Olen aivan hukassa itseni ja alkoholin käytön suhteen taas meni alkuviikko huppelissa ja morkkis on sanoinkuvaamaton ja itseinho.
Pärjäsin pitkään hyvin ja meni viikkoja ilman kuppia ja taas ollaan tässä tilanteessa,minulla on antabuksia ja aion aloittaa ne heti kun olo paranee.
Vielä en uskalla jos veressä on viinaa,mutta pakko tähän on loppu tulla en jaksa enää.
Minusta ollaan huolissaan ja olen vaarassa menettää kaiken,onko kenelläkään kokemusta laitoshoidosta,kertokaa jos osaisitte auttaa.
Pärjäsin pitkään hyvin ja meni viikkoja ilman kuppia ja taas ollaan tässä tilanteessa,minulla on antabuksia ja aion aloittaa ne heti kun olo paranee.
Vielä en uskalla jos veressä on viinaa,mutta pakko tähän on loppu tulla en jaksa enää.
Minusta ollaan huolissaan ja olen vaarassa menettää kaiken,onko kenelläkään kokemusta laitoshoidosta,kertokaa jos osaisitte auttaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun saa rauhottavia, sekä nukahtamislääkkeet illalla.
Asiallista ruokaa paljon ja lepoa. 5-7 vrk.
Ei sieltäkään raittiutta saa mukaan, vaan se on löydettävä omien korvien välistä.
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/suomen-kaikki-a-klinikkatoimet-paikkakunnittain
Antabus on toki jonkinlainen kävelykeppi mutta ei se mikään ratkaisu ole, viikon kuluttua jo tavailet kuukkelia että miten voisit taas ottaa. Itse olin samassa paskassa kiinni 30 vuotta ja tunnen tuon kierron minäkin. Ryyppäät viikon tai kaksi ja morkkis tulee. No tilaat katumuksen vallassa A-klinikka ajan ja hetken tunnet helpotusta että asia on hoidossa, kuitenkin viimeistään taas viikon kuluttua jo ajattelet että tulikohan hätäiltyä aivan turhaan eihän tässä oikeastaan mitään hätää olekkaan, Jaskakin jo soitteli kuppilasta että missä ihmeeseen kamu on jäänyt? Jos niin käy että et kuitenkaan peru aikaa ja menet juttusille ja tunnin katselet ikävystyneenä ikkunasta pihalle ja odotat että työntekijä saa litaniansa ladeltua että pääset radalle. No tottahan se terapeutti siellä pöydän takana on yhtä tympeissään koska kyllä he äkkiä sen oppivat huomaamaan kuka on tosissaan ja kuka ei. No jutun jujuhan on se että sinun tervehtymisesi alkaa tasan tarkoin silloin kun sinä itse olet siihen valmis. No ei sinun tarvitse kuitenkaan ihan sillan alle joutumista odottaa vaan voit sitä viisastumista hieman itsekin auttaa. Jos kynnys on liian korkea aa-ryhmiin niin muistele onko tutuissasi yhtään raitistunutta, ja kyllä, tarkoitan juuri sitä heppua jonka kuivisteluille tuli naureskeltua ryyppyremmeissä. Mutta ota vain yhteyttä ja mene juttelemaan, hän on kokenut tuon saman homman ja ymmärtää. Tuosta laitoshoidosta sen verran että itsellä ei ole kokemuksia mutta pari kaveria on tuon Lapuan hoidon käynyt ja saivat avun. Kuitenkin käyvät vieläkin aa-ryhmissä että jokainen voi mielessään ajatella onko hoito tehonnut vai ei. Tokihan se vaihtoehto on paljon parempi kuin omanarvontunnon, työpaikan ym. menetys, tai ennenaikainen kuolema.
että olen käynyt muutamien laitoksissa toimivien AA-ryhmien palavereissa. Laitoshoitoon hakeutuminen on hyvä alku ja pohja raittiudelle. Tunnen monta alkoholistia, jotka katkaisun tai laitoksen jälkeen ovat pysyneet jatkuvasti raittiina. He ovat omaksuneet aa-laisen elämäntavan, ja siihen kuuluvat yhtenä osana käynnit palavereissa. Raittiiden tai raittiuteen pyrkivien alkoholistien kohtaaminen merkitsee keskinäisen tuen antamista ja saamista.
Jos olet alkoholisti, sinulla on mahdollisuus saada apua, heti kun olet valmis hakemaan sitä. Kirjassa Nimettömät alkohlistit on elämäntarinoita, joita vertaamalla omaasi voit todeta, oletko alkoholisti.
Rohkeutta sinulle muuttaa elämäsi suuntaa!
vaikuttaa?