Haluaisin neuvojanne, koska tuntuu että kohta sekoan!
Olen asunut naiseni kanssa yhdessä jo kuusi vuotta. Meillä on ollut tasainen liitto, emme juuri riitele, mutta negatiivisiakin asioita on. Etenkin minun puoleltani. Puolisoni ei ole hyvä keskustelija, hän ei tee kotitöitä ja seksielämä on ollut hyvin hiljaista ( kuin tyypillinen suomalainen mies, heh). Näistä asioista olen puhunut, mutta tuloksetta.
Olemme nelikymppisiä. Puolisoni ottaa viikonloppuisin alkoholia ja kulkee baareissa ja kavereiden kanssa. Minä en sellaista harrasta, minulla on eläimiä ja omat näyttelyharrastukseni. Olemme antaneet toinen toisillemme tilaa tehdä niitä asioita mistä itse nauttii. Joskus tuntuukin, että elämme omia elämiämme hyvinä, sopuisina ystävinä, eipä juuri muuta.
Noin kuukausi sitten naiseni tapasi kyläily / ryyppyreissullaan ystävämme miehen kaksikymppisen tyttären, joka myös elää parisuhteessa naisen kanssa. Heistä on tullut nyt ylimmät ystävät, jotka jakavat kaiken keskenään. Puolisoni on selvästi ihastunut tähän nuoreen tyttöön. Hän itse sanoo tykkäävänsä tytöstä kovasti, hän on ”ihastuttava nuori nainen, mutta ihan pentu vielä”.
Ihastuneensa hän ei tunnusta tai ei tajua sitä itsekään. Selvät ihastumisen merkit hänessä kuitenkin näen. Sloggihousut saivat väistyä, seksielämämme on kummasti piristynyt hänen tullessa tytön luota ihan ”kuumissaan”. Puolisoni ei ole aiemmin pitänyt kavereihinsa juuri ollenkaan yhteyttä puhelimitse tai viestein. Nyt puheluja tulee ja viestit piippaavat. Facebookissa hän chattailee tuon tyttösen kanssa. Tiedän että olen itse alhainen kun tutkin hänen puhelimensa – viestit on poistettu, samoin puhelutiedot tämän tytön osalta. Naiseni ei vain ole hoksannut, että puhelimen lokiin jää tieto viimeisestä vastaanotetusta viestistä ja keneltä se on.
Tämä tyttö viettää aikaansa paljon meillä minun suostumuksellani. Heillä on kotona tosi ahdasta kun sisaruksilla on tyttö- ja poikaystäviä jne. Olen pyytänyt puolisoltani, ettei hän salaisi minulta mitään. Tämä nuori tyttö on kiva ja rauhallinen tapaus, pidän kyllä itsekin hänestä, mutta…
Tämän episodin myötä olemme naiseni kanssa löytäneet toisemme uudelleen. Hän on vihdoin alkanut puhumaan. Samoin minä, kerron kyllä tasan kaikki tunteeni ja ahdistukseni. Hän sanoo haluavansa viettää elämänsä vain ja ainoastaan minun kanssani. Puhumme ja rakastelemme, kotityöt kyllä jäävät.
En haluaisi kieltää puolisoltani hyvää ystävyyttä. Olen iloinen hänen puolestaan siitä, että hän on löytänyt oikean ystävän jonninjoutavien baarikavereiden tilalle. Tytön kanssa he käyvät paljon läpi hänen parisuhdettaan, sekä keskustelevat musiikista, mikä on molempien harrastus.
Toisaalta olen niin raivoissani ja mustasukkainen. Olen sanonut, että jos naiseni oikeasti rakastaisi minua, hän ei tekisi tätä minulle. Olen niin ahdistunut, että joudun syömään siihen lääkkeitä. Itken ja suren, toiset päivät ja hetket sujuvat paremmin kuin toiset.
Pelkään, että heidän suhteensa vie kohti väistämätöntä. Tytön parisuhde on minun mielestäni ihan mahdoton. Pelkään, että he eroavat ja sen jälkeen oma puolisoni aloittaa virallisen suhteen hänen kanssaan. Puolisoni sanoo ettei niin tule tapahtumaan, ei hän kuulemma mikään pedofiili ole. Silti minä kärsin, kärsin todella. Mitä ihmettä minun tai meidän tulisi tehdä?
Lähdenkö pois tästä suhteesta vai kiellänkö puolisoltani yhteydenpidon tähän ystävään? Vai annanko kaiken mennä omalla painollaan ja tulla todennäköisesti petetyksi? Olen tällä hetkellä niin rikki etten jaksa enää.
Olen asunut naiseni kanssa yhdessä jo kuusi vuotta. Meillä on ollut tasainen liitto, emme juuri riitele, mutta negatiivisiakin asioita on. Etenkin minun puoleltani. Puolisoni ei ole hyvä keskustelija, hän ei tee kotitöitä ja seksielämä on ollut hyvin hiljaista ( kuin tyypillinen suomalainen mies, heh). Näistä asioista olen puhunut, mutta tuloksetta.
Olemme nelikymppisiä. Puolisoni ottaa viikonloppuisin alkoholia ja kulkee baareissa ja kavereiden kanssa. Minä en sellaista harrasta, minulla on eläimiä ja omat näyttelyharrastukseni. Olemme antaneet toinen toisillemme tilaa tehdä niitä asioita mistä itse nauttii. Joskus tuntuukin, että elämme omia elämiämme hyvinä, sopuisina ystävinä, eipä juuri muuta.
Noin kuukausi sitten naiseni tapasi kyläily / ryyppyreissullaan ystävämme miehen kaksikymppisen tyttären, joka myös elää parisuhteessa naisen kanssa. Heistä on tullut nyt ylimmät ystävät, jotka jakavat kaiken keskenään. Puolisoni on selvästi ihastunut tähän nuoreen tyttöön. Hän itse sanoo tykkäävänsä tytöstä kovasti, hän on ”ihastuttava nuori nainen, mutta ihan pentu vielä”.
Ihastuneensa hän ei tunnusta tai ei tajua sitä itsekään. Selvät ihastumisen merkit hänessä kuitenkin näen. Sloggihousut saivat väistyä, seksielämämme on kummasti piristynyt hänen tullessa tytön luota ihan ”kuumissaan”. Puolisoni ei ole aiemmin pitänyt kavereihinsa juuri ollenkaan yhteyttä puhelimitse tai viestein. Nyt puheluja tulee ja viestit piippaavat. Facebookissa hän chattailee tuon tyttösen kanssa. Tiedän että olen itse alhainen kun tutkin hänen puhelimensa – viestit on poistettu, samoin puhelutiedot tämän tytön osalta. Naiseni ei vain ole hoksannut, että puhelimen lokiin jää tieto viimeisestä vastaanotetusta viestistä ja keneltä se on.
Tämä tyttö viettää aikaansa paljon meillä minun suostumuksellani. Heillä on kotona tosi ahdasta kun sisaruksilla on tyttö- ja poikaystäviä jne. Olen pyytänyt puolisoltani, ettei hän salaisi minulta mitään. Tämä nuori tyttö on kiva ja rauhallinen tapaus, pidän kyllä itsekin hänestä, mutta…
Tämän episodin myötä olemme naiseni kanssa löytäneet toisemme uudelleen. Hän on vihdoin alkanut puhumaan. Samoin minä, kerron kyllä tasan kaikki tunteeni ja ahdistukseni. Hän sanoo haluavansa viettää elämänsä vain ja ainoastaan minun kanssani. Puhumme ja rakastelemme, kotityöt kyllä jäävät.
En haluaisi kieltää puolisoltani hyvää ystävyyttä. Olen iloinen hänen puolestaan siitä, että hän on löytänyt oikean ystävän jonninjoutavien baarikavereiden tilalle. Tytön kanssa he käyvät paljon läpi hänen parisuhdettaan, sekä keskustelevat musiikista, mikä on molempien harrastus.
Toisaalta olen niin raivoissani ja mustasukkainen. Olen sanonut, että jos naiseni oikeasti rakastaisi minua, hän ei tekisi tätä minulle. Olen niin ahdistunut, että joudun syömään siihen lääkkeitä. Itken ja suren, toiset päivät ja hetket sujuvat paremmin kuin toiset.
Pelkään, että heidän suhteensa vie kohti väistämätöntä. Tytön parisuhde on minun mielestäni ihan mahdoton. Pelkään, että he eroavat ja sen jälkeen oma puolisoni aloittaa virallisen suhteen hänen kanssaan. Puolisoni sanoo ettei niin tule tapahtumaan, ei hän kuulemma mikään pedofiili ole. Silti minä kärsin, kärsin todella. Mitä ihmettä minun tai meidän tulisi tehdä?
Lähdenkö pois tästä suhteesta vai kiellänkö puolisoltani yhteydenpidon tähän ystävään? Vai annanko kaiken mennä omalla painollaan ja tulla todennäköisesti petetyksi? Olen tällä hetkellä niin rikki etten jaksa enää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Todennäköisesti tulet petetyksi ja eikö tuo jo melkein sellaista ole..hmm.. itse tietenkin päätätte mitä teette ja mielestäni tyttöystäväsi ei kunnioita sinua kun tuollaista tekee.. Itse kyllä eroaisin tuollaisesta tyttiksestä.. tämä on siis vain minun mielipiteeni. voimia teille ja toivottavasti asiat selviää.
Pitkän suhteen aikana tulee ihastuksia. Kuten sanoit, sillä voi olla piristävä vaikutus myös nykyiseen suhteeseen. Puhukaa ja olkaa rehellisiä. Ei ihastumista tarvitse keiltää, mutta on tärkeää, että kumpikin tietää, mitä asialle tehdään tai ei tehdä. Älkää antako sen mennä pettämiseen. Älkää ylittäkö niitä rajoja, jotka teidän suhteeseen kuuluu. Puhukaa asiasta.
Vanha suhde tuntuu monesti valjulta uuden ihastuksen rinnalla. Tämä ei silti ole todellinen asetelma, jos vaakakupissa on piktä ja vakaa suhde. Ne suhteet ovat eri vaiheissaan. Ihastumisen tunne voi olla ihanaa, mutta siinä on niin paljon "pinkin sävyjä" ja harhaa, ettei sitä voi verrata pitkään parisuhteeseen.
Nykyistä suhdettakin voi elävöittä ja piristää. Siitä pitää pitää huoli. Ulkopuoliset ihastukset voi olla yksi herätys, mutta todellakaan, rajoja ei saa mennä ylittämään tai nykyinen suhde kärsii ja monesti siksi lopulta kuolee.
odottaa sinua! Jos rajat eivät ole selvät, tulet petetyksi, vihjeet ovat aivan selvät. Sitten voit miettiä, annatko anteeksi vai et. Puolisosi keksii kyllä syitä, miksi pettämisen syynä olitkin sinä tai ei ollenkaan osaa selittää käytöstään. Kokemusta on. Paskan maku jää suuhun, siitä sitten jatka elämääsi.
on niin viaton kuin tyttöystäväsi väittää miksi hän poistaa kaikki viestit jne? Ei minulla ole mitään syytä poistella ystävieni viestejä tai puhelutietoja koska niissä ei ole mitään mikä ei kestäisi puolisoni tutkailua.
Kysy suoraan ja kerro suoraan mitä täälläkin. Jos hän ottaa raivarit että tutkit hänen puhelimensa ja syyttää sua siitä ettet luota häneen ja hän ei voi enää luottaa sinuun, niin se on vähän potaskaa. Tekosyy millä hän oikeuttaa omat tekonsa itselleen. Ei se mikään karmaiseva rikos ole jos näpläilee toisen puhelinta, ellei siellä sitten todella ole jotain mitä ei halua toisen näkevän. Minulla on avoin suhde, eli me käytetään toistemme tilejä, puhelimia, jopa aukaistaan toistemme postit ja jne. Ikinä koskaan ei ole ollut tarvetta estää toiselta pääsyä näihin asioihin, noh, ehkä joulun aikoihin ollaan sovittu että tiettyjen salaisuuksien säilymisen vuoksi pysytellään poissa toistemme posteista ja tileistä.
Sinä voit hajota epäilyihisi ja odottaa kädet ristissä ettei hän sinua jätä, tai sitten tunnustat suoraan että menit ja luit ja ihmettelet miksi hän on poistanut viestit. Muistat nyt vaan että kun hän alkaa huutamaan ja selittämään ja kääntämään syitä sun niskaan niin jonkin asian takia edelleen ne viestit on poistettu.
Zemii ja toivotaan että asiat kääntyy parhaiten päin
on joskei ny karmaiseva mut toisen kännykän luvaton tutkiminen on rikos.sitä ei käy puoltaminen missään muodossa!
on jo läikkynyt että turha siitä enää itkeä. Hyvällä säkällä siitä sakot rapsahtaa jos tämä rakas puoliso siitä haluaa syytteen nostaa. Pääsishän se niilläkin kympeillä tietty kaljakierrokselle uuden tyttiksensä kanssa mutta saattaahan se olla että tässä lepää koko suhteen karmeus ja kauheus. Luottamus. Toinen lukee tekstiviestit koska ei luota rakkaaseensa ja toinen poistaa tekstiviestinsä koska ei luota rakkaaseensa ettei se niitä käsiinsä saisi.
Mitä me siis tästä opimme, rikos ja rangaistus molemmille siitä että tuodaan epärehellisyys parisuhteeseen.
Elämässä oppii yhden asian, että jos ei voi luottaa niin ei vaan voi luottaa. Luottamuksesta lähtee kaikki hyvä kasvamaan, ilman sitä ei parisuhdekkaan ole kuin kahden ihmisen tapa viettää jokin aika elämästä yhdessä. Alusta asti kannattaa muistaa olla rehellinen, ihan kaikessa, parisuhde loppuu siihen kun ensimmäinen valhe toiselle lausutaan.
.. pahimmin tuo asia, että toinen ei ole koskaan puhunut..!
Alan olemaan jo oikeasti epätoivoinen naisten kanssa!! Parisuhteet on joko suhteita joissa ei puhuta ja ne kestää vuosia, tai sitte puhutaan liikaa ja ne loppuu vuoden päästä! Mikä helvetti siinä on että sen pitää olla jokotai!? Joko intohimo tai sitte laimeus.. Ei voi mitään, mutta intohimo ja puhuminen voittaa laimeuden, puhumattomuuden ja vuosia kestävän suhteen..!
on paremmin sopivia ihmissuhteita ja huonommin sopivia. Ei kaikki ihastumiset johda mihinkään taivaalliseen vaan joskus ne kannattaa ottaa vain ihastumisina, lyhyinä suhteina. Liika innokkuus aloittaa se parisuhde saattaa kostautua juurikin tuossa että alkaa turhautua naisten kanssa. Pitääkö sitä heti alkaa pesiytyä ja alkaa seukkaamaan ja lähtettää yhdessä joulukortteja. Minusta se heilastelu ennen kuin aletaan puhumaan sitoutumisesta kannattaa venyttää pidemmäksi kuin viikko tai kuukausi. Kyllä siinä muutamien kuukausien heilastelun aikana huomaa millainen toinen on kommunikoimaan ja miten paljon hänen sanaan voi luottaa ja jne.
Jos suhde on ohi vuodessa, se on alkanut vuoden liian aikaisin, sen epätoimivuuden olisi saanut selville kun olisi malttanut heilastella esim puolikin vuotta. Eihän mihinkään kiire kai ole? Mielummin viettää vuoden heilastellen toista kuin muuttaa viikon päästä yhteen ja alkaa koittaa elämään parisuhdetta ja arkea. Kyllä sen kerkee.
Esim. exäni kanssa otettiin rauhassa, "heilasteltiin" se puoli vuotta jne.. Kylmä tosiasia kun nyt vaan on se, että jos toinen ei puhua pukahda parin eka kuukauden aikana niin ei se sitä tule tekemään myöhemminkään! Mun olis pitäny tajuta se siinä vaiheessa, mutta empä halunnu uskoa.. :(
jatkossa että ei se puhumaton mötkylä muutu dramaattisesti. Noita oppirahojahan sitä jokainen joutuu makselemaan. Älä nyt manaa vielä kaikkia naisia helvettiin, kyllä se siitä. Muistat vaan kuunella itseäsi, älä huijaa itseäsi siksi että haluat jotain vaikka jossain ääni sanoo että ei ehkä kannata.
Kuulostaa siltä, että olet jaksamisesi äärirajoilla. Kuulostaa myös siltä, ettet luota puolisoosi. Toki näillä palstoilla kuulee aina vain toisen puolen tarinasta, mutta tämän perusteella vaikuttaa siltä ettei sinulla ole oikein syytäkään tällä hetkellä luottaa. Kysymys kai lähinnä kuuluu, että mitä pitäisi tapahtua että luottaisit uudelleen, ja että onko puolisosi valmis tulemaan sinua vastaan? Kipeitä keskusteluja teillä on joka tapauksessa edessä, tällaiset tilanteet ovat niitä joita ei voi vain lakaista maton alle jos suhdetta aikoo jatkaa. Vaikuttaa myös siltä että hän ei ole täysin ymmärtänyt miltä tilanne sinusta tuntuu, tai vaihtoehtoisesti hän vain haluaa sulkea silmänsä siltä. Olisiko täysin mahdoton ajatus, että näyttäisit tämän ketjun hänelle?
Päätös lähteä tai jäädä on sinun omasi, samoin päätöksestä seuraava vastuu. Onnea ja jaksamista.
Päivitän hieman tilannetta. Olemme riidelleet raivoisasti, mitä emme yleensä tee. Lääkärini ja jotkut ystävänikin ehdottivat erilleen muuttamista joksikin aikaa. Tyttöystäväni pitää edelleen yhteyttä tähän nuoreen neitoon. Viestiasioista olemme puhuneet.
Nyt naiseni muuttaa kuukaudeksi pois, mietimme molemmat tilannetta rauhassa. Molemmat haluamme jatkaa yhdessä olemista. Minua vain ahdistaa koko juttu niin että on parempi olla vähän aikaa yksin.
Kun naiseni sai tiedon asunnosta, hän laittoin "ystävälleen" välittömästi viestin, että tuletko tupareihin? Vastauksena oli, että tietysti tulen jos kerran kutsut. Näin viestit ja olin tietty taas ihan murtunut. Naiseni selitti, että tuo "tuletko tupareihin" oli vain ilmoitus siitä, että olemme nyt päättäneet asua hetken aikaa erillämme. Ettei hänen oikeasti tee mieli mitään tupareita näin surullisessa tilanteessa järjestää. Eipä vain ollut muistanut ystävälleen tarkentaa mitä tuo viesti tarkoitti...
Hän lupasi katkaista yhteydenpidon ystäväänsä nyt kokonaan. Olemme menossa jonkinlaiseen perheterapiaan. Sanoin, että ehkä sen jälkeen olen valmis hyväksymään heidän ystävyytensä, mutta naiseni oli sitä mieltä ettei se tule onnistumaan.
meinaat? Pitkittää jotain mikä tekee elämästäsi helvetin? Et sä ikinä enää luota häneen etkä ikinä enää usko jos hän sanoo että ei ole ketään toista eikä hän enää ikinä koe että sinä olet ainoa ja tulet ainoa olemaan. Faktat pöytään, te olette suhteenne elänyt on aika se lopettaa. Kun luottamus menee ei jää mitään. Turhaan sinä aikaasi kulutat siihen että saisitte aikaan jotain mikä on täysin valheellista. Käytä aikasi ennemminkin itsesi kokoamiseen, elämäsi uudelleen rakentamiseen, siihen että käyt asiat läpi ja ymmärrät että seuraavaan suhteeseesi älä tuo tämän suhteen virheitä ja taakkoja. Siinä sulle homma, ja jätä kuollut hevonen radan varteen, älä enää piiskaa sitä.
ei asia ole ihan noinkaan. Aina on mahdollisuus korjata suhde, jos molemmat tahtovat ja sitoutuvat. Hätiköimällä juuri tehdään tyhmiä päätöksiä, joita jäädään pyörittelemään päässä kymmeniksi vuosiksi. Kriisi on myös mahdollisuus uudelle, se ravistelee suhdetta ja molemmat joutuvat miettimään tilannetta. Ei hevonen ole vielä kuollut! Voi ravata vielä vaikka 10 vuotta.
auttaa korjaamaan suhdetta kun tämä toinen käyttää suhteessa olevaa taukoa hyväkseen vikitelläkseen jotain toista naista? Siinä on hänen sitoutumisensa. Luulen että hän ei siksi halua ihan kokonaan sanoa bänksiä vielä koska ei tiedä mitä tämä nuori nainen haluaa, ehkä tämä konkari katsoo mitä iloa tästä kissasta on ja jos se osottautuu vain pieneksi leikkihetkeksi hän muka "löytää" uudelleen rakkautensa tähän jonka selän takana on vetkuillut koko aika. Siinä sulle hevonen, tehtaalle se joutaa.
Millä muuten voi palauttaa luottamuksen suhteeseen? Luvata ettei enää tee mitää mikä satuttaisi toista ja valehtelisi, ja se vain pitää uskoa? Naiset yrittää liikaa pitää kiinni vain pitääkseen kiinni, se on ok sanoa että vittu, ei tää toimi. Tuskalle piste. Goodbye.
Miksi ihmeessä kaiken paskan jälkeen mennään heittelemään sitä paskaa vielä tuulettimeen ja sitten ihmetellään miten tästä nyt tällainen sotku tuli.
vuosien suhdetta ei niin vain voi heittää menemään. Siksi toisekseen, pariterapia on ok: oletusarvona ei ole, että suhde jatkuu, vaan että suhteen kohtaloa yhdessä puidaan. Se ei ole keneltäkään pois. Vaikka suhde loppuisi, molemmille on hyödyksi, jos suhteen loppumiseen johtaneita syitä yms. käydään yhdessä läpi.
Luottamuksen palautuminen on vaikea prosessi, ehkä se ei onnistukaan. Kerkiää suhteen lopettaa myöhemminkin, ei kannata hätiköidä.
kyllä samaa mieltä että suhde pitäisi lopettaa siten että asiat sanotaan rehellisesti ja kysymyksiin vastataan rehellisesti, mutta tässä tapauksessa tämä armas melkein jo heilastelee sen nuoren naisen kanssa, miten hänen puheisiin edes jossain terapiassa voi luottaa tai antaa minkäänlaista painoa? Tuskin hänellä enää riittää intoa piiskata vanhaa hevosta, mutta tekee sen koska ehkä pelkää ettei nuori tamma pidä oikeen selässään vielä, en tiedä tietysti. Mutta kummalta kuulostaa hänen touhut, tupareista jo kuulutellaan ja eksälle tai siis nyksälle infotaan ettei oikeasti pidä "suruaikana" tupareita.
Minä luulen että ap laittaa kaiken toivonsa ja epätoivonsa ja itsensä peliin luullen että se kannattaa. Minä en todellakaan luule että tämä toinen puolisko tekee samoin, hän tulee puhumaan ympäripyöreitä, antamaan itsestään hyvää kuvaa ja vierittämällä loputkin kasasta ap:n niskoille. Melkein voisin lyödä vetoa ettei ilmesty ensimmäiseenkään terapiaan ja sata varmana ei toiseen.
Sitä uskoo ja toivoo mutta on osattava myös nähdä se milloin toisesta ei ole kuin harmia enää. Silloin on turha koittaa saada jotain kaunista loppua missä kenellekkään ei jää mitään hampaankoloon. On vain lopetettava koko homma ja leikkiminen sekä keskityttävä itseensä ja tulveiasuuteensa.
Yksin ei voi pelastaa parisuhdetta, vain itsensä, siihen olisi tässä tapauksessa minusta syytä keskittyä. Tässä suhteessa ei ole enää kahta vain yksi joka toivoo ihmettä.
Kerran rikotusta ei ehjää saa.
pistäkää hynttyyt yhteen kolmistaan !
Erohan meille tuli. Minulle ero teki todella vaikeata, etenkin se kun tuntuu ,että minulta salattiin asioita. Ja tämä nuori "ystävä" sai elämäni naiselta kaiken sen, mitä minä olin häneltä kaivannut.
Olen nyt päässyt jollain lailla jaloilleni, en halua pitää exääni mitään yhteyttä, koska se sattuu liikaa. Alkuun yritimme olla ystäviä, mutta eihän se onnistunut.
Erikoiseksi tapauksen tekee se, että tämä exäni nuori ihastus on muuttanut exäni kanssa yhteen asumaan! Nuori neiti seurustelee silti toisella paikkakunnalla asuvan tyttiksensä kanssa, välillä ovat exäni kämpillä kolmistaan. Etä-tyttiksensä on hyväksynyt tilanteen ja luottaa kultaansa.
Eihän asia minulle toki enää kuulu, mutta aika moni on lisäkseni ihmetellyt, miten tämä etä-tyttis ei välitä siitä, että hänen rakkaansa asuu vanhemman naisen kanssa, joka on jätttänyt kotinsa rakkaudesta tähän nuoreen neitiin. Ovat kuulema vain rakkaita ystäviä. Exäni sanoi suoraan pariterapiassamme rakastavansa tätä nuorta neitiä. Naiset on vaikeita!
Tämän sotkun tiimoilta....
Hakkasi koiraa kirveellä: Ehdollista vankeutta
Keskiviikko 28.9.2011 klo 16.31
Leppävirtalainen nainen tuomittiin runsaan neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen naisystävänsä koiran pahoinpitelystä kirveellä.
TAUSTA
IL 6.4.2011: Raju mustasukkaisuusriita - villakoiraa hakattiin kirveellä päähän.
Pohjois-Savon käräjäoikeus katsoi naisen syyllistyneen törkeään eläinsuojelurikokseen.
Nainen oli hakannut koiraa kirveen hamarapuolella useita kertoja ja sitten sullonut vielä elossa olevan eläimen auton takakonttiin. Poliisi joutui lopulta lopettamaan koiran.
Oikeuden puheenjohtajan mukaan viime maaliskuussa tapahtuneiden tekojen takana on parisuhdekriisi.
toivottavasti toi ämmä ei IKINÄ kävele mua vastaan! lopun jätänkin kertomatta... miten joku pystyy tekemään jotain tollasta?!? ei jumalauta...
Suhteenne lopun alkua - tai loppua. Enkä missään nimessä sano tätä mitenkään pahalla tai katkeruudella. Tarina vain on kovin tuttu naisparien elämässä. Todennäköisesti huomaatte jossakin lähitulevaisuudessa, että tuon tytön osa oli vain ravistella teitä, näyttää suhteenne todellinen tila.
Hyhhyh. Minä oon käyny tällaiset läpi. Traumatisoivaa touhua nämä kolmen-neljän naisen suhteet..
Ei enää ikinä sellasta!!!!!!! Jokainen menee enemmän tai vähemmän rikki kun joutuu tommosissa sotkuissa elämään.
Liian pitkälle vietyä touhua, älä nyt tuollaista katsele!