Miten olette hoitaneet nuoruuttanne? Kiinnostaa eniten yllätys raskautuneiden yli 19-25-vuotiaiden kokemukset. (Johtuen siitä, että sitä ennen lapsen saaneet ovat kasvaneet eri lailla lapseen kuin me, jotka olemme suurin osa juurtuneet 'nuoruuden viettämiseen'.
Nuoruuden viettäminen, menovietti... Monelle tarkoittaa eriä. Baareja, ulkomaita, seikkailua, opiskelua jne jne jne.
Itse sain nyt 3-vuotiaan tyttöni 20-vuotiaana. Raskaus tuli puun takaa ja suunnitelmat olivat suuret, niin myös menovietti ja menevä elämä... Varsinkin kaipuu nähdä ulkomaita oli suuri.
Hoidin asian niin, että kun lapsi täytti 1kk ja uskalsin lähteä hänen kanssaan kauppaa pidemmälle, lähdin. Näin ystäviäni, olin mukana illan istujaisissa välillä, kun muut lähtivät baariin, vein nukkuvan lapseni kotiin nukkumaan ja samoin tein itse. Lapsi syntyi kesällä, joten ulkona olimme paljon. Jahka tyttönen oppi kuivaksi (8kk), aloimme käymään ulkomailla 2vk pätkissä pari kertaa vuodessa, ystäväni lähti aina mukaan. Seikkailu oli erilaista, sitäkin antavampaa (rahan säästäminen tosin aina iso homma).
Nyt minulla on uusi mies ollut 2-vuotta, yhteinen suunniteltu lapsi tulossa ja ennenkuin raskauduin, kävimme yhdessä ulkomailla, joka kuukauden reissuja muutama mahtuu mukaan. Kerran lähdimme myös kaksin miehen kanssa, kun äitini ja isäni halusivat viedä tytön lappiin 2 viikoksi. Vaeltamassa myös käynyt lapsen kanssa ja monet ystäväni tulivat/tulevat meille kotiin istumaan iltaa, ennen viihteelle lähtöään ja muutenkin tietty. Se on mukavaa.
Nyt pitää rauhoittua, kun toinen tosiaan tulossa ja matkustus varmasti erilaista 2 lapsen kanssa. Eikä se viettikään ole enää niin suuri. Mutta näin meillä, miten te olette omat menoviettinne hoitaneet?
Nuoruuden viettäminen, menovietti... Monelle tarkoittaa eriä. Baareja, ulkomaita, seikkailua, opiskelua jne jne jne.
Itse sain nyt 3-vuotiaan tyttöni 20-vuotiaana. Raskaus tuli puun takaa ja suunnitelmat olivat suuret, niin myös menovietti ja menevä elämä... Varsinkin kaipuu nähdä ulkomaita oli suuri.
Hoidin asian niin, että kun lapsi täytti 1kk ja uskalsin lähteä hänen kanssaan kauppaa pidemmälle, lähdin. Näin ystäviäni, olin mukana illan istujaisissa välillä, kun muut lähtivät baariin, vein nukkuvan lapseni kotiin nukkumaan ja samoin tein itse. Lapsi syntyi kesällä, joten ulkona olimme paljon. Jahka tyttönen oppi kuivaksi (8kk), aloimme käymään ulkomailla 2vk pätkissä pari kertaa vuodessa, ystäväni lähti aina mukaan. Seikkailu oli erilaista, sitäkin antavampaa (rahan säästäminen tosin aina iso homma).
Nyt minulla on uusi mies ollut 2-vuotta, yhteinen suunniteltu lapsi tulossa ja ennenkuin raskauduin, kävimme yhdessä ulkomailla, joka kuukauden reissuja muutama mahtuu mukaan. Kerran lähdimme myös kaksin miehen kanssa, kun äitini ja isäni halusivat viedä tytön lappiin 2 viikoksi. Vaeltamassa myös käynyt lapsen kanssa ja monet ystäväni tulivat/tulevat meille kotiin istumaan iltaa, ennen viihteelle lähtöään ja muutenkin tietty. Se on mukavaa.
Nyt pitää rauhoittua, kun toinen tosiaan tulossa ja matkustus varmasti erilaista 2 lapsen kanssa. Eikä se viettikään ole enää niin suuri. Mutta näin meillä, miten te olette omat menoviettinne hoitaneet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja kärjistäjille tiedoksi, en pyörinyt joka viikonloppu jossain illan istujaisissa tms. Minulla on myös ihanat välit esikoiseeni ja hän on oikein iloinen ja tasapainoinen, kehittyy normaalisti ja neuvolan kanssa puhuttu varsinkin tytön ollessa nuori, ennenkuin lähdetty ulkomaille. Rauhallisia koti-iltoja kyllä riittää. :)
Tämä on nyt kyllä ihan aiheen vierestä, mutta kiinnostaa.. Miten olet saanut lapsesi kuivaksi jo 8kk ikäisenä kun normaalisti (tarkoitan keskivertoa) lapset ovat n. 2 v kuivasi oppiessaan..
niin..
Kyllä se on aivan mahdollista, jos vain alkaa tarpeeksi pienestä istuttamaan potalla. Tiedän muitakin, jotka ovat tuon ikäisenä oppineet ainakin osittain kuivaksi.
Olen käyttänyt ns. vaipaton vauva tekniikaa. Eli meillä käytin kuorivaippoja aina välillä, esim. vierailla.
Alussa tosi raskasta, kun pitää juosta vessassa vauvan kanssa vartin välein, mutta mielestäni sen arvoista kun pääsi pahimman yli ja rahaa ja luontoa säästyi paljon.
Idea siis se, että oppii kuulemaan lapsesta koska on vessahätä ja 8kk osaa jo antaa merkkejä siitä mitä haluaa, vaikkei se puhe vielä olekaan mitään/ tai on hyvin vähäistä. Kuorivaipoissa lapsi ei myöskään viihdy niin hyvin, kun ei mene niin kuivaksi kuin kauapan vaippa, johon lapsi tottuu. Ei kukaan halua märissä olla, joten lapsi (jo alle 8kk selvästi) ilmoitti aina kun piti vessaan mennä ryömimällä, konttaamaalla potan luokse (kyllä, meillä konttailtiin 8kk). Monet märät housut olivat alussa, mutta ei enää lopussa (paitsi tietty välillä oli kun äiti ei ollut ihan skarppina. :)
Se, että lapset oppivat kuivaksi nykyään on uusi ilmiö ja esim. minä, ja mitä olen mummoni kanssa puhunut, ennen lapsi alkoi kuivaksi paljon nopeammin kuin nykyään, kun vaippateollisuus tekee 'housuun pissaamisesta mukavuutta', niinkuin mummo aina sanoi. Häneltä tämän vaipaton vauva jutun keksin, tosin en tiennyt että asiasta on ihan netissäkin tietoa tällä vaipaton vauva termillä. Googleen vaipaton vauva jos kiinnostaa!
(Ja kukaan ei ole huono äiti jos lapsi kuivana 2-vuotiaana....) Edelleenkin kiinnostaa miten nuoret ovat nuoruuttaan hoitaneet!
Itse olin 18-vuotias, kun sain esikoiseni. Pian täytän 21 ja kolmas lapsi tulossa. Muutin 16-vuotiaana opiskelemaan uudelle paikkakunnalle ja hommasin oman asunnon (opiskelijakämppä äitini nimillä, mutta itse maksaen) ja ilta- & viikonlopputyön, jolla elätin itseni. Menovaihde tosissaan päälle siis jo tuolloin, kun viikonloppuisin piti ottaa ilo irti ystävien kanssa ja lomat sit kierrettiin Suomea. Ulkomaille ei ollut vielä riittänyt rahat, mut kovat oli suunnitelmat lähteä heti, ko saisin kokopäivätyötä ja paremmin palkkaa.. :) 17-vuotiaana muutin yhteen itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa ja pian raskauduin. Esikoisen odotus todella vaikea (oksentelua kolme kertaa päivässä sinne rv 27 asti jne, liikuntakiellot ja sairaalassaoloa). Niinpä jouduin keskeyttämään koulun ja lopetin työt, kun pyörtyilin milloin sattui ja muutenkin olo kamala. Oli siis helppo jättää riennot väliin, kun ei pystynyt lähtemään juuri minnekään. Hyvin oli aikaa valmistella itseä ja kotia pientä tulokasta varten, kun mies oli töissä. Niin sitä sitten siis rauhoittui ja kun lapsi syntyi, niin oli helppo jäädä kotiäidiksi. Menovimmani korjasin sillä, että kierrettiin pojan kanssa paljon kerhoja tapaamassa muita lapsia ja äitejä, samalla sain hyviä lapsellisia ystäviä, joiden kanssa oli mukava käydä vaunuilemassa ja juttelemassa. Eka kertaa olin baarissa esikoisen ollessa melkein vuoden ja se tuntui hurjan tylsältä! Känniääliöt oli naurettavia, musiikki ihan vierasta ja kova väsymys, kun lapsen kanssa arki niin vauhdikasta. Toisen lapsen sain tuossa 10kk sitten ja nyt yllätysraskauduin uudestaan (viikkoja melkein 13). Toinen lapsuudenkavereistani (toinen bestari) on saanut juuri lapsen ja toinen on raskaana, joten viimein heitäkin kiinnostaa taas meidän perheen jutut. Oon ollut ilmeisen tylsä lasten saannin jälkeen heidän mielestään, mutta nyt taas ystävyys kukoistaa :) Miehen kanssa ei vieläkää menohaluja oo saatu takas, ei nyt ihan absolutisteja olla, mut kuitenkin. Siihen vaan tottuu, ko arki on niin paljon hauskempaa näin :D
Lisään vielä, että ulkomaita ja Suomea voi kiertää lapsienkin kanssa, kun vähän kasvavat :) Lisäks on kerran vuodessa otettu miehen kaa vapaa vkl, jollo lapset on hoidossa ja ite mennää uudelle paikkakunnalle kylpylään & lomaileen. Luksusta, vaikka onkin ihana aina palata kotiin.. Reissaaminen niin väsyttää :D