avoimuus

Vanhoillislestadiolaisuudesta olisi hyvä puhua avoimesti. Itsekin saa monesti korjata toisten ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Ehkä siksi monet arkailevat puhua, koska heitä harmittaa jos eivät osaakaan vastata esitettyhin kysymyksiin, mikä kuitenkin on normaalia. Tuntuu, että joku muu olisi kyllä parempi kertomaan kuin minä itse, ei viittis hirveenä puhua ettei antais väärää kuvaa.

Ja tuosta seurustelusta. Mielestämme seurustelun tarkoituksena on aina tähdätä avioliittoon. Toki kaikki seurustelut ei siihen johda. Ajattelemme, että jos Jumala on tarkoittanut meille puolison, Hänellä kyllä riittää rakkautta antaa meille se uskovainen jonka kanssa voi jakaa kaikki kipeimmätkin asiat, uskonasiat myös. Että kestävän liiton pohjana vallitsisi luottamus, anteeksianto ja ymmärrys. Ei vl:n kanssa tämä olisi (mahdollisesti)huomattavasti vaikeampaa (esim. puhua mieltä opainavista uskonkohtaisista asioista ja virheistä.). Ei vl:n olisi varmaankin vaikea tukea toista joissain tilanteissa.

Ja tuota television katselua ei kyllä katsota hyvällä. Toki sitä joskus tulee väkisinkin katsottua, jossain huoltoaseman baarissa kahvia ostaessa. Se on ihan luonnollista, mutta ne asiat voi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos:]. Televisiossa on hyvää, mutta paljon enemmän pahaa. Ja kuka pystyy pitämään katselun vain urheilussa? Ihmisluonto on niin heikko, ettei se kykene aina hallitsemaan itseään. Kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.

Jos tässä olisi nyt jtn. Kysy vaan jos epäselvää.