Tämä varmaan kuuluisi koirankoulutus osastolle, mutta kyseessä on spk joten laitan nyt tänne. Eli meillä vuoden ikäinen narttu jonka koulutus etenee hieman vaihtelevasti. Narttu ei ole ulkona tms. muuten arka, mutta tuntuu välillä siltä, että jotkut treenikerrat menevät ihan penkin alle kun narttu kulkee pää ja häntä jaloissa ja matelee tuskastuneen näköisesti eteenpäin.
Olen yrittänyt pitää treeneissä vaihtelua eli saatetaan treenata ties missä, meren rannalla, kentällä, kotona, ostarin vieressä ja pääasiassa leikitään kun treenataan eli olen kaikin keinoin yrittänyt pitää koulutuksen hauskana ja mieluisana. Koirani ei kuitenkaan kestä yhtään vaativaan sävyyn annettua käskyä ja kaikista vähiten kovaa käskysanaa EI. Menee ihan flegmaattiseksi.
Jos taas olen pitänyt kuukausitolkulla hauskaa ja palkannut vain onnistuneesta suorituksesta (eli en mitenkään huomioi esimerkiksi sitä jos koira ei pysy maassa vaan aina korjaan) niin koira tuntuu ottavan enemmän johtajan paikkaa itselleen eikä ole enää missään käskyn alla.
Koirakursseilla ollaan käyty, kokeiltu eri kouluttajia, mutta siellä koira on lähes aina flegu ja kouluttaja jankkaa että motivoi leluilla kun spk tykkää niistä tai motivoi makupaloilla, mutta raja tulee koiralla nopeasti vastaan eikä innostu lelusta eikä makupaloista.
Olen yrittänyt pitää treeneissä vaihtelua eli saatetaan treenata ties missä, meren rannalla, kentällä, kotona, ostarin vieressä ja pääasiassa leikitään kun treenataan eli olen kaikin keinoin yrittänyt pitää koulutuksen hauskana ja mieluisana. Koirani ei kuitenkaan kestä yhtään vaativaan sävyyn annettua käskyä ja kaikista vähiten kovaa käskysanaa EI. Menee ihan flegmaattiseksi.
Jos taas olen pitänyt kuukausitolkulla hauskaa ja palkannut vain onnistuneesta suorituksesta (eli en mitenkään huomioi esimerkiksi sitä jos koira ei pysy maassa vaan aina korjaan) niin koira tuntuu ottavan enemmän johtajan paikkaa itselleen eikä ole enää missään käskyn alla.
Koirakursseilla ollaan käyty, kokeiltu eri kouluttajia, mutta siellä koira on lähes aina flegu ja kouluttaja jankkaa että motivoi leluilla kun spk tykkää niistä tai motivoi makupaloilla, mutta raja tulee koiralla nopeasti vastaan eikä innostu lelusta eikä makupaloista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Koirasi on heikkoviettinen ja lisäksi ohjaajapehmeä veikkaisin.
Jos haluat oikeasti harrastaa, niin suosittelen toista koiraa.
koiran koulutus on taitolaji
Minulla on samanlainen sakemanni, uros tosin ja ikää tulee toukokuussa 2-v. Tuo on todella tuskastuttavaa ja raastavaa, kun yrität mitä tahansa,niin sama kun heittäis rukkaset naulaan... Tällä hetkellä ollaan taas treeneistä stressilomalla, kun alettiin opettaa uutena asiana "aktivoivaa pakkoa", (eli ei hyväksytä sitä passiivisuuteen pakenemista, vaan halutaan että pakon jälkeen aktivoidutaan). Tämä uusi systeemi näytti hetken toimivan, kunnes taas ja jälleen, koira ei enää nosta viettiä ollenkaan,ei palkkaannu millään, ei lelulla, ei ruoalla, ei taistelulla ei millään.. kaikki näyttä olevan ihan sama sille,pilke hävisi silmäkulmasta. Nyt siis taas lomaillaan ja opetellaan hännän heilutusta uudelleen ja leikkiä ja yhdessä oloa. En vaan tiedä vieläkö tätä ryhdyn kouluttamaan, kun ei tästä tunnu mitään tulevan kuitenkaan. Koira olisi BH valmis ja 1luokan pkjälkeen pienellä hiomisella ilmotettavissa, mutta että voi olla takkusta touhua. Ajattelinkin että tämä ehkä jää sohva/seura koiraksi ja korkeintaan jotain pieniä näyttelyitä käydään, jos 2-v kuvaukset on ok, myös selkä kuvataan.
En siis osaa neuvoa mitan tälläisten kanssa edetään, mutta jos lohduttaa, niin et ole ainoa.......
Jos nyt jotain pitäisi "arvata" (kun ei koiria näe, niin arvailujahan nämä on), niin joko
a) pehmeäluontoinen koira on saanut liian kovaa ohjausta ja reagoi siihen passivisuudella, joka voi olla yksi alistumisen ilmentymä tai
b) koira ei koe ohjaajaa/harjoitetta innostavana tai
c) koira on sairas, mikä vaikuttaa lähes poikkeuksetta viettiin. Jopa kirputkin saattavat olla vietin kannalta todella lamauttavia, mikä voi kuulostaa uskomattomalta
Itse ainakin kävisin ensin perusteellisessa lääkärintarkastuksessa, jonka jälkeen lähtisin rakentamaan yhteiseloa ihan puhtaalta pöydältä siten, että vietin nostaminen ei ole päätavoite vaan onnistumisien aikaansaaminen, olivat ne sitten mitä tahansa ja treenihetki (lyhyt sellainen) päätetään aina onnistuneeseen suoritukseen.
Jälkimmäiselle kirjoittajalle. Aktivoivaa pakkoa en itse käyttäisi vietin ylläpidossa vaan ainoastaan kontaktin säilyttämisessä. Vietti ei nouse pakolla vaan halusta ja aktivoivaa pakkoa ei kannata käyttää muutamaa kertaa enempää per treeni tai se menettää merkityisensä.
Ai että minä tykkäsin tästä vastauksesta
juu, tänne spk;ien palstalle ei todellakaan kannata kirjottaa eikä kysyä mitään koirista. Täällä sut vaan haukutaan lyttyyn ja koiras. mut hyviä jatkoja, kyl se siittä! ;)
eihän ketään ole haukuttu lyttyyn, päinvastoin on annettu ihan hyviäkin ohjeita. Tosiasia tietenkin on ettei kaikilla sakuilla ole riittävästi viettejä hyväksi kisakoiraksi, mutta sen verran löytyy että hiljakseen edeten pystyy jopa voittajaluokkaan asti. Näin minulla oli entisen koirani kanssa. Tottis ei ollut hääppöistä mutta maastossa (jäljellä) koira toimi kuin kone.
Mr X vastaus oli kiusallisen oikea. Koulutus on varmasti haastavaa. Ja ei kunnollista tule sittenkään.
Pidä se vain seurakoirana. Aika yllättävä luonne saksanpaimenkoiraksi, en itse koskaan ole sellaista tavannut.
Omani on sellainen keskiverto hössöttäjä, vaan kotikoira koirani onkin.
Ettet sitte ole liian dominoiva koirallesi.. Koirasi on herkkä, ei arka!!!
Jahas, joko rodun jalostuksen kukkanen sakun kohdalla näkyy tässä taas, uudessa epäsuotuisassa käytöksessä karmean ulkomuodon lisäksi ? Huoh .... Arkoja, pelkopurijoita ja nyt flekmaattisia, jne....
Näin koiraa ja ohjaajaa näkemättä on vaikea sanoa että missä on vika, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on siellä hihnan toisessa päässä, ei koirassa. Näin oli ainakin meillä. Minulla on arka sakemanni, nyt 3 vuotias. Sitä oli todella vaikea saada mukaan tottiskentällä. Pari ohjaajaa sanoi minulle, että minun pitää olla itsevarma ja päättäväinen sen kanssa. Jos ohjaaja epäröi, ei koirakaan ole varma mitä sen pitäisi tehdä. Päätin testata asian. Ajattelin mielessäni, mitkä ovat koiran taidot ja mitä haluan sen kentällä tekevän. Tämän mielikuvan kanssa marssin sitten kentälle ja koira alkoi kuin alkoikin toimia.
Arkaa/ epävarmaa koiraa kannattaa kouluttaa ensin häiriöttömässä ympäristössä jotta saa rakennettua luottamuksen koiran ja ohjaajan välille. Jos ohjaaja ei luota koiraan, ei koirakaan luota ohjaajaan. Kun koira alkaa toimia häiriöttömässä ympäristössä, treeniä vaikeutetaan vähitellen, lisäämällä häiriöitä. Arka koira menee helposti lukkoon eikä siksi koulutus onnistu. Ohjaajan pitää saada koirarentoutumaan ja sitä kautta sen saa myös toimimaan.
Yhtä ainoaa oikeaa tapaa koiran koulutukseen ei ole. Sinun pitää opetella se, mikä toimii omalla koirallasi ja edetä sen mukaan. Jos koulutustapa jatkuvasti muuttuu kun saat uusia ohjeita, koira menee vain entistä enemmän sekaisin ja koulutus ei etene. Neuvoja kannattaa kuunnella, mutta niistä pitää osata poimia ne, jotka toimivat itsellä.
Hei, painin ihan päinvastaisen ongelman kanssa , nimittäin liikaa viettiä omaavan spk uroksen kanssa, eli kaikki mikä liikkuu on otettava kiinni, eli ongelmat ovat siinä etten saa kanavoitua viettiä itse tarkoitukseen, eli tottikseen ja minuun. .. Koirani on nuori ja erittäin energinen tapaus ja aika häiriöherkkä, keskittyminen ja rauhallisuus puuttuvat aivan totaalisesti. Rauhallisuutta olen yrittänyt luoda vaihtamalla palkintoa, esim. ruokaan (tosin ei motivoi yhtä hyvin kuin, esim. patukka) tai sitten vain" kuljeksimalla" kentällä ja harjoittelemalla katsekontaktia. Onko kellään kokemusta ja miten olet ratkonnut ongelman. Silloin kun koiruus on kohdallaan ja keskittynyt, tekee aivan äärettömän hyvää tottista, mutta usein miten kiinnostuu vain ympärillä olevasta menosta...
Kiitos vastauksista.
Mr X:n kaltaista vastausta osasinkin odottaa tänne, mutta lähden ainakin oman koiran kohdalla ensin siitä, että vika on kouluttajassa eikä koirassa. Varsinkin kun eka koira kyseessä niin sitä saa pilattua monta tilaisuutta pelkällä kokemattomuudella.
Nappiinkin täällä on osuttu :) Koira toimi paremmin toisen ihmisen kanssa ja olen tosiaan ollut koiraan nähden liian dominoiva. Aikaisempaan postaukseen nähden meillä menee nykyään paremmin. Treenitauko ja uuden suhteen rakentaminen teki terää, edelleen kuitenkin motivaatioongelmia kentällä. Tottistelu tuntuu olevan tylsää eikä saada siitä tarpeeksi kivaa puuhaa? Kuitenkin kun mennään treenikentän ohi niin koira vetää aina sinne ja tahtoisi leikkiä :D Siinä olisi varmaan nakki mitä hyödyntää, mutta miten?
Metässä ollaan nyt käyty enemmän, toimii paremmin siellä!