Hei. Tilanteeni on tämä muutin vuosi sitten lapseni kanssa erilleen isästä tämän mielensekavuuden ja väkivaltasuuden takia. Teimme lastenvalvojalla sopimukset elatusavusta ja tapaamisista joissa ei ole eriteltynä ajankohtaa tai paikkaan vaan ruksattu vanhemmat sopineet keskenään. minua on askarruttanut kysymys että jos isä ottaa pitkän tauon jälkeen yhteyttä halutakseen tavata "lapsen" tiedän aina mitä se meinaa. Aina kun hän haluaa lasta tulla katsomaan rupee puhumaan meistä perheenä ja osaakin puhua niin hyvin että saa pään pyörälle vaikka tiedän tasan tarkkaa että hän ei kauaan ole sitä mieltä. Tammikuusta tähän päivään hän on jättänyt meidät 3 kertaa ja joka kerta tullut takaisin. nyt hän on kuukauden yrittänyt saada päätäni sekaisin että ottaisin takaisin ja melkeen sorruinkin kunnes mies sanoi taas et "en mä teitä täl hetkellä rakasta ehkä jossian sisällä" sen jälkeen tajusin että paskaahan se taas on mulle syöttänyt. Nyt en uskalla olla vastaamatta hänen soittoihin kun hän vetoo sillä et mulla on velvollisuus tehä kalenteriini tilaa että hän pääsee katsomaan lasta. (lapsi 1,5v tavanneet vain meidän kotona minun läsnäollessa) käyn perheneuvolassa itse puhumassa asioista ja nyt on alkanut tuntumaan että mä en enään saa omasta elämästäni kiinne. Perheneuvolasta sanottiin että voisin lähestymiskieltoa tälle narsistiselle miehelle hakea. Lääkerissä on merkinnät pahoinpitelystä. Nytten pelkään että mies on vaaraksi lapsen omalle mielenterveydelle. Hän on hylännyt lapsen useiksi kuukausiksi ja vaan pölähtänyt takasin. eikö mulla ole mitään tehtävää? Onko meidän tapaamissopimut täytäntöönpano kelvollinen vaikka ei tarkkoja tapaamis päiviä ole lueteltu? vai voinko vähentää tapaamisia niin että saisin itse happea ja suunnan elämältä? Jos vaikka tapaisivat joka toinen viikko? voiko isä haastaa minua oikeuteen sen takia? Perheneuvolasta ollaan neuvottu mua pitämään oma mieli hyvänä että lapsella on yksi vanhempi jolla on kaikki hyvin. Miehellä on mielenterveys ongelmia käy psykiatrisella polikliniikallakin. mutta epäilen hänen parantumistaan kun hänen asenteensa on se että ei hänessä vikaa oo vaan muissa. Tiedän että tätä lukee myös isät jotka ovat etävanhempia mutta toivon ettette ota tätä sillä että sanoisin että kaikki isät olisi tämmöisiä ja että kaikkie äitien pitäisi tehä ratkasuja tapaamisten vähentämiseen. On olemassa vastuunkantavia isiä varmasti ja paljon. oman lapseni kohdalle näin ei sattunut. Vielä mieheni äiti soittelee jatkuvasti ja painottaa mulle et mun pitää ymmärtää ja etten saa vähentää tapaamisia kuulemma uskoo miehen muutokseen, minä en enään. Minua pelottaa että koko tämän vuoden piina palkitaan masennuksella enkä halua sitä. haluan jatkaa omaa elämää ja pelastaa lapseni tältä kieroontuneelta miehen tavalta.
en ole ees harkinnut että jättäisin miestä kaksin lapsen kanssa koska silloinkun asuimme yhessä ja lapsi oli isän kanssa kotona kun kävin jumpilla ja kaupoilla aina hän oli unohtanut joko syöttää tai nukkuva vauva makoi lattialla ja mies pelasi tietokoneella. Kerran lähdin ostoksille olin poissa 2h ja kun tulin kotia mieheni istui edelleen koneella niinkun minun lähtiessäkin ja vauva makoi mahallaan edelleen lattialla samassa paikassa mihin laitoin ennen kun lähdin poski lattialla kun niska oli väsynyt kannattelemaan päätä pissat ja kakat vaipan läpi tulleena viltille ja tietenkin vaatteet likasena. Se oli mulle kauhea shokki kun tajusin että mies oli laiminlyönyt ihan selvästi lasta! lapsi varmasti oli huutanut mutta tuttia vaan työnnetty suuhun. sen jälkeen en ole jättänyt miehelle lasta. En luota häneen enään. Olen umpikujassa.. Mies ei käynyt edes isyyttä tunnustamassa ennekun hänen äitinsä siihen pakotti. Lapsi oli haluttu ja vielä mies lapsen kovin halusi sitten kun raskaaksi tulin niin huonokohtelu alkoi.. :(
en ole ees harkinnut että jättäisin miestä kaksin lapsen kanssa koska silloinkun asuimme yhessä ja lapsi oli isän kanssa kotona kun kävin jumpilla ja kaupoilla aina hän oli unohtanut joko syöttää tai nukkuva vauva makoi lattialla ja mies pelasi tietokoneella. Kerran lähdin ostoksille olin poissa 2h ja kun tulin kotia mieheni istui edelleen koneella niinkun minun lähtiessäkin ja vauva makoi mahallaan edelleen lattialla samassa paikassa mihin laitoin ennen kun lähdin poski lattialla kun niska oli väsynyt kannattelemaan päätä pissat ja kakat vaipan läpi tulleena viltille ja tietenkin vaatteet likasena. Se oli mulle kauhea shokki kun tajusin että mies oli laiminlyönyt ihan selvästi lasta! lapsi varmasti oli huutanut mutta tuttia vaan työnnetty suuhun. sen jälkeen en ole jättänyt miehelle lasta. En luota häneen enään. Olen umpikujassa.. Mies ei käynyt edes isyyttä tunnustamassa ennekun hänen äitinsä siihen pakotti. Lapsi oli haluttu ja vielä mies lapsen kovin halusi sitten kun raskaaksi tulin niin huonokohtelu alkoi.. :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.