Varmasti hyvä Telecaster?

Sellainen juttu tuosta Tokain ATE-33 mallista että siinä kielet ei mene rungon läpi kuten mielestäni pitäisi Telessä mennä. ATE-50 mallissa sitten meneekin.

Korealaisista P-90 kokemus on, että ok. Siis Hamerin les paul special mallissa oli sellaiset. Siis Kiinan tehtaan mallissa.

Jep, silloin kun kitaroista ei oikein mitään ymmärrä, on parasta ostaa niin kallis kun sielu sietää, että saa "kunnollisen", mitä ei tosin tarvitse ymmärtää, koska näkyyhän se hintalapussa. Ja vaikka se kalliskitara olisikin huono, niin on siinä ainakin nitorselluloosa lakka:-)

mika2 kirjoitti:

Jep, silloin kun kitaroista ei oikein mitään ymmärrä, on parasta ostaa niin kallis kun sielu sietää, että saa "kunnollisen", mitä ei tosin tarvitse ymmärtää, koska näkyyhän se hintalapussa. Ja vaikka se kalliskitara olisikin huono, niin on siinä ainakin nitorselluloosa lakka:-)

Lue lisää

Äh, pakko vähän avata tätä jos joku kokematon ihmettelee mistä tässä suunsoitossa on kyse. Tuo yllä oleva on siis provokaatio ja vastaprovokaatio.

Noista kitaroiden lakkauksista sen verran, että tavallisimmat lakat joita käytetään on nitroselluloosalakka ja polyuretaanilakka. Lakkaus on akustisissa soittimissa ihan oikeastikin tärkeä sointiin vaikuttava tekijä ja esimerkiksi viulunrakentajissa on ihan omat koulukuntansa erilaisten pintakäsittelyiden puolesta ja vastaan. Myös akustisissa kitaroissa lakkaus vaikuttaa sointiin. Sähkökitaroissa lakkauksella ei soinnin kannalta ole merkitystä, mutta muut tyylikysymykset tulevat sitten esille. Monet arvostavat nitrolakkaa siksi, että se ajan saatossa relikoituu tyylikkäästi. kun taas modernimpi polyuretaanilakka on kestävää eikä ajansaatossa juurikaan muutu vaan kitara säilyy aika uutuuttaan hohtavana hamaan maailman tappiin saakka. Squiereissa ja Fendereissä käytetään polyuretaanilakkaa ja american standart ja amerikan special sarjoissa myös polyuretaanilakkausta amrican vintage ja american deluxe sarjoissa käytetään nitrolakkausta. Gibsoneissa näyttäisi olevan ainakin SG:sä ja LesPaul stankuissa nitrolakkaus.

Mikään kitaran laadun mittari tämä "muovilakkaus" ei siis ole, vaan onpahan uudempaa ja kehittyneempää pintakäsittelyainetta jota käytetään myös kalliissa soittimissa. Nitrolakkausta sensijaan en ole nähnyt käytettävän edullisissa soittimissa.

Tuo nauharemontti on taas asia joka kannattaa kysyä soitinkorjaajalta eikä netin provokaatiokirjoittajilta. Ensinnäkin se hinta riippuu siitä mitä niille nauhoille tehdään. Sen verran yleistä nauhoista voi sanoa ainakin fenderin osalta, että mexin ja usa malleissa on aivan samat nauhat joten kulumisen suhteen ei eroja ole.

Pahoittelen erehdystäni. Kirjoitit niin tylyyn sävyyn juurkikaan perustelematta näkemyksiäsi, että automaattisesti arvelin sinun vain haluavan ärsyttää heitä, jotka pitävät 200- 500 euroa ihan kohtalaisena hintana lankkukitaralle. Se että muutaman satasen kitarat, joilla porukat kuitenkin soittelevat ihan tosissaan (ja jopa vertailevat niitä), olisi kaatopaikkakamaa on sen verran tyly tuomio varsinkin tänä päivänä kun edulliset kitarat ihan oikeasti ovat hyviä, että en voinut pitää sitä muuta kuin asiantuntemattoman pullisteluna tai tahallisena provokaationa.

Mitä siihen nauharemppaan tulee, niin lähinnä nauhojen vaihtaminen kokonaan uusiin saattaa kitarasta riippuen maksaa sen 250 - 300 euroa, mutta tasoon hionnat kruunaukset ja kiiloitukset saanee kuitenkin olennaisesti halvemmalla tai jos nauhoja ei vaihdeta kaikkia, mutta tässä vaikuttaa se kitaran rakenne otelaudan mahdollinen lakkaus tai reunalistoitus saattaa yllättävästi tuoda kustannuksia lisää.

Mitä tulee lakan vaikutukseen kitaran sointiin, niin sähkökitaran mikrofoni reagoi ainoastaan kielenvärähtelyyn, mutta puun värähtelyä se ei ota suoraan vaan ainoastaan sitä kautta miten se vaikuttaa siihen kieleen (vaikutusta toki on, vaikka olet kyllä melkoinen kultakorva, jos pystyt soinnista lakat erottamaan sokkotestissä). Mutta koska tämä on kummallekin meille "uskon" asia, niin ei liene aiheellista alkaa faktoja vaatimaan, varsinkaan kun niitä ei ole puoleen eikä toiseen. Itse en ainakaan ole luotettavia testejä nähnyt missä lakkausten erot osoitettaisiin ja itse en pysty erilaisista kitaroista erottamaan mikä sointierossa on lakkausta, mikä puuta, mikä erilaista kaulaprofiilia, mikä erilaista tonestakkia tai erilaista mikrofonia.

Mikä sinut saa epäilemään, että ihmiset jotka ostavat edullisemman kitaran, eivät satsaisi laatuun? ihmisillä on tänä päivänä hyvin erilaiset taloudelliset resurssit ja jokainen varmasti kitarahankintaa suunnitellessaan arvioivat, että mihin heillä on varaa ja yrittävät ostaa parhaan mahdollisen kitaran jonka voivat rahoillaan saada. Suomalaisten nuorten keskimääräinen viikkoraha PS:n mukaan on kahdesta viiteentoista euroa riippuen lapsen iästä, mikä tarkoittaa että joku penska on voinut säästää todella pitkään voidakseen ostaa sen muutaman satasen squierin. Itse en näe mitään syytä, että kenekään hyväosaisen elintasopellen tarvitsee tulla mollaamaan sitä kaatopaikkakamaksi:-(.

Itse kyllä ymmärrän hyvin, että haluaa ostaa kalliin ja hienon kitaran (niin olen itsekin tehnyt). Minusta on vain kovin mustavalkoista ajattelua, että vain parin tonnin PRS tms. on hyvä, kyllä niitä hyviä keppejä löytyy lankkukitaroissa ihan jokaisesta hintaluokasta (tai no ainakin lähes tulkoon). Itse näkisin "laatuun" satsaamisen pelkän hintalapun perusteella epävarmuuden osoitukseksi. Sellainen joka ei oikein paljoa kitaroista ymmärrä eli ei tunnista sitä laatua muusta kuin hintalapusta voi ostaa sen kalliin skeban ihan varoiksi pelätessään vaikuttavansa kavereiden silmissä muuten tollolta. Itse ostin aikoinaan kalliita kitaroita siksi että vaikuttaisin vähän pätevämmältä ja tietenkin siksi, että ihailemani kitarasankarit soittivat niillä. Sen, että miksi joku kitara on hyvä, on selvinnyt vasta paljon paljon myöhemmin. Ja kun kun se asia on selvinnyt, niin olen ollut ihan äimänä kuinka hyviä ja käypäisiä soittopelejä voi saada alle tuhannen euron hintaluokassa.

Totta on kyllä, että jälleenmyyntiarvo ei kasva missään kitarassa vaikka sitä tuunaisi kuinka (ja kalliissa kitarassa tuunaukset saattavat alentaa sitä jälleenmyyntihintaa, mutta eipä niitä yleensä tarvitse enää parannella). Jos pitokitaraa kaavailee, niin en tosiasiassa ymmärrä miksi kitaraa ei kannattaisi huoltaa. Se huolto voi kuitenkin nauhojenkin tapauksessa olla moninverroin fiksumpi veto kuin uuden kitaran osto. Mutta joo voihan niitä kalliita kitaroita ostella, jos on luottotiedot kunnossa ja talous muutenkin vahvoilla hyviähän ne on ei siinä mitään.

Mutta joo, ei mulla ole tämän enempää tästä asiasta sanottavaa. Pyydän anteeksi, että luulin kirjoitusta provokaatioksi ja toivon, että saat soittamisesta lohtua kylmässä maailmassasi.

Näyttää siltä, että olen selvästikin tulkinnut sinua väärin mitä pahoittelen. Itse en vain pidä 300 euron lankkua minään kertakäyttötavarana ja kyllä esimerkiksi 80 luvun squiereita pyörii kierrossa edelleen ihan aktiivisesti, vaikka eivät ne silloin sen kalliimpia olleet, vaikka japanissahan ne kuitenkin oli tehty ja nämä nykyiset missä lie indonesiassa. Tosin ei -80 luvulla Squiereita ihan rupukitaroina pidettykään, mutta siihen aikaan halpikset oli tehty ihan oikeasti lastulevystä. Nykyiset halpiskitarat nyt vaan on paljon parempia. Se on ihan totta ettei se halpa kitara 10 tai 15 vuoden kuluttua ole rahallisesti juuri sen arvokkaampi, mutta käyttöarvohan katoa ja se on edelleen hyvä soitin. Niin no nauhoja joutuu remppaamaan ehkä siinä 10-15 vuoden tieämillä, mutta muuten.

Itse pidän keskeisimpänä erona kalliin länsimaissa tuotetun kitaran ja edullisen itämaissa tehdyn soittimen välillä sitä, että ensiksi mainitun rakentajalla on sosiaaliturva joka ehkä kaikkein eniten perustelee sitä hintaeroa. Kyllä sieltä kiinasta ihan laadukasta kampetta näyttää muuten tulevan.

Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että ne joilla on mahdollisuus kannattaisi satsata siihen kalliimpaan ihan työllisyyden nimissä. Mutta en oikein tiedä mitä ajatella yleensäkään näistä valmistusmaaleimoista, kun suurin osa tavaroista valmistetaan monessa maassa. Kitarat nyt on aika yksinkertaisia kapineita, mutta esimerkiksi Fender on hajoittanut tuotantoaan niin, että prosessin eri vaiheita toteutetaan eri tehtaissa eri maassakin. Fenderillä usa ja mexiko mallit tehdään käytännössä samoista puista ja ainakin osa työvaiheistakin samoilla linjoilla, mutta rauta on kuulemma vähän huonompaa mexikomalleissa. Se parempi puu on varattu sitten sinne customshop linjalle.

Minä en näe asiaa niin, että ihmiset haluaisivat ostaa mahdollisimman halvan kitaran, vaan uskon että ihmiset ostavat niin kalliin kitaran kun heillä on varaa ja yrittävät saada sillä rahalla niin hyvän kuin suinkin. Edelleen huomautan, että vaikka itselläni onkin käsitys laadukkaan kitaran realistisesta hinnasta, niin silti 300 euroa on paljon rahaa. On aivan totta, että työssä käyvät voivat helposti ostaa sen parin tonnin kitarankin, mutta opiskelijalle, työttömälle, nuorelle tai vaikkapa yksinhuoltajalle asia ei enää ole niin yksikertaista. Tästä syystä aikaisemmassa viestissäni pimahdin sinulle.