No niin tässäpä taas yksi vuodatus tälle palstalle.
Olen lähes nelikymppinen sinkkunainen. Hyvännäköinen (muidenkin kuin äidin ja omasta mielestä), töissä ja vietän omasta mielestäni monessa mielessä rikasta elämää. Deittimarkkinoilla tunnen itseni kuitenkin hylkiöksi, kelpaisin seksiin (ja terapeutiksi) monelle niin nuorelle kuin vanhemmallekin miehelle mutta en parisuhteeseen asti ihan. Sinänsä ymmärrän, jos haluavat vielä lapsia niin minua tuskin kannattaa koskiskella. En niitä ole mitenkään erityisesti haluamassa ja ikääkin alkaa olla. Tämä siis pohjustukseksi, faktat on faktoja.
Se mikä minua sieppaa ja saa kyyneleet silmiin on se, että koulukiusaamisen (haukkumista ja väkivaltaa), vanhempien alkoholismin ja rajujen hylkäämiskokemusten, nuoresta tytöstä asti alkaneen seksuaalisen häiriköinnin seurauksena minulla on ollut järjettömän vaikea päästää ketään lähelle tai luottaa ihmisiin. Tiedättekö mitä on olla himottu kun et itse edes tiedä mitä himo on? Kun "kaikki" miehet tahtovat kouria mutta kukaan ei pyydä treffeille ja halua tutustua ihmiseen? Kun vanhemmat hylkäävät viinan tai uuden kumppanin takia? Kun olisi "pitänyt" perustaa perhe en todellakaan ollut valmis. Rakkausasioissa olen ollut pihalla kuin lumiukko. Yrityksiä on ollut mutta kun ei osaa, pettymyksiä tulee. Ainoa hyvä suhde, joka minulla on ollut oli oikeastaan enemmänkin ystävyyssuhde kuin intohimoinen. Nyt, kovan työn jälkeen olisin valmis ja mutta aika on ajanut ohitseni. Vituttaa. Tekisi mieli syyttää vanhempia, miehiä, systeemiä siitä että tuhosivat minulta yhden tärkeän elämän osa-alueen mutta mitä se auttaisi? Vanhempani ovat vain ihmisiä, on olemassa myös hyviä miehiä ja systeemiä syyttäminen on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. Pieni katkeruus nakertaa mielessä kuitenkin, katsoa pareja, lapsiperheitä. En tiedä miten tästä pääsen yli. Rakensin muurin selviytyäkseni mutta se kääntyi minua vastaan.
Katkeroitumassa...
7
1006
Vastaukset
- timja.mi
toiselta vähän samanlaisessa tilanteessa painivalta.
Nelikymppinen minäkin, runsas vuosi sitten tuli ero parisuhteesta täysin puskista. Mies jätti kuin nallin kalliolle ja hyppäsi uuteen suhteeseen työkaverinsa kanssa. Jäin yksin. Tajusin, että jään lapsettomaksi. Tuo loppunut suhde oli mun mahdollisuuteni saada ehkä laps(a). Mulla oli yksinäinen lapsuus ja nuoruus ja osin aikuisuuskin, olin se lihava naapurintyttö, jota syrjittiin ja johon kukaan ei ihastunut. Silti mulla on ahdistavia kokemuksia ventovieraista sedistä, jotka tulevat humalassa lääppimään julkisilla paikoilla (tämä ala-asteikäisenä). Opiskeluaikana juoksin yhteisestä saunasta karkuun raiskauksen yrittäjää. Myöhemmin yksi äijä yritti väkipakolla n*da perseeseen.
Lapsuudenkodissa oli aika pahoja ongelmia, henkistä väkivaltaa, nurjia ihmissuhdekuvioita. Kävin joitain vuosia päälle kolmekymppisenä terapiassa, jotta jaksoin elää. Tajuan, etten voi loppuikääni kääntää vastuuta omasta elämästä vanhempien tai satunnaisten tapahtumien kontolle, mutta kun minä olen se mitä olen sen seurauksena, miten mua on varhaisina vuosina kohdeltu ja mitä olen nuorena kohdannut. Opin kotona, että omat tunteet on pantava syrjään ja olen näkymätön palvelija, tasapainottaja, hoivaaja. Niinpä sitten kun uskaltauduin suhteeseen, niin se suhteen toinen osapuoli oli toipuva alkoholisti, kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja oli kyvytön ilmaisemaan tunteitaan. Ja pisteeksi i:n päälle tyyppi vielä jätti mut suhteen aikana kahdesti. Ekan kerran jälkeen noustiin vielä raunioista ja rakennettiin kaikki uudestaan, tämän tokan kerran jälkeen ei ole enää mitään yhteistä. Olen ihan helevetin katkera siitä, että hukkasin liki kymmenen vuotta elämästäni suhdekuplettiin ex-miehen kanssa. En edes saanut sitä, mitä eniten halusin. Halusin läheisyyttä, hellyyttä, kosketusta. Mies oli tunnevammaisena läheisyyteen kykenemätön, ei hellinyt, ei koskettanut (ei siis koskettanut kuin seksissä, ei edes halannut).
Erossa tuntui, että kuolen sisältä, jos jään miettimään ja analysoimaan päättynyttä suhdetta. Vähän väkisin pakotin itseni ulos, treffeille, minne tahansa. Tapasin miehen, joka on jollain kummallisella tavalla itseni kaltainen. Olen alkanut seurustella... Meillä on hellyyttä ja läheisyyttä, eikä mulla ikinä ennen ole tällaista ollut. Olen 40, joten olen jäänyt paljosta paitsi. Välillä olen melkein sietämättömän onnnellinen, välillä sen päättyneen suhteen ja oman menneisyyden katkeruudet uhkaavat upottaa. Uskoa tasapainoiseen, saati onnelliseen elämään, on aika vähän. Vaan niin hullu olen, että silti toivon, että aurinko paistaa myös risukasaan. Ehkä mun päättyneellä suhteella oli tarkoituksensa, en vielä vain tiedä, mikä se oli.
Älä menetä toivoasi! Tulee helpompia aikoja, iloa, keveyttä.- So Bitter
Kiitos viestistä, ihan sattumalta tänne eksyin uudestaan :)
Onpa sinullakin ollut kaikenlaista :( Kun ei ne kodista saadut elämän eväät ole parhaat mahdolliset, menee vuosia että oppii etsimään ja valitsemaan sitä "normaalia" ja itselle hyvää elämää. Tunnistan tuon niin hyvin, olen tuhlannut vuosia hakkaamalla päätä seinään kun en muuta osannut.
Nyt tuntuu että olen löytänyt itseni ja vahvuuteni jotenkin uudella tavalla, tunnen itseni kokonaiseksi ja voin vilpittömästi sanoa rakastavani itseäni. Hämmentävää todeta että sitä on jotenkin onnellinen ihan itsensä kanssa, ei välttämättä tarvitse ketään toista tähän. Toive tietenkin olisi vielä saada kokea onnellinen rakastuminen ja parisuhde.
Helpotti, kun lopetti tuon seuran hakemisen, tuntuu että nettideittailu kyllä kysyy kovaa nahkaa. Toisaalta kai se paha olo ja katkeruus pitää vuodattaa ulos ja käsitellä. Nyt kuitenkin paremmin, toiveikkaampi olo.
Oikein hyvää alkanutta vuotta ja jatkoa sinulle timja.mi :)
- selän oula
sukset jalkaan ja lappiin keväthangille positiivisten ihmisten seuraan,taatusti tuuri paranee!
- ....................
Taman takia joskus toivoisin etta ei-toivotut viholliseni olisivat kuolleet, ilman etta se olisi minun aikaansaannoksista juuri heidan ajattelemattomuuksien takia kuten vanhempi veljeni ja noyryyttajat. Olen yrittanyt antaa heille monta kertaa anteeksia ja uusia mahdollisuuksia, mutta turhaan. Jos kuolemantoiveeni toteutuisi, voisin "juhlia" pizzalla tai hampurilaisilla laittaen kyltin poytaan julkisesti esille, jossa lukisi "JUHLIN AIVOTTOMAN PASKIAISTEN KUOLEMAA", jotta saisin poistettuan hapean. Aina kun jotain tapahtuu, emme koskaan pysty unohtamaan menneisyyksia ollenkaan, vaikka kuinka yrittaisimme, silla tieto jaa ikuisesti ihmisten paahan. Jotkut vaittavat, etta asiat voitaisiin paasta yli. Oli miten oli, tieto jaa ikuisesti paahamme. Siksi ei-toivotut asiat eivat koskaan pysty unohtumaan ollenkaan. Siksi.
- kljjkkjljlk
Itseäni on auttanut paljon rukoilu, että Jeesus ottaisi katkeruuden tunteen pois. Kannattaa kokeilla.
Toi kuulostaa suurelta osin myös mun elämältä..olen 32..
- dinn dinn
Luettavaksi
Tor G.Spiikin: Häpeän lapset
Wayne Dyerin koko tuotantoa
Tommy Hellstenin koko tuotantoa.
Jospa joku solmu lähtisi aukeamaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1842021Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en531922Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351588Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1451505Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41204Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481185Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101163Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31138Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on111127