Olen saanut paljon uusia kavereita ja kaveripiirini on muuttunut. En ole kuitenkaan kertonut heille olevani bi-seksuaali. Jos miehistä puhutaan niin puhun niistä mutten ole maininnut naissuhteistani. En tarkoituksella siirtynyt takaisin "kaappiin", mutta vastikään tajusin, että homoudestani puhuminen nyt näin pitkän ajan jälkeen tuottaisi vaikeuksia. Seksuaalinen suuntautumiseni todellakaan ei kuulu kellekkään enkä usko että minun tarvii sitä mainostaa, mutta tuntuu kuin olisin valehdellut uusille ystävilleni koko tämän ajan. Kun tulin kaapista vuosia sitten, menetin useita kavereita, koska asiaa ei hyväksytty. Moni rupesi ajattelemaan, että jokainen hymyni ja katseeni tarkoitti että olisin ihastunut heihin. En jaksaisi käydä tätä uudelleen. Onko muilla samoja kokemuksia?
(tiedän, että ne ei ollu oikeita ystäviä kun antoivat sen vaikuttaa ja tiedän että tämä viesti voisi kuulua bi-palstalle, mutta kaipaan teidän naisten apua murheisen mieleni parantamiseen)
Pyydän vielä näin joulun kunniaksi että saisin asiallisia ajatuksia vastaukseksi, jättäkää vittuilut ja provot jonnekkin muualle tai tulee jouluna risuja!: D
(tiedän, että ne ei ollu oikeita ystäviä kun antoivat sen vaikuttaa ja tiedän että tämä viesti voisi kuulua bi-palstalle, mutta kaipaan teidän naisten apua murheisen mieleni parantamiseen)
Pyydän vielä näin joulun kunniaksi että saisin asiallisia ajatuksia vastaukseksi, jättäkää vittuilut ja provot jonnekkin muualle tai tulee jouluna risuja!: D
Vastaukset 2
Vanhimmat
on tarkoitus raapaista pintaa ja pitää hauskaa ja olla kavereita, tuskin heille tarvii kaikkea itsestään vuodattaa.
Ystävät taas on ne jotka on sun kanssa toivottavasti läpi elämäsi. Siksi rehellisyys on ainoa tapa. Heidän on tunnettava sinut ja sinut heidät niin hyvin että voitte puhua ja jakaa ilonne ja surunne luottamuksella.
Sellaisia ystäviä ei tarvitse kukaan jotka eivät hyväksy sinua.
Kavereina menee juurikin monenlainen ihmistyypppi, oman mielen mukaan sitten hengaa niiden kavereiden kanssa mikä fiilis on. Joten mitä sun tilanteeseen tulee niin ei sun tarvitse bisseyttäs painottaa kavereillesi jos et sitä tahdo, jos se ettet voi olla avoimesti bisse saa sinut tuntemaan että joskus sun pitää varoa mitä sanot ettei se paljastu yms niin silloin ehkä kandee ottaa se riski että jotkut ahadasmieliset kaverit häipyy. Pääasiahan on että sulla on hyvä ja oikea asenne itseesi, jos sua ei haittaa ettei kaikki tiedä bisseyttäsi niin ok, ja jos susta tuntuu että et voi olla kokonainen niin sitten sun ehkä kandee olla mitä olet ja vaikka niitä ihmisiä lähtee niin aina tulee uusia ja kun alusta asti on sujut itsensä kanssa niin ehkä se on kuitenkin sun elämänlaatua ajatellen isompi asia kuin se että häipyykö muutama kaveri.
Pointtina tässä elämässä on elää sun elämää, sun onni on sun käsissä ja elämäänsä voi säädellä muiden mielipiteiden mukaan kovinkin ahtaaksi.
Kun ensimäisen kerran tulin kaapista ulos, se oli shokki kavereilleni. En voi enää katsoa saatikka sitten hymyillä ihmisille, koska luulevat heti että olen heihin ihastunut, eikä tämä tietenkään ole totta! Ennenkuin tulin kaapista minulla oli läjättäin kavereita, nyt vain yksi oikea ystävä, jolle en kuitenkaan voi jakaa tunteitani. Välillä meinaan menettää toivoni, koska tästä aisiasta ei voi puhua kellekkään. Minusta sinun kannattaa kertoa kavereillesi, jos haluat olla heille rehellinen, mutta jos aikaa voisi kelata taaksepäin en olisi ikinä tullu kaapista. Tsemppiä sulle :)