Menetin miehen kun pidin lapsen. Lapsi jo syntynyt. Lapsen kanssa menee mahtavasti ja en ikinä häntä pois antaisi. Oli alusta saakka selvää että mies ei halua lapsia vielä ja on oma päätökseni pidänkö vai en. Kaipaan miestä erittäin paljon vielä vuodenkin jälkeen.
Kysymys on: oletteko kaivanneet miehiänne ne, jotka ovat lapsen takia hänet menettäneet? Ja meinaan sitten miehiä joiden kanssa ollaan seurusteltu yli pari vuotta ja rakkautta on ollut.
Katoaako kipu ikinä?
Jollain suomi24 palstalla oli tilanne, että oli eronnut, koska palannut eksänsä kanssa yhteen ja saanut tietää olevansa raskaana. Onko kukana ollut samanlaisessa tilanteessa? Onko abortti kaduttanut?
Kysymys on: oletteko kaivanneet miehiänne ne, jotka ovat lapsen takia hänet menettäneet? Ja meinaan sitten miehiä joiden kanssa ollaan seurusteltu yli pari vuotta ja rakkautta on ollut.
Katoaako kipu ikinä?
Jollain suomi24 palstalla oli tilanne, että oli eronnut, koska palannut eksänsä kanssa yhteen ja saanut tietää olevansa raskaana. Onko kukana ollut samanlaisessa tilanteessa? Onko abortti kaduttanut?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensiksi sanon että hienoa kun uskalsit rohkeasti tehdä lapsenkin edun mukaisen päätöksen!
Miehiä tulee aina uusia, yhden perään ei kannata jäädä haikailemaan. Varmasti vuoden jälkeen vielä saattaa ikävöidä entistä ja olla tunteita jäljellä, mutta kun tilalle tulee uutta ja mukavampaa niin viimeistään entinen unohtuu :) Saat ja ansaitset parempaa kuin exäsi. Jo sellainen, että mies uhkaa jättää raskaana olevan naisensa jollei tämä tee aborttia, kertoo ettei mies ole tosissaan ja sellainen kannattaa vaihtaa! Ero tulisi kuitenkin todennäköisesti myöhemmin, teki miten tahansa. Ja tästä puhun myös kokemuksella (en tehnyt aborttia).
Miehiä tulee aina uusia, sanot.
Silti on varsin väärin sanoa, että raskauksiakin tulee aina uusia?
Älä ihan hätäisesti vastaa... Miksei se mieskin ole ollut yksilöllinen yksilö, se joka juuri olisi ollut tälle ihmiselle mahdollisesti se yksi ja ainut oikea, ainutkertainen mahdollisuus? Mitä hyötyä siitä muka on että se mies on kuitenkin jätetty henkiin? Ei se tunnut aloittajaa lohduttavan...
selkärangatonta surkimusta ja paskiaista ei kannata surra. Hienoa, että pääsit hänestä eroon.
Rakkautta ei ole ollut, vaan suuri väärinkäsitys ja huijaus. Mistähän noita tunneinvalideja oikein tulee?
...mutta sen kanssa on opittava elämään.
Murehditko sinäkin vielä jotain 15 vuoden takaista teinisuhdetta joka ei toiminukaan?
...mutta joitain parikymmentä vuotta sitten menettämieni ihmissuhteiden katkeamista "murehdin" edelleen, eli koen edelleen surua ja kaipuuta tiettyjä ihmisiä kohtaan, jotka osa kuolivat, osan kanssa vain tiet erosivat
En murhedi siis teinisuhteitani, sillä en ollut kiintynyt kyseisiin ihmisiin sitten oikeasti, vaikka sillä hetkellä kun ero tuli tuntui, että maailma romahtaa.
Jos aloittaja on jo vuoden surrut ihan tosissaan, niin ei kovin teinisuhteelta kuulosta...
Surusta on kuitenkin tieteellisiä teorioita. Ja nykyinen surukäsitys lähtee siitä, että suru ei lopu koskaan, vaan se muuttuu kaipaukseksi ja muistoksi, kun sen käy läpi, koskaan se ei katoa, mutta muiston kanssa opitaan elämään. Vanha suruteoriahan lähti siitä, että surusta on päästävä yli. Surusta ylipääsyä vaikeuttaa jo ajatuksen tasolla se, että ylipääseminen koetaan usein ns. hylkäämiseksi, joten ihmiset teennäisesti pitkittivät aktiivista suruaan, jolloin suru toimi traumatisoivampana kuin ajatuksella, että ei tämän pidäkään koskaan loppua, mutta minun on elettävä asian kanssa.
tähän repäisit? Miksi sä semmosista haluat ruveta puhumaan vaikka kukaan muuhan ei nimenomaan sellasista ole puhunut?
Aloittajakin itse kertoi millaisista suhteista on kyse:
"Kysymys on: oletteko kaivanneet miehiänne ne, jotka ovat lapsen takia hänet menettäneet? Ja meinaan sitten miehiä joiden kanssa ollaan seurusteltu yli pari vuotta ja rakkautta on ollut."
Ja sä sitten vedät mukaan jotkut teinisuhteet?? Ihanko vaan taas haluat muodon vuoksi vänkyttää tietyn nimimerkin sanomisista?
77 aloitti liirum laarumit että muka jää sureen loppuiäks jne., joten sehän tarkottas sitten ettei muka mistään suhteesta 'suru katoa ikinä'! Ja sitten myöntääkin että eihän sekään tosiaan jotain yli vuoskymmenen takasia entisiä suhteita enää murehdi!
Koita lukee ensin vaikka koko ketju enenkun rupeet kiihkoileen.
Todisti miehuutensa tehden naisen raskaaksi
Kun tuli aika olla mies, lähti karkuun