Seurustelen muuten aivan ihanan ihmisen kanssa, mutta hän ei suostu kuuntelemaan, jos yritän puhua hänelle mielenterveyteen liittyvistä asioista. Ei olla vielä kauaa oltu yhdessä, ja ei tunneta toisiamme niin kuin pitkässä parisuhteessa olleet, ja haluisin, että hän tietäisi mun mt-ongelmista. Joka kerta vaan kun koitan puhua asiasta, hän vaihtaa samantien puheenaihetta. Toteaa vain, että se on menneisyyttä ja ei siitä tarvi puhua. Mun mielestä vaan ois ihan kiva kertoo mitä on ollut, kun oireet voi palata, vaikka nyt onkin ollut ihan siedettävä olo. On myös kysynyt, voisinko lopettaa lääkitykseni, kun kerta olen paremmassa kunnossa.. Yhden kerran suuttui mulle, kun mainitsin ohimennen, taas yhden epäonnistuneen työkokeilun jälkeen, että voisi olla parasta mun jaksamiselle hakea sairaslomaa. Riitahan siitä melkein tuli. Häpeääkö hän mua, vai pelottaako mielenterveyteen liittyvät asiat häntä? Onko täällä kohtalotovereita, miten olet puhunut puolisollesi näistä asioista? Mietityttää meidän tulevaisuus, jos näinkin isosta asiasta ei voida jutella...
Miten saisin poikaystäväni kuuntelemaan ajatuksiani?
isokysymysmerkki
3241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä luulen että jotkut miehet vaan ei oikein osaa puhua tollasista asioista. Mulla on jonkinlainen syömishäiriö ja kun yritin kertoa asiasta yhdelle henkilölle, jota tapailin vuosi sitten, tyyppi vaan sanoi "höpö höpö" ja alkoi vonkua seksiä, että sellasta... :P Tunnen kyllä sellaisiakin miespuolisia henkilöitä, joiden kanssa voi oikeasti puhua ja tämä äsken mainitsemani tapaus oli aika nuori ja vähän "kypsymätön". Lopuksi voisin sanoa vain sen, että onneksi mulla on aivan ihania tyttöystäviä, joiden kanssa voi puhua niin hauskoista kuin vaikeistakin asioista ^^
Et anna pimppaa niin kyllä se siitä.
Minullakin on ollut useita aiheita, joista on vaikea puhua kun on niin herkkä, ja on kai vieläkin. Olen silti sitä mieltä, ettei ole kovin viisasta vältellä vaikeista aiheista puhumista. Puhumalla asiat yleensä selviää jne. Luotan myös siihen, että jokaisella on kyky oppia puhumaan tuollaisista asioista.
Minusta se voisi auttaa, että poikaystäväsi näkee joidenkin muiden keskustelevan vaikeista asioista siten, ettei hän itse ole mukana keskustelussa. Siitä hän näkisi, miten muut ihmiset suhtautuvat asiaan. Ainakin minua sellainen on auttanut ratkaisevasti, että olen nähnyt muiden ihmisten käyttäytymistä vaikeissa tilanteissa, ja varsinkin sellaista rauhallista ja kypsää käyttäytymistä. Jos saat hänet katsomaan jotain tuollaista tv-ohjelmaa, niin se voisi jo riittää. Toinen ehdotukseni on, että luot sellaisen tilanteen, jossa sinä keskustelet jonkun kaverisi kanssa mt-ongelmistasi ja hän on kuulolla. Annat hänelle aikaa muutaman päivän pohdiskella asiaa ja yrität sitten keskustella kahden kesken. Jos ei toimi, niin keskustelet kavereidesi kanssa hänen kuullen niin monta kertaa, kunnes alkaa toimia. Voit myös sanoa hänelle, että paras tottua siihen, että juttelet kavereidesi kanssa näistä asioista. Tämä on minusta suht lempeä ja reilu tapa edetä asiassa.