Meillä on edessä ensimmäinen icsi-hoito alkuvuodesta. Olen myös menossa työhaastatteluun. Mitä jos siellä kysytään lasten hankinnasta? Mitä voi vastata valehtelematta ja pettämättä räikeästi? Joka tapauksessa hoidot tulevat aiheuttamaan poissaoloja. En tiedä mitä tehdä nykyisessäkään työpaikassa. En haluaisi mitenkään kertoa hoidoista, kun lapsettomuutta kokemattomat ihmiset ovat usein niin äärettömän ymmärtämättömiä ongelman suhteen. Välillä on sellainen olo, että parasta olisi olla työttömänä ja keskittyä vain hoitoihin. Se ei tietenkään olisi järkevää, mutta välillä tämä kaikki salailu ja sumpliminen vain pahentaa jo entisestään kovaa lapsettomuusstressiä. Tuntuu, että tämä lapsettomuus hoitoineen on viemässä ihan konkreettisesti mahdollisuudet edistää muita asioita elämässä. Lisäksi takaraivossa jyskyttää pettymyksen pelko. Kuitenkaan en halua luopua hoidoistakaan, sillä olen aina halunnut lapsia. Miten te muut olette selvinneet näiden asioiden kanssa? Onko moni menettänyt työpaikkansa tai terveytensä hoitojen takia?
Hoidot ja työelämä
Downshiftaajaksiko?
9599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kertoa mitään hoidoista.Jos lapsen teosta kysytään (nykyään ei työhaastatteluissa juurikaan enää edes kysytä) niin sanot vaan että haluat lapsia tulevaisuudessa.Ei sen enempää selittelyjä.Näin asia tulee selväksi, mutta et kuitenkaan valehtelekaan.
Se näissä hoidoissa on vaikeinta, kun ei tiedä meneekö hoitojen onnistumiseen kuukausi vai kuusi vuotta tai enemmänkin. Joten koska sinä et itsekään tiedä koska vauva teille tulee, ei sinun sitä tarvitse muillekaan kertoa tai arvailla.
Jos poissaoloja tulee, niin lääkäri kyllä voi kirjoittaa että olet ollut "tutkimuksissa"Eli oikea syy ei tule ilmi. Kyllä on huono työpaikka, jos näiden hoitojen takia työnsä menettää.Älä sellaisia turhaan etukäteen murehdi!
Tsemppiä haastatteluun ja hoitoihin!
lääkärin ole pakko kirjoittaa "tutkimuksissa" jos sellaisissa ei ole oltu. (ICD-koodin saa esim. netitse selville.)
Lääkärihän kirjoittaa sairauslomatodistuksen kunniansa ja omantuntonsa kautta....
mutta riippuu lääkäristä. Mulle ainakin kirjoitettiin vain että on käynyt lääkärin tutkimuksissa. Ei siinä lääkärin kunnia ja omatunto horju
Ongelmana on nyt se, että hormoneitten ottamisen pitäisi alkaa noin kuukausi uuden työn alkamisesta. Pelkään ihan järjettömästi, että ne muuttavat käytöstäni ja persoonaani ja sössin jotain mahdollisella koeajalla sen takia. En tiedä, että pitäisikö/voiko hoitoja siirtää eteen päin julkisella puolella ja onko sitten jo kesätauko pukkaamassa päälle. Icsi pitkällä kaavalla pitäisi tehdä.
Kertokaahan kokemuksianne, että ovatko hormonit muuttaneet teitä paljon ja aiheuttaneet ongelmia esim. töissä? Itse pelkään erittäin huonojen e-pillerikokemusteni takia.
Mulle tehtiin kaksi ICSI-hoitoa mutta en kokenut mitään vaikeuksia pistämisten ja hormonien kanssa. Kävin ihan normaalisti töissä ja jouduin olla vaan punktio ja siirtopäivät pois töistä. Ja tietty ultrissa jouduin käymään pari kertaa mutta nämä naamioin "asioiden hoitamiseksi".
En itse todellakaan olisi halunnut kertoa työnantajalle hoidoista ja meillä onneksi saa olla 3 päivää pois ilman sairaslomatodistusta. Eli jos vaan pystyy olla kertomatta niin suosittelen koska jos kerrot niin se tarkoittaa jo tiettyä leimaa "pian ehkä raskaana oleva työntekijä"..
Tsemppiä hoitoihin!
työhaastatteluissa ei todellakaan saa kysellä kenenkään lapsen hankinta haaveista! ja jos kysyvät voi vastata tosiaan ihan mitä vaan. Se asia ei kuulu työnanatajalle. Ja hoitojen aikana joutuu tosiaan olemaan pois ja myös sairaslomalla. Itse kerroin hoitojen alkaessa työnanatajalle niistä reilusti, tein takaisin tunnit jotka jouduin olemaan pois ja jouduin pitämään punktion jälkeiset sairaslomapäivät palkatonta. Hoitojen aikaisia sairaslomia kun työnanatajan ei tarvitse korvata, niin sanoo laki=(.
Olen ihan järjettömän hermona tuosta hormoniasiasta... En halua, että menetän uuden työni mahdollisen skitsoilun takia, kun lapsettomuushoitojen onnistumisestakaan ei todellakaan ole mitään takuita... Voiko julkisen hoitoihin anoa parin kuukauden siirtoa tämän perusteella ja miten siellä suhtaudutaan? Omaa mielenterveyttä ajatellen ei ole varaa ottaa riskiä, että hoidot vievät kaiken elämässä.
" Voiko julkisen hoitoihin anoa parin kuukauden siirtoa tämän perusteella ja miten siellä suhtaudutaan "
Luulisi heidän suostuvan. Eihän se heiltä pois ole. Joku seuraava pääsee sieltä jonosta hiukan nopeammin hoitoihin ja te menette sitten taas tavallaan heidän paikalleen. Meillä kävi niin, että mies rupesi hannaamaan ja tutkimukset/hoidot viivastyi sen takia. Ei kukaan mitään moitteita esittänyt, kun sitten viimein mies sai asian mielessään käsiteltyä ja jatkettiin taas tutkimuksia.
Meillä on nyt vähän samanlainen tilanne, kuin teillä. Eli mulla oli eilen työpaikkahaastattelu (toivottavasti saan paikan). Lapsista tai niiden hankkimisesta ei kysytty haastattelun aikana ollenkaan. hoidot alkamassa noin kuukauden kuluttua, eli jokseenkin samaan aikaan, kuin uusi työ alkaisi. Vähän kyllä hirvittää miten sitä jaksaa uutta (vuoro)työtä ja hoitoja yhtä aikaa...ja ne poissaolot. Kuitenkaan ei haluaisi enää yhtään niitä hoitojakaan siirtää enää yhtään enempää, kun ei sitä aikaa loputtomiin ole. Biologinen kello tikittää. ;)
Kokemuksesta voisin neuvoa, että ehdottomasti kannattaa siirtää hoitoja, jos on kerta uudesta työpaikasta kyse ja työ on sinulle vähänkin tärkeä. Hoidot ovat sekä henkisesti että fyysisesti uuvuttavia ja hormonit kyllä vaikuttavat mielialaan, etkä välttämättä jaksa niiden aikana paneutua muihin haasteisiin. Muutamien kuukausien siirrolla ei varmaankaan ole merkitystä hedelmällisyydelle, ellet ole jo yli neljänkymmenen. Työpaikoilla ei muutenkaan katsella hyvällä, jos uusi työntekijä on heti alkuun paljon poissa ja hankkiutuu saman tien raskaaksi. Tsemppiä sitten, kunhan on ajankohtaista.