hyvä parisuhde ja, vaikka en ole kuuluisa, olen menestynyt hyvin. Olen hyvä työssäni. Osaaminen on kovaa valuuttaa asiantuntijatyössä. Se antaa vapauksia olla oma itsensä.
Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että oletkin biseksuaali ja naiset alkavat kiinnostaa, Helsingin suvaitseva ilmapiiri kyllä sulattaa senkin.