Hei kaikki
On hienoa, että internetin kautta ihmiset voivat saada toisiltaan apua..
Kyselisinkin nyt tällaista. Mielenterveyssauraksieni takia en pysty tekemään töitä siinä määrin, että elanto turvautuisi.
Olen ajatellut hakea työkyvyttömyyseläkettä kelasta.
En huomannut että se olisi vaatinut mitään lääkärintodistuksia liitteeksi? Millä periaatteella se siis määrätään? Ihmisen omien kertomusten perusteella?
Olen siis siinä pisteessä, että työnteko ei ole sen arvoista.tarkoitan siis, että elämän jatkaminen ei ole sen arvoista, jos on pakko tehdä töitä. ahdistuksen, pelkotilojen ja panikkihäiriöiden takia se ei vain ole sen arvoista, ei edes lähellekkään.
mutta elämää haluaisin kuitenkin jatkaa, ja näkisin työkyvyttömyyseläkkeen ratkaisuna tähän.
vaaditaanko työkyvyttömyyseläkeläiseltä joitain toimia? esimerkiksi on pakko käydä kuntoutuksessa, on pakko kerran kuukaudessa ilmoittaa kelalle takaisin; ei saa opiskella?
kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja vielä suurempi kiitos heille jotka jaksavat minulle vastata.
On hienoa, että internetin kautta ihmiset voivat saada toisiltaan apua..
Kyselisinkin nyt tällaista. Mielenterveyssauraksieni takia en pysty tekemään töitä siinä määrin, että elanto turvautuisi.
Olen ajatellut hakea työkyvyttömyyseläkettä kelasta.
En huomannut että se olisi vaatinut mitään lääkärintodistuksia liitteeksi? Millä periaatteella se siis määrätään? Ihmisen omien kertomusten perusteella?
Olen siis siinä pisteessä, että työnteko ei ole sen arvoista.tarkoitan siis, että elämän jatkaminen ei ole sen arvoista, jos on pakko tehdä töitä. ahdistuksen, pelkotilojen ja panikkihäiriöiden takia se ei vain ole sen arvoista, ei edes lähellekkään.
mutta elämää haluaisin kuitenkin jatkaa, ja näkisin työkyvyttömyyseläkkeen ratkaisuna tähän.
vaaditaanko työkyvyttömyyseläkeläiseltä joitain toimia? esimerkiksi on pakko käydä kuntoutuksessa, on pakko kerran kuukaudessa ilmoittaa kelalle takaisin; ei saa opiskella?
kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja vielä suurempi kiitos heille jotka jaksavat minulle vastata.
Vastaukset 23
Vanhimmat
vaaditaan B-lausunto lääkäriltä siihen hakemuksen liitteeksi!
Oletko nyt sairauslomalla? Jos olet niin miten pitkään olet ollut? Ensin ne KELA:n 300 vrk sairauspäivärahaa ja sitten jos sairausloma jatkuu niin kuntoutustukihakemus KELA:n. (eri asia sitten myönnetäänkö sitä..)
Minkä ikäinen olet? (uudelleenkoulutus mahd.edessä jne.)
Itse olen toistaiseksi eläkkeellä, sitä ennen olin 5 v kuntoutustuella ja sitä edelsi 300 vrk sairauspäivärah.
Ja ikää liki 50 v
Auttaisi paljon jos kertoisit nykytilanteestasi, sairauslomistasi ym. Ja tietysti ikäsi.
"Olen ajatellut hakea työkyvyttömyyseläkettä kelasta." Sitä tosiaan voi ajatella kaikkea, mutta....
"En huomannut että se olisi vaatinut mitään lääkärintodistuksia liitteeksi?" Kyllä se vaatii lääkärinlausunnon, hoitavan lääkärin B-lausunnon. Ja päätöksen tekee sitten KELA:n asiantuntijalääkäri.
hei kiitos vastauksestasi
olen kohta 31 vuotias, aikaisempi toimeni oli laskennassa eli päivät olivat päätteen edessä työskentelyä
sairauslomalla? Jos olet niin miten pitkään sairausloma on kestänyt ja mihin asti sitä on kirjoitettu? Millainen hoitosuhde sinulla on? Käytkö terapiassa? Miten usein tapaat hoitavaa psykiatria?
Voi sitten jeesata paremmin kun tietää vähän tarkemmin.
Ja toki diagnoositkin sitten vaikuttavat kuntoutukseen ym. Eli ainakaan aloitusviestissäsi et mainitse että sinulla olisi jokin "rankka" dg.
oho meni ja lähti viesti ennenkuin ehdin laittaa lisää
eipä sitä tässä vaiheessa enää niin suurta väliä ole. se on kuitenkin varma etten aio enkä pysty enää itseäni ahdistuttamaan sillä että kävisin töissä edes osa-aikaisesti saati sitten luooja paratkoon kokoaikaisesti.
b-lausunto on mutta on vanha, saan kyllä sen uusittua sitten kun on tarve
olen kuntoutuksessa kolmatta vuotta, sitä myönnetään kolme vuotta vain (näin olen ymmärtänyt)
en kyllä ole sairauslomia otellut. olen vain ollut työttömänä. en edes tiedä miten moiselle sairauslomalle joutuu kun on työtön tai pitääkö sitä hakea, ja miten mahtavalta se kuulostaakin että sairaan pitää itse olla tietoinen sadasta asiasta ja yhtään ei jousteta.
ongelmia töiden kanssa on ollut kohta 10 vuotta mutta todisteita siitä ei kyllä taida pahemmin jos ollenkaan olla. tai aina jos yrityksille soittaa ja kyselee niin saisi tietää, mutta papereita ei ole.
kitiso taas. :)
on sinun ikäisellesi tosi pitkä. Ensin saiarauslomaa 300 pv, sen aikana ja sen jälkeen kuntoutuksia, työkokeiluja, ym ym. Terapiaa, lääkkeiden kokeilua. Vasta sitten voit hakea tk-eläkkeelle. ja siihenkin tarvitset ensin pitkän hoitosuhteen psykiatriin, koska hän ei kirjoita B-lausuntoa jos et ole ollut hänen potilaansa tietyn ajan (vaihtelee). Mutta sinun ikäisesi yritetään aina ensin kuntouttaa työelämään takaisin.
se on siis sitten selvä peli. en kyllä odottanutkaan tämän elämän jatkuvan paljon pidempään.
hassua, vaikka tuo oli äärimmäisen huono uutinen, niin se ei silti minua järkytä. olen jo valmistautunut kaikkein pahimpaan.
itse kyllä tunnen yhden kaverin joka on vasta vähän yli 20 ja työkyvyttömyyseläkkeellä. ja mitäs se tilasto että joka viides nuori päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle tarkoittaa?
lääkkeitä on kokeiltu, eri psykiatreilla käyty, työttömyyspäiviä kohta 200... mutta uskon, kun sanot.
ja hei, eihän kaikkien ole tarkoitus pärjätä työelämässä, eikä kaikkien ole tarkoitus pärjätä elämässä yleensäkkään. mutta kuten jo mainitsin, olen tehnyt rauhan maailman kanssa jo 10 vuotta sitten.
mutta hyvää joulua kuitenkin
kun nyt olen työttömänä, kannattaako hakea sairaslomaa? eli käyn lääkärissä ja kerron tilanteeni ja pyydän sairaslomaa? kerron myös että olen miettinyt työkyvyttömyyseläkettä.
onko tämä oikea tapa lähteä liikkeelle? onko vanhasta b-lausunnosta hyötyä?
Olen hieman alle kolmekymppinen nainen, jolla ollut useita vuosia masennusta sekä ahdistusta. Minustakin tuntuu hyvin rankalta yrittää pysyä normaalissa työelämässä mukana. Töitä on parin kuukauden pätkissä ja sitten olen taas uudestaan työttömänä. Työssä ollessani mielialani laskee ja stressaan kauheasti joka asiasta.
Hankala tilanne kun pitäisi jaksaa esittää normaalia. Kun olisi jokin välivaihtoehto että voisi tehdä lyhyempää päivää ja silti tulla toimeen. Ilman lääkitystä en voisi lähteä kotoa minnekään paniikin vuoksi.
hei Miryee, kiitos viestistäsi
olisi hauska jakaa ajatuksia ihan kahden kesken. olisitko kenties kiinnostunut?
minäkin olisin vain kotona ilman lääkitystä.
tuosta normaalin esittämisestä olen luopunut aikoja sitten. ihmiset ovat aina pitäneet minua outona, joskus ehkä hullunakin, ja olen tottunut siihen
sairauteni takia olen poistanut elämästäni lähes kaiken minkä olen irti saanut. kaverit, parisuhteet, kodin ulkopuoliset harrastukset (tosin valokuvausta teen kodin ulkopuolellakin mutta luonto rauhoittaa), kuntoilun, ruoanlaiton (valmisruoat vain), ja yhdessä vaiheessa en vuosiin edes seurannut mitään uutisia. nyt kuitenkin seuraan vielä uutisia.
siitä kannattaako sairauslomaa hakea vai ei, kyse on siitä kirjoittaako lääkäri sitä vai ei. Vanhasta B-lausunnosta ei tässä vaiheessa juurikaan ole mitään hyötyä jos olet nyt ollut n. 200 pv työttömyyspv.rahoilla. Miksi et tällä hetkellä ole sairauslomalla? Toki sairaana ollaan sairauslomalla. Mutta jos KELA ei vaikkapa maksa sairauspäivärahaa niin sitten ollaan työvoimatoimistossa vajaakuntoisena työnhakijana.
Työkyvyttömyyseläkkeen voit tässä vaiheessa unohtaa kokonaan. Ensin tulee se 300 vrk sairauspv.rahalla oloa, sitten anotaan kuntoutustukea (eli ma.eläkettä) jne.jne.
Totta kai on ihmisiä jotka ovat työkyv.eläkkeellä vaikkapa 20 vuotiaina, nuorempinakin. Diagnoosit ovat ne jotka ratkaisevat myöskin.
Pitkä tie-nimimerkki kirjoitti asiaa, sinulla on tosiaan prosessi edessä. Pitkä sellainen. Toivon mukaan sinulla on nyt intensiivinen hoitosuhde, saman psykiatrin luona.
Tässä yhteiskunnassa nyt vaan on niin, että itse ei noin vain voi päättää kolmekymppisenä tai nuorempana , että jäänkin eläkkeelle. On tehty rakennelmat juuri sitä varten, että sinäkin joka kirjoitit kaikki ulkopuoliset asiat jättäneesi, paranisit. Ja kuntoutuisit työelämään. Usko minua kun sanon, että vaikka kuinka nyt tuntuu tuolta, voi kuntoutukset ja muut olla ihan hyväksi ja antaa perspektiiviä elämään.
Puhun kokemuksesta, oma masennukseni oli lievänä jo vuosia ennen kuin aloin sen ruljanssin. Ja se menee kyllä (vaikeimmin sairaita lukuunottamatta) niin, että kun sairaus alkaa, aloitetaan lääkärin määräämä sairausloma. Ensin lyhyitä pätkiä ja sitten, tarvittaessa 300 vrk yhteen menoon. Kuntoutus, eli esim terapia ja muut toimet aloitetaan myös. Hyvä psykiatri on ensiarvoisen tärkeä olemassa. Hänellä käyt säännöllisesti. Ja jos, huom JOS, kuntoukset ja läälkitykset eivät tehoa, lääkäri saattaa kirjoittaa B-lausunnon kuntoutustukea varten. Eikä sitäkään aina saa. Itse en saanut, jouduin työttömäksi. Mutta kuntoutustuella on jatkettava kuntoutuksia, työkokeiluita. Asia on niin, että näistä ei voi oikaista, ei voi ikään kuin luistaa ohi niitä vaatimuksia, joita on olemassa ennen kuin eläkkeelle pääsee. Sitten loppuvaiheessaa 7-10 vuoden jälkeen ajatellaan EHKÄ tk-eläkettä, jos mikään ei ole tehonnut.
Teidän kirjoituksistanne en osaa päätellä, onko teillä mahdollisuuksia tk-eläkkeeseen mutta yleiset faktat ovat nämä.Olen itse nyt vuoden ollut eläkkeellä ja kokenut kaiken tuon noin 20 vuoden aikana. Olen nyt viiskymmpinen.
Itse olen alle viisikymppinen. Oma prosessini kesti 2 v 8 kk, ensin vuosi sairauslomaa viidessä eri pätkässä, kuntoutustukea kolmessa eri pätkässä (yhteensä siis 1v 8 kk kunt.tukea). Mutta minulla olikin jo pitkä sairaushistoria ennen tätä prosessia (hoitosuhteita, lääkekokeiluja, sairauslomia) ja työkyvyttömyyseläkettä haettiin usealla eri psyykkisen sairauden diagnoosilla.
voisiko joku neuvoa minä olen sairastunut masennukseen kävin päivystävällä lääkärillä 9.3 ja sain sairaslomaa 20.3 vein Kelaan sairaspäiväraha hakemuksen ja nyt oli tuli hylkäävä päätös seuraavan kerran menen omalle lääkärille 21.3 uutta sairasloma hakemista varten mitä pitää näkyä sairasloma lapussa ettei tule hylkäävää päätöstä itse olen työtöntyöhakija....
Itse olen 30-vuotias nainen takana masennusta kuusi vuotta siitä kolme vuotta saikkua nyt haettu tk.eläkettä. jo kerran. Tuli hylkäävä päätös, tarkoitus hakea taas uudestaa. Takana kylllä erittäin intensiivistä kuntoutusta vuosia terapiaa, tiiivis kontakti lääkäriin terapiaan sairaalajaksoja. Kymmeniä eri lääkkeitä useampiakin varmasti kuuden vuoden aikana. Niin lisäksi kokeiltu vielä ect-hoitoa, mahdollisisesti kokeillaan vielä mangeettistimulaatiohoitoa. Olen jokseekin lääkeresistenssi, niin masenuksen lisäksi on myös peroonallisuushäiriöitä.
Mutta siis tarkoitan, että ei se aina ole valtavan pitkä prosessi, mutta oma sairaushistoriani on todella rankka paljon rankempi minkä kuvan tästä saa. Yksinkohtaisemmin en halua tässä kirjoittaa. Lääkärini on minut todennut pysyvästi työkyvyttömäksi ja olen itse samaa mieltä. Olisin kyllä onnellinen jos jotain sellaista tapahtuisi että töihin pääsisin takaisin, mutta käytännössä se on mahdoton ajatus.
Vaikka ensimmäinen eläkepäätös oli kielteinen en epäile, sitä että seuraava olisi kielteinen tai jos on niin sitten olen kuntoutustuelle niin kauan, että tulee myönteinen. Ellen koe ihmeparantumista! Fakta on, että työeläkeyhtiöiden edustajata eivät ole mitään mielivaltaisia tyyppejä jos ihminen on sairas niin sitten hän saa kuntoutustuen. Kelasta en tiedä, koska oma kt. ei sieltä tule.
Kyllä minusta on siltikin aika hurja ajatus hypätä tuosta vaan suoraan 30-vuotiaana eläkkeelle. Siis tarkoitan omalla kohdallani oli vaikea asia hyväksyä sitä, pidän ammatistani. Ammatinvaihtokaan ei tule kohdallani kysymykseen. Olen miettinyt myös asiaa jos ja kun olen eläkkeellä, että miltä se tuntuu. On se outoa.Toisaalta toivon, että ehkä 20 vuoden päästä voisinkin palata työelämään tai rupean tekemään jotain järjestö työtä tms. Tuntuu vähän absurdilta ajatus, että olisin näin nuorena vain loppuelämän tekemättä työtä, mutta tämä ei ole oma valintani. Sairaus ja sairastuminen ei koskaan ole ihmisen oma valinta.
Asia on myös rahallisesta aika suuri kysymys minun iässäni elämää suunnitellaa sen mukaan, että rahaa tulee töistä ja sitä tulee ehkä iän myötä enemmänkin kun palkka nousee jos kouluttuatuu lisää tms. Itse ehdin olla työelämässä sen verran aikaa, että on mm. asuntolaina hankittuna yms. Eläke ei todellakaan ole suuri käytännössä se ei riitä edes oman talouteni kuluihin. En asu siis yksin.
Jotenkin tuntuu hassulta miten joku haaveilee tai näkee työkyvyöttömyyseläkkeen ratkaisuna minä olen joskus enemmänkin katkera siitä. Tai on se ratkaisukin, mutta tekisin toisin jos voisin. Nyt jo urputtaa, että sinullahan on niin lyhyt sairaushistoria takana. Mutta kuntoutukseni on todennäköisesti ollut normaalia mt. potilasta huomattavasti rajumpaa. Osaksi omasta halustani ja kovasta yrityksestäni, mikä ei suinkaan ole vieläkään loppunut mihinkään. Vaikka tk. eläke onkin tulossa. Niin vielä pitäisi saada elämä elämisen arvoiseksi.
Olen 25-vuotias tyttönen. Teini-iästä asti olen ollut masentunut. Opiskelin kuitenkin ammatin ja sain töitä. Töissä ehtisin olla reilun puolivuotta ja keväällä 2005 jäin sairauslomalle psykoottisen masennuksen vuoksi. Kuntoutusta ja työkokeiluja oli, mutta en kuukautta kauempaa pystynyt yhtäperää töissä olemaan. Töissä minusta johtuneen vaaratilanteen vuoksi, lopulta psykiatri totesi minut kyvyttömäksi omaan ammattiini. Syksyllä 2009 aloitin kouluttautumisen uuteen ammattiin. Jo parin kuukauden jälkeen jouduin jättämään koulun kesken ja palasin kuntoutustuelle. Olin niin harhainen, että jouduin osastolle 10 kuukaudeksi. Nyt asun tukiasunnossa ja psykiatri kirjoitti b-todistuksen työkyvyttömyyseläkettä varten. Saapa nähdä millainen päätös tulee. Helpollahan ei näin nuorelle eläkepäätöstä anneta.
Kuulisin mielelläni miten aloittajan ja muiden on käynyt.
Kuuntelin juuri erästä 34-vuotiasta tuttavaa, joka ei jaksa töissä. Hän on nyt sairauslomalla, mutta psykiatrikin on sitä mieltä, että vaikka oireet ovat vaikeat (masennus, ahdistushäiriö jne) ei eläkkeestä kannata tuossa iäassä puhua. Kuntoutukseen suunnataan, ihan henkilön itsensä takia.
Oletteko nuoret ajatelleet esim sitä, miten pienen eläkkeen saatte jos jäätte kolmikymppisenä tk-eläkkeelle? Eläke olisi aivan minimi. Miten selviätte sillä loppuikänne? Pyrkikää, jos yhtään jaksatte, ajattelemaan paljonko vuosia on vielä aikaa tehdä töitä. Sitä kautta löytyy kuitenkin mielekkäämpääkin, kuin pienellä eläkkeellä sinnittely..
Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!
Joo, ei ole helppo päästä vanhempienkaan eläkkeelle.
Itse pääsin alle 50-vuotiaana masennuseläkkeelle pitkän tappelun jälkeen, yhteensä 4 vuotta.
Kannattaisi pyrkiä ammatilliseen kuntoutukseen esim. kuntoutustutkimuksen kautta.
Sekä siksi, että se saattaisi jopa auttaa kuntoutumaan ja siksi, että sitten on näyttöä, ettei ole kuntoutumismahdollisuuksia mahdollista eläkehakemusta varten.
Kauhean innokkaasti eläkkeelle ei kannata haluta, siitä ei byrokraatit eikä osa lääkäreistäkään tykkään.
Onko kokeiltu psykoterapian mahdollisuuksia?
Miten elämä muuten? Onko ystäviä? Onko ihmissuhteet kunnossa? Elätkö huonossa parisuhteessa? Onko harrastuksia ja kontakteja ihmisiin? Myös oman elämän muuttaminen vähemmän stressaavaksi auttaa asiaa, jos se vaan on mahdollista.
Olen eläkkeellä, mutta kun stressi byrokratiasta loppui olen vasta nyt pystynyt kuntoutumaan ja teen jonkin verran töitä ja mahdollisesti palaan kokonaan työelämään.
Sama täällä. Siis jäin viiskymppisenä tk-eläkkeelle ja nyt parin vuoden jälkeen olen tehnyt pikkasen töitäkin siinä sivussa.
Tuo on ihan totta, että kun byrokratian kanssa helpotti, niin jaksoi keskittyä omaan paranemiseen ja nyt jo tehdä hiukan töitä. Kokonaan en varmaan työelämään enää palaa.
Mutta nuoremmille on todella tärkeää kuntoutua ja yrittää hankkia jotain ammattia.
Aikahan hyvin tuo tuossa tiivistyi, kun pääsin eläkkeelle niin byrokratia helpotti ja kuntoutuminen alkoi. Nyt jaksaa tehdä töitäkin.
Mutta te nuoret koittakaa te nyt kuntouttaa itsenne. Voisiko se eläke olla nuorille ratkaisu, jotta he joskus teidän ikäisinänne olisivst täysipainoisesti työelämässä.
Olen kohta 32-vuotias nainen, olen sairastanut vaikea-asteista masennusta ja paniikkihäiriötä viisi vuotta, joista neljä olen ollut kuntoutustuella eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Kuntoutustuen aikana minut irtisanottiin työpaikastani tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Minulle myönnettiin Kelan tukema kolmen vuoden psykoterapia, joka loppui noin vuosi sitten. Sairauteni paheni kuitenkin niin, että jouduin noin kuukausi sitten osastohoitoon, josta olen äskettäin kotiutunut. Uutta terapiajaksoa minulle ei myönnetä viiden vuoden aikarajan vuoksi. Kela ei lähde minua ammattillisesti kuntouttamaan, koska minulla on kaksi tutkintoa, joilla pitäisi Kelan mukaan työllistyä. Työeläkeyhtiön ammatilliseen kuntoutukseen en pääse, koska ansioni sairauttani edeltäviltä kahdelta vuodelta ovat liian pienet. Viime syksynä aloitin oma-aloitteisesti opinnot kuntoutustuella, mutta ne keskeytyivät nyt sairauteni pahenemiseen. En oikein tiedä mitä muuta kuntoutusta voisin hakea ja mihin minulla olisi oikeus. Hoitoni koostuu tällä hetkellä lääkkeistä ja mt-toimiston tarjoamasta keskusteluavusta ja päivätoiminnasta.
Kuntoutustukea olen hakenut puolen vuoden välein ja se prosessi on todella stressaavaa, kuntoutusta se ei todellakaan tue. Nyt minun pitäisi hakea taas uusi B-lausunto kuntoutustuen jatkoa varten. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä pääsisin pois tästä välitilasta ja voisin keskittyä elämääni ja kenties joskus jopa kuntoutua osittain työkykyiseksi.
Jatkan vielä sen verran, että aikaisemmat tutkintoni ovat yrittäjän ammattitutkinto, joka sinällään ei valmista mihinkään ammattiin valmista ja yrittäjäksi tästä sairaudesta kärsivästä ei ole, sekä HuK-tutkinto, jolla voisin tehdä esim. aineenopettajan työtä, mutta työn stressaavuuden vuoksi en siihen kykene. Nykyinen eläkkeeni ja eläkkeensaajan asumistukeni ovat yhteensä noin 1050 euroa/kk, joka riittää ylläpitämään jo ennen sairastumistakin pienimuotoista elämääni.
Itse saan kuntoutustukea noin 1000 euroa kuussa. Asumistukiin yms. ei ole mahdollisuutta. Voi jonkun mielestä kuulostaa ihan jees summalta mutta jos olisin työssä niin saisin ehkä noin 600-700 euroa enemmän käteen kuussa. Se on aika tuntuva summa. Ehdin kuitenkin suunnittelemaan elämäni sen mukaisesti, että kykenen käymään töissä.
Eikä tässä ole mistään valinnasta kyse. Kukaan ei valitse sairastumista, eikä sitä että jää pois työelämästä minun ikäisenäni. Kuten aikasemmin kirjoitin, on todella rankat kuntoutukset takana.