Meillä on miehen kanssa kodin eri paikkakunnilla, n.45km päässä toisistaan. Meillä on vasta tullut ero. Minkälaisia tapaamismalleja teillä on jos asutte eri paikkakunnilla. Isä haluaisi tottakai nähdä lapsia niin paljon kuin on mahdollista.. Nyt kun lapset on alle kouluikäisiä, viikko-viikko systeemi voisi toimia mutta entäs sitten kun lapset menee kouluun? Miehellä on siis sellainen työ, että voi olla aina viikon kotona kun lapset on hänellä ja näin sanoikin että voisi tehdä. Nyt lapsia on kuljetettu eri ajoiksi koska emme ole päättäneet miten alamme tehdä..nyt tämä päiväkoti aika on helppo, mutta esikoinen aloittaa pian koulun,mites tosiaan sitten..
Eroperhe-sivuilla oli sellainen malli että lapset on perjantaista maanantaihin toisella vanhemmalla, että kun suomessa ei ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus..miten tämä on toiminut jos jollain näin on tehty? Jos siis isä hakisi lapset joka toisena pe aamuna tai to iltana ja toisi ma iltana ja huolehtisi koulutehtävistä..?Tuleeko lapsi ulkopuoliseksi jos ei olekkaan aina vaikka perjantaina ja maanantaina koulussa??O
Tietenkään en halua että lapset olisi joka viikonloppu isällään, toki itsekkin haluan vapaapäiväni lasten kanssa viettää...mutta haluan myös ettei lapset vieraannu isästään tai että isälle meno olisi vain harvoina ja valittuina kertoina muutama päivä kuussa..ajatuskin surettaa..
Mahdollisuus olis myös että minä muuttaisin samalle paikkakunnalle kuin mies, jos löytäisin asunnon ja työn, mutta se ei ole ensimmäinen vaihtoehto..toisinpäin ihan mahdoton ajatus koska asun pienellä paikkakunnalla (missä haluaisinkin asua, täällä on hyvät koulut ja päivähoidot ja minun vanhempani) mistä mies nimenomaan haluaa pois..
Nyt olen nimenomaan ajamassa lasten asioita, toki oma hyvinvointikin kupissa keikkuu mutta en siis tarvitse "olisit pitäny jalkas ristissä omahyvänen yh ni ei tarttis miettii, ajattelispa joskus jotku muitaki ku itteensä"-kommentteja..tiedostan että teemme niinkuin lapsille on parhaaksi, mutta otan huomioon myös oman työni ja hyvinvointini..Jos asuisin vieraalla paikkakunnalla yksin, lasten kanssa, en varmasti olisi niin tyytyväinen kuin jos eläisin nykyisellä paikkakunnalla..
Eroperhe-sivuilla oli sellainen malli että lapset on perjantaista maanantaihin toisella vanhemmalla, että kun suomessa ei ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus..miten tämä on toiminut jos jollain näin on tehty? Jos siis isä hakisi lapset joka toisena pe aamuna tai to iltana ja toisi ma iltana ja huolehtisi koulutehtävistä..?Tuleeko lapsi ulkopuoliseksi jos ei olekkaan aina vaikka perjantaina ja maanantaina koulussa??O
Tietenkään en halua että lapset olisi joka viikonloppu isällään, toki itsekkin haluan vapaapäiväni lasten kanssa viettää...mutta haluan myös ettei lapset vieraannu isästään tai että isälle meno olisi vain harvoina ja valittuina kertoina muutama päivä kuussa..ajatuskin surettaa..
Mahdollisuus olis myös että minä muuttaisin samalle paikkakunnalle kuin mies, jos löytäisin asunnon ja työn, mutta se ei ole ensimmäinen vaihtoehto..toisinpäin ihan mahdoton ajatus koska asun pienellä paikkakunnalla (missä haluaisinkin asua, täällä on hyvät koulut ja päivähoidot ja minun vanhempani) mistä mies nimenomaan haluaa pois..
Nyt olen nimenomaan ajamassa lasten asioita, toki oma hyvinvointikin kupissa keikkuu mutta en siis tarvitse "olisit pitäny jalkas ristissä omahyvänen yh ni ei tarttis miettii, ajattelispa joskus jotku muitaki ku itteensä"-kommentteja..tiedostan että teemme niinkuin lapsille on parhaaksi, mutta otan huomioon myös oman työni ja hyvinvointini..Jos asuisin vieraalla paikkakunnalla yksin, lasten kanssa, en varmasti olisi niin tyytyväinen kuin jos eläisin nykyisellä paikkakunnalla..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Standardi joka toisen viikonlopun tapaamiset vaan käytäntöön, tämä standaridi on teidänkin lasten parhaaksi.
Joka-toinen-vkl-"standardista" luovuttu jo aikoja sitten. Ei siinä ole kyse lasten parhaaksi vaan ihan aikuisten mukavuudesta. AP:n tapaus on hankala kun välimatka on pitkä. Paljon riippuu minkälaiset kulkuyhteydet tuossa on. 45 km taittuu nopeastikin jos on hyvät tiet/ei ole ruuhkaa. Silloin voisi ajatella mallia missä lapset ovat etällä pidennettyjä viikonloppuja ja etä haki/veisi kouluun. Onko mitään mahkuja muuttaa puolenväliin? Minkälaiset julkiset yhteydet teillä on?
No, eihän minkäänlaista ehdotonta lakia ole, miten tapaamiset tulisi muodostaa ja suurin osa vanhemmista jättääkin tapaamiset avoimiksi. Ne sitten ajan kanssa muotoutuvat, kullekkin perhelle sopiviksi. Jos vielä löytyy molemmin puolista joustoa, tilaa on kyllä muodostaa ihan omat mallinsa, tilanteen mukaan. Lasten tarpeet ja toki vanhempienkin tarpeet tulee ottaa huomioon, esim. työajat ja käytettävissä olevat raha varatkin vaikuttavat, jos välimatka on pitkä. Mutta 45 km on kyllä kohtuullinen, mitään hankaluuksia ei luulisi muodostuvan.
Kyllä 45 on aika pitkä matka lapsille kulkea arkisin. Samoin voi olla etävanhemmalle vaikeaa osallistua lasten koulu- ja harrastuskuvioihin jos välimatka on noin pitkä. Mutta se tosiaan myös riippuu minkälaiset yhteydet on. Lasten kaverisuhteiden ylläpitäminen on myös vaikeaa jos noin pitkä välimatka.
Eikö vastaus ole silloin selkeä, standardi joka toinen viikonloppu, aika vahvat perusteet.
Mutta mitä se sitten aiheuttaa lapsille? Kannattaisi ainakin selvittää onko mitään mahdollisuuksia saada parempi asumisratkaisu ettei tuo kotien etäisyys olisi noin pitkä. Ja vaikka kuinka olisi joka-toinen-vkl ei poista sitä ongelmaa miten etä voi osallistua koulu/harrastuskuvioihin ja miten kaverisuhteet saadaan hoidettua kun on noin pitkä välimatka.
Jos tuolle etäisyydelle ei voi mitään niin sitten miettimään miten saadaan arkitapaamiset pyörimään vaikka onkin välimatkaa.
Miksi olettaa, että lasten tulisi kulkea arkisin tuo välimatka. Lasten kotikylästä varmasti löytyy yhteistä tekemistä. Eväät vaan mukaan ja pulkkamäkeen, ei se niin vaikeaa ole.
Kuka nyt haluaa sellaista että lapset eivät saisi elää arkea etävanhemmankin luona. On myös hyvin vaikeaa kasvattaa lapsiaan jos olet vain 4 pv/kk heidän kanssaan. Lasten kasvaessa kavereitten ja harrastusten merkitys kasvaa jolloin on tärkeää että nämä jutut onnistuvat myös etäkodista käsin.
Olen tässä mielenkiinnolla lueskellut viikko-viikko systeemiä.. Ymmärrän käytännön vanhempien ja osaksi toki lastenkin kannalta. Mietinkin tässä kouluikäisiä lapsia joilla ystävät, koulurutiinit yms. tulevat tärkeiksi.Jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnalla ja ystäväpiiri vaihtuu aina viikonvälein niin miten lapsi saa tai kiinnittyy ystäviinsä tai tuntee kuuluvaansa johonkin ryhmään.
Isän ja äidinrooli on toki yhtätärkeitä, mutta eikö lapselle pitäisi suoda yhteenkuuluvuuden tunne johonkin, hän varmasti haluaa kuulua ryhmään eikä jäädä ulkopuoliseksi aina viikoksi.
kyselisin myös, että onko toi viikko-viikko systeemi pakollinen jos toinen ei vanhempi ei sitä halua. Voiko äiti/isä pakottaa siihen.
Vanhempien pitää tietty asua samalla paikkakunnalle, eihän erovanhemmuudesta oikein tule mitään. Yhteenkuuluvuus kai tulee siitä että saa edelleen elää osana isän ja äidin perhettä. Ei kai voi kukaan pakottaa huolehtimaan lapsista mutta toki se olisi suotavaa että vanhemmat huolehtisivat jälkikasvustaan parisuhdekuvioista huolimatta. Ja on toki muunkinlaisia malleja kuin viikko-viikko.
tarkoitin viikko-viikko systeemillä sitä. et voiko toinen vanhempi pakottaa toista vanhempaa tähän systeemin.
No ei tietenkään, kysehän on sopimuksesta. Ei voi pakottaa viikko/viikko, joka-toinen-vkl tai mihinkään muuhunkaan. Ja miten tämä viikko-viikko nyt liittyy tähän keskusteluun?