Miten kerron kavereille?
On vaan liian hankalaa........)): Must tuntuu et ne epäilee jotain kun monta kertaa ruokalassa en oo pystyny syömään..... Ne on monta kertaa kysyny et laihdutanko, mut en vaan oo pystyny myöntää sitä. Haluisin jonkun jolle kertoa, tiedän että he osaavat auttaa, tukevat ja kuuntelevat mutta jokin päässä sanoo älä kerro ja jokin taas sanoo että nyt sä kerrot, sä kerrot!
Eli miten pystyisin kertomaan heille?
On vaan liian hankalaa........)): Must tuntuu et ne epäilee jotain kun monta kertaa ruokalassa en oo pystyny syömään..... Ne on monta kertaa kysyny et laihdutanko, mut en vaan oo pystyny myöntää sitä. Haluisin jonkun jolle kertoa, tiedän että he osaavat auttaa, tukevat ja kuuntelevat mutta jokin päässä sanoo älä kerro ja jokin taas sanoo että nyt sä kerrot, sä kerrot!
Eli miten pystyisin kertomaan heille?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kannattaa kertoo mahd pian, muuten luisut alamäkeen ja siitä ei sit kuolema oo kaukana jos oikee pitkälle pääset. et varmastikaan halua joutua letkuruokintaan tai mitää vastaavaa. mulla on kokemusta, joten nyt neuvon: KERRO KELLE TAHANSA LÄHEISELLE, OO REHELLINEN. saat varmasti ymmärrytä ja apua. mun tilanne huomattiin melko lailla liian myöhää, ku en ollu uskaltanu kertoo ja nyt kaduttaa ku sit menee oikeesti elämää hukkaa. oon nyt toipumassa, mutta ei oo helppoo, varsinkaan ku tilanne meni jo niin pitkälle, niin se sit vaan vaikeutuu se paraneminen, mutta uskon et on silti mahdollista. joten älä tee sitä virhettä että salaat asiaa niin kauan ku joku vasta huomaa sen ja sit tilanne on jo liian pitkällä. OO ROHKEA; PYSTYT SIIHEN!!! mitkäs sun mitat on?
Kiitos kun vastasit koitan kertoo.....tänään yritin mut ei vaan pystyny.
".....tänään yritin mut ei vaan pystyny"
Entä jos kirjoittaisit! Monesti sanat on liian vaikeita saada sanottua, mutta kirjoita kirje, lappu, tai vaikka tekstiviesti, e-kirje. Se on sinulle helpompi, myöskin vastaanottaja voi sulatella lukemaansa, eikä heti ilmaise spontaania ilmaustaan, joka ei välttämättä aina ole harkittu, riippuu siitä, onko aavistanut, vai tuleeko kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Itse olen käyttänyt kirjoittamista vaikeiden asioiden kohdalla ainoana toimivana menetelmänä itselleni. Samoin kirjoitan tyttärelleni, jos emme pysty keskustelemalla asiaa käsittelemään.
Hei!
Olet koululainen, siksi kehoitan menemään kouluterveydenhoitajan luokse. Tarvitset henkilön, jolle voit puhua syömisongelmastasi. Keskustele myös vanhemmillesi. Mitä nopeammin saat apua, tie kohti syömishäiriön pimeää ja henkisesti raskasta, myöskin hengenvaarallista ansaa, päättyisi mahdollisimman pian, ennenkuin olet sairauden pihtien otteessa. Ota myös googlella Syli ry:n kotisivut, sieltä löydät tietoa ja neuvoja kokemuspohjalta. Myöskin siellä on keskustelupalsta, vertaistukitoimintaan mahdollisuus, jos asuinpaikkakunnallasi sellaista on järjestetty.
Syömishäiriöt on vakava sairaus, ja siksi sinun oman terveytesi ja elämäsi vuoksi apua pitää hakea mahdollisimman pian, jotta et joutuisi sairauden kierteeseen. Suosittelisin puhumaan myös kavereille, mutta sellaisille, joilla näet terveet asenteet ruokailuun. Voi, ja toivonkin, että ystäväsi voisivat olla sinun henkinen tuki myös perheesi kanssa, jotka tukisivat ja kuuntelisivat ongelmaasi. Sinä voit aloittaa keskustelua tunnustelemalla, kenelle kannattaa sanoa totuus. Kun kerrot ongelmastasi niin koulussa kuin kotonakin, miksi ei myös kavereille, saat tukea ja opastusta terveyttä kohden.
Sairaus, paha olo, ahdinko ei ole kenenkään elämän tavoite, "unelma", ei varmasti sinunkaan. Oletko "keskustellut" oman itsesi kanssa, miksi et voi syödä. Sinä haluat jonkin asian saavuttaa, hallita syömättömyydellä, mutta mikä se on? Onko se sairastumisen arvoinen asia, ei varmasti, jos olet itsellesi rehellinen. Pahinta on nimittäin valehdellä itselleen, sillä olethan itsellesi läheisin ja rakkain ihminen. Sinulla on oikeus nauttia elämästä, rakastaa itseäsi ja siksi olla myös armollinen, eikä itsensä kurittaminen sairastuttamalla itsensä ole sitä.
Et kirjoittanut pituuttasi, painoasi, etkä ikääsi. Kirjoituksestasi päätellen sinulla ei ole syytä edes laihduttaa. Voin sinulle sanoa, jonka tiedät muutenkin, laihuus ei tuo onnea, ei sisäistä rauhaa, harmoniaa. Ihmisen tärkein asia on "solmia sinukaupat", eli hyväksyä itsensä sellaisena, mitä on, kun se oma minä ei ole ristiriidassa hyvien tapojen ja arvojen kanssa.
Toivon sinulle voimia itsesi löytämiseen, hyväksymiseen ja iloon nauttia ravinnosta, sillä tarvitsemme energiaa nauttiaksemme omasta elämästä, ystävistä, läheisistä. Kun suuntaa energiansa ulospäin hyvällä, se palkitsee myös hyvällä mielellä. Iloon ja elämästä nauttimiseen meillä kaikilla on oikeus. Jos välillä ei ole vaikeuksia, ei myöskään ilosta ja onnesta saa niin paljoa.
Kaikkea hyvää ja rohkeutta tarttua ongelmaan ja nujertaa sen "niska"!