Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkominen ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivaamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill etä hän ol sama sukku kon Daavid.
Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.
Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"
Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.
Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.
Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"
Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikä murrehirviö tuon on kirjoittanut?
ja vähästkö minnuu taas naUrUttaa herssywäst ko hää syyttelleep muit ja sitennii ihte kuitennii erhetyy tollattis muuret suolataan.
Ihana!!!! Oikke raumlaist!!!
Arvaan, että teksti on n. 1700 luvulta.
Laitan tähän pienen katkelman pohjanmaalla asuneen vainajamme muistopuheesta.
Cuin Jumala aijallisen cuoleman cautta tahdoi jättää Risti-sisar wainajamme surulliseen lesken tilahan hänen miehestänsä, joca tapahtui sinä 17 päiv. Elocuusa 1761. Wainaja culutteli sen jälken aicansa mitä jäljellä oli yxinäisydessä aina sijhen asti cuni Jumala puolda toista wuotta ennen hänen cuolemansa luonnollisen taudin cautta cumoi hänen cuolin=wuotellen, josa hänen täytyi kärsiä ja ulosseisoa caickinaiset wanhuuden ja taudin myötä seurawaiset kiwut ja waiwat, joiden alla ja cautta hänen luonnollisen elämänsä langa aina heiconemistansa heiconi sijhen asti, että sen vijmmein piti peräti catkeman. Hän ercani nijn muodoin ajjallisen cuoleman cautta tästä mailmasta hyvin kyllästynynnä, nijn cuin mailmasta nijn myös tästä elämästä sinä 14. päiv. täsä cuusa tuorstaina vijkko sijtte elettyänsä tätä elämätä cuucautta ja se mitä yli on, waille 80 aijastaicaa.
Lewätkön hän wahwast etc.
Rauman murteella.
nii kos jokattes päivä hiajahajahaaah
Se olisi ollut puhtaalla Turun murteella. Rauman murre on hieno murre ja tosi vaikeaa.
mitä taas esität i.d.i. ????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Meinaak sää tota ennusta ussemma kerra päim prinkkala? Kato ku emmä ollenkka pruukakka yrittä Rauma murre. Sem ol ni pal vaikkia, et ei sit eres kehta yrittä.
muistittas rekkautuu vähästkö olet muovist