Elämän lanka
moraali ja järjestyssäännöt,
vastaan
ikuisuuden aallonharja
katoavaisuuden naamio ja
madonsyömät kirjoitukset
lopullisuutta ennakoivassa
hampaattomuudessa,
olemmeko sittenkin
katkeavalla oksalla
Me voittamattomat
ikuisesti kauniit
työhevoset
huomaamme
kirsikoiden kirpeyden,
omenien happamuuden,
joka lävistää
tietoisuutemme
tulevasta
Puhunko sydämestäni,
olenko tuhlannut rakkauttani,
elämääni punnitessani
parahdan mennyttä ja
taon rintani tuskaa,
sitä joka asuu
rikkinäisessä lasikaapissa
kilahtaen joka iskusta
kuin kirkonkello,
kuuletko raskaat
raukeat lyönnit
Levottomuus,
kysymykset vailla vastausta,
hätä ja
päätähuimaava pelko
alkavat virrata huoneeseen
valua
pisara pisaralta
ripsien alle
kuin kirvelevä happo
syövyttäen omaatuntoa
Kellojen kumahdus
täyttää koko mielen
aivan kuin
kuoleman kellon tikitys,
mitä vastaan,
kun vastassa on
tuonelan lautturi,
se hämmennyksen,
pettymyksien ja onnen
saaliin mestari
Jäikö pisaraakaan
jakamatta,
tekikö murhe aukon
ymmärrykseen
vai katosiko viattomuus
läpikuultavan ohuen
jään läpi, silloin kun sitä
paljain jaloin herkeämättä
ymmärtämättömyyttämme
astelimme
Vaikka kaikki olisi
ollut miten oikeaa tai
väärää tahansa,
olen nauttinut hyväilyjen ja
hyvien tekojen hymystä,
empimättä, ilman
häpeää ja
tämä ei ole joko tai
kysymys vaan
elämäntapa,
perhosen kevyt
huima hyppy
oksalta toiselle,
jossa kaikki
kaunis vielä odottaa
http://www.youtube.com/watch?v=32RfTG8coBQ
moraali ja järjestyssäännöt,
vastaan
ikuisuuden aallonharja
katoavaisuuden naamio ja
madonsyömät kirjoitukset
lopullisuutta ennakoivassa
hampaattomuudessa,
olemmeko sittenkin
katkeavalla oksalla
Me voittamattomat
ikuisesti kauniit
työhevoset
huomaamme
kirsikoiden kirpeyden,
omenien happamuuden,
joka lävistää
tietoisuutemme
tulevasta
Puhunko sydämestäni,
olenko tuhlannut rakkauttani,
elämääni punnitessani
parahdan mennyttä ja
taon rintani tuskaa,
sitä joka asuu
rikkinäisessä lasikaapissa
kilahtaen joka iskusta
kuin kirkonkello,
kuuletko raskaat
raukeat lyönnit
Levottomuus,
kysymykset vailla vastausta,
hätä ja
päätähuimaava pelko
alkavat virrata huoneeseen
valua
pisara pisaralta
ripsien alle
kuin kirvelevä happo
syövyttäen omaatuntoa
Kellojen kumahdus
täyttää koko mielen
aivan kuin
kuoleman kellon tikitys,
mitä vastaan,
kun vastassa on
tuonelan lautturi,
se hämmennyksen,
pettymyksien ja onnen
saaliin mestari
Jäikö pisaraakaan
jakamatta,
tekikö murhe aukon
ymmärrykseen
vai katosiko viattomuus
läpikuultavan ohuen
jään läpi, silloin kun sitä
paljain jaloin herkeämättä
ymmärtämättömyyttämme
astelimme
Vaikka kaikki olisi
ollut miten oikeaa tai
väärää tahansa,
olen nauttinut hyväilyjen ja
hyvien tekojen hymystä,
empimättä, ilman
häpeää ja
tämä ei ole joko tai
kysymys vaan
elämäntapa,
perhosen kevyt
huima hyppy
oksalta toiselle,
jossa kaikki
kaunis vielä odottaa
http://www.youtube.com/watch?v=32RfTG8coBQ
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koko elämän laaja kirjo on yhdessä runossa. Päättyen perhosen hyppyyn :). Kiitokset!
Sana moraali ja järjestyssäännöt aiheuttavat ahdistusta. Monesti riittäisi pelkästään toisten huomioiminen. Kun nuo monesti hullunkuriset säännöt on keksitty keskinkertaisilla aivoilla. Ja maailma näyttää menevän noiden samaisten sääntöjen keksijöiden ja seuraajien ansiosta kohti tuhoaan. Kuka lopulta niistä hyötyy?
Kävin eilen vaihteen vuoksi tuulettumassa. Mietin, kuinka yleensä kukaan voi löytää ketään, kun ihmiset säännösten tähden vaikuttavat vähempiälyisiltä kuin tällä hetkellä jo kuolleet koirani. Odottaisi näkevänsä sisäistä paloa ja siviilirohkeutta. No, oma iltani onnistui sen verran, että onnistuin ainakin jolla tasolla haastamaan älyllisellä tasolla samantasoisen ihmisen "kaksintaisteluun" :). Nyt puhun siis henkisestä tasosta, sillä ani harvan haastaisin vastakkaista sukupuolta "fyysisellä tasolla". Tarpeeksi kiinnostavia yksilöitä ei vain löydy.. ja ei kiinnostavista saa vain "henkisen krapulan".
Jotta elämässäni olisi tulevaisuudessa valoa, olen päätynyt unelmoimaan seuraavasta.
http://www.youtube.com/watch?v=8kUS2xyLaa0&feature=related
Pelko ja hätä valtaa myös minut, valuu pitkin poskia. Kerro, oletko kunnossa.. kerro.
toivon kipinöihin...
Kaunista, koskettavaa, ajatuksia herättävää... Kiitos!
Niin on hyvä joskus miettiä elämän tarkoitusta. Onko elämän päällimmäisin tarkoitus olla vapaa, etenkin vapaa mielessään? Miten pirtaan sopii myös mahdollisuus kasvaa? Kuuluuko elämän tarkoitukseen menestyminen eli kun olemme menestyneitä niin henkisellä kuin materiaalisella tasolla, on meillä paremmat mahdollisuudet olla onnellisia, hymyillä ja koskettaa?
Näistä asioista on ehkä mahdollisuus löytää oma juttumme, kutsumuksemme, joka tietenkin lisää hyvää oloa ja käynnistää onnistumisen ja menestyksen kehän?
Monella elämän vastavirtaan soutaminen saattaa syödä energiavarastot huomaamattomasti. Emme enää oikein edes muista, että elämä on ollut, ja voisi vieläkin olla, kevyttä ja nautinnollista. Auttaisiko itsensä oikea tunteminen korjaamaan asioita oikeaan suuntaan, mene ja tiedä?
Suuri osa meistä elää vain mekaanisesti. Joskus kuitenkin kannattaa pysähtyä ja kyseenalaista elämäntapansa, siitä aiheita tämänkertaiseen sepustukseen.
Sydämellinen kiitos kaikille kannustajille, näistä saa virtaa ja ”voltteja” eli potentiaalia ;) taas seuraavaan mahdolliseen rypistykseen.
Putkivalolle, kaikki on niin ok kuin keski-ikäisellä valvotun yön jälkeen voi olla ;)…runon lautturi oli ainoastaan fiktiivinen kielikuva. Mahdottomalle yhtälölle tahdon sanoa ottavani osaa kohtaamasi menetyksen johdosta ja toivottaa ”zemiä” ja menestystä jatkoon, myös ”älyrintamalla” ;)
http://www.youtube.com/watch?v=7SSujw6K14k
Ehkä elämässäsi on tullut aika lopettaa pään seinään hakkaaminen. Lopettaa totuttujen tapojen toistaminen. Niiden, jotka eivät tuoneet elämääsi iloa. Hyväksyä, että elämä on keskeneräinen ja on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Jatkaa keskeneräisessä elämässä asioiden loppuunvienti uudessa järjestyksessä. Nuo ovat sanoja, jotka voisin sanoa itselleni :).
Yritin vain sanoa.. Sinä pärjäät! Käytä myös aivokapasiteettiasi asioiden eteen, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Kannatan vapautta mielessä, mutta muista, ettei kaikki sitoutuminen ole pahasta. Joskus jopa sitoutuminen voi antaa lisää voimavaroja. Pärjäile!
Elämä ei ole koskaan täydellistä eikä se sellaiseksi tule, vaikka itseään kuinka raipalla ruoskisi.
Muutokseen liittyy aina riski, ja yleensä sen pelko pitää meitä paikallaan. Voi sanoa, että saamme aina sitä, mihin olemme valmiita. Emme myöskään aina älyä pyytää sitä, mitä todella haluamme. Emme ehkä edes tiedosta todellisia halujamme. Haaveilemme jostakin epämääräisestä onnelasta, vaikkei mitään onnelaa edes ole, suunnatkaamme siis kohti perustyytyväisyyttä.
They dedicate their lives
To running all of his
He tries to please them all
This bitter man he is
Loistavaa lyriikkaa siitä mihin väärät arvot, opetukset, uskomukset voivat johtaa...
Toivottavasti ei olla katkeria kuitenkaan, edes silloinkaan.
http://www.youtube.com/watch?v=Fb-UxzgkTds&feature=related