pakko tulla purkamaan tänne kun masentaa :(
onko muita samassa tilanteessa... kaksi kaveriani on ilmoittanut odottavansa vauvaa, molemmilla oli muka vahinko mutta toivottu sellanen. itse olemme yrittäneet jo jonkin aikaa vauvaa... tiedätte varmaan tunteen?
en ees tiedä uskonko että nuo ovat vahinkoja. tuntuu todella oudolta että kaksi hyvää kaveriani olisivat tulleet noin vaan vahingossa raskaaksi ja me emme onnistu vaikka yritämme.
emme ole yrittäneet vielä edes puolta vuotta ettei hätä ole kovin suuri vielä tän asian kanssa.
mutta voitte varmaan kuvitella tunteen kun kaverini ovat kertoneet ja selittäneet että oli vahinko mutta erittäin mukava yllätys.
onko kellekkään muulle tullut tälläsiä tunteita? jos ne oikeesti oli vahinkoja niin tuntuu jotenkin epäreilulta...
onko muita samassa tilanteessa... kaksi kaveriani on ilmoittanut odottavansa vauvaa, molemmilla oli muka vahinko mutta toivottu sellanen. itse olemme yrittäneet jo jonkin aikaa vauvaa... tiedätte varmaan tunteen?
en ees tiedä uskonko että nuo ovat vahinkoja. tuntuu todella oudolta että kaksi hyvää kaveriani olisivat tulleet noin vaan vahingossa raskaaksi ja me emme onnistu vaikka yritämme.
emme ole yrittäneet vielä edes puolta vuotta ettei hätä ole kovin suuri vielä tän asian kanssa.
mutta voitte varmaan kuvitella tunteen kun kaverini ovat kertoneet ja selittäneet että oli vahinko mutta erittäin mukava yllätys.
onko kellekkään muulle tullut tälläsiä tunteita? jos ne oikeesti oli vahinkoja niin tuntuu jotenkin epäreilulta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuota "vahinko"-juttua. Jos on huolehtinut ehkäisystä oikein, niin raskaus lienee hyvin epätodennäköinen. Jos taas on harrastanut seksiä ilman asianmukaista ehkäisyä, niin silloin ei mielestäni voi puhua vahingosta.
Ymmärrän Sua hyvin. Meillä on takana yli vuosi tuloksetonta yritystä, ja ympärillä kaikki muut ikään, terveyteen tai elämäntapoihin katsomatta tuntuvat sikiävän. On vaikeata olla katkeroitumatta, mutta kannattaa yrittää. Ei se toisten onni kuitenkaan ole itseltä pois, vaikka välillä kateus nakertaakin.
Tsemppiä Sulle, toivottavasti saat vielä oman pikkuisen :).
me ollaan kans miehen kanssa puhuttu että onko vahinkolapsia edes olemassa. tietysti joskus kumi voi mennä rikki tai e-pillerit pettää. mutta näyttää olevan kovin yleistä tuo varsinkin nuoremmilla ihmisillä että sanotaan olevan vahinko. ei ole edes prosenttuaalisesti mahdollista että ne kaikki kaverinikin jotka niin sanoivat olisivat tulleet raskaaksi vahingossa.
ihanaa että joku muukin tietää tämän katkeroitumisen tunteen. etten ole ainoa jonka pää on mennyt jo sekaisin tästä vauvakuumeesta :)
tsemppiä teillekkin yritykseen!
Tuttuja tunteita. Kurkussa kuristi sekä kavereiden suunnittelemattomat raskaudet, työssä tapaamani päihdeäidin ei-toivotut suloiset kaksoset sekä katkera viidettä lastaan heti neljännen jälkeen odottava äiti kun "ei ehditty ottaa ehkäisyä käyttöön". Ja kun tuossa viikonloppuna pikkujouluissa yksi kaveri kertoi raskausuutisestaan, niin parinkin nuoren naisen suupielet kiristyivät kaikesta hyväntahtoisuudesta huolimatta himpun teennäiseen hymyyn ja silmäkulmat kostui. Joten et ole yksin tuntemustesi kanssa.
En osaa sanoa helpottaako yhtään, mutta kaikki se kurkun kuristus katoaa kuin taikaiskusta, kun omassa testissäsi on kaksi viivaa. Ja muiden vahingot ei vähennä yhtään sinun todennäköisyyttäsi tulla raskaaksi! Tuskin tästä mitään apua on (ei olisi ainakaan minua lohduttanut), mutta toisaalta tuo odotus voi olla teille ja lapselle parhaaksi: ehkä sinä nautit raskaudestasi ja lapsestasi enemmän, ja ehkä sinulla on jollain tapaa paremmat valmiudet vanhemmuuteen, kun olet prosessoinut asiaa pidempään. Ehkä teille on varattu odottamassa erityisen ihana odotusaika :)
Mie tarvitsin ehdottomasti projekteja raskautta odotellessani. Täällä laihdutettiin, sisustettiin, harrastettiin liikuntaa, suunniteltiin matkoja, opiskeltiin. Se auttoi minua. Ja vahva itsesuggestio, että meidänkin vuoro ON aikanaan.
Samaa kateutta täälläkin :( Olen itse 21-vuotias ja vauvakuume on kova. Ystävät ja tuttavat lisääntyy silmissä ympärillä ja siinä ei voi oikeen mitään muuta tulla kun kateudesta vihreäksi :'/ Meillä vasta toinen yritys menossa ja näyttipä siltä että iloitsin liian aikaisin ja sieltä ne menkat alkoi tänä aamuna :( Jopa mun 15-vuotias serkkunikin on raskaana ja vissiin viikolla 37 tms... että kohta on laskettu aika käsillä.... osaa sitä olla onnellinen itsekkin aluksi, mutta loppujen lopuksi katkera ja kitkerä kateus vihloo takaraivossa. Kaikista pahinta ehkä tässä on että mieheni ei ole ihan täysin varma siitä haluaako vai eikö.... jos nyt plussaa saan ens kuussa niin kuristan luultavasti kultani jos aborttia ehdottaa :( tuskin näin käy, mutta hmph... ei muuta kun leuka rintaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä :( stemppiä kuitenkin kaikille
Eu kakarana kannata lapsia tehdä vaan nauti nuoruudestasi ja tee lapset vasta 30 kymmpisenä niin onnistuu koska nyt kun teet parikymppisenä lapset niin 35v olet jo toisella kierroksella ja katkera yksinhuoltaja. Opiskelut pitäisi ensin suorittaa lppuun ja kunnon ammatti ja vakityöt jos sattuu löytymään koska se lapsi pitää myös pystyä elättämään ja se vie rahaa.
Ei sitä 30 vuotiaanakaan pari-kolme vuotta seurustelleilla ole yhtään sen parempi parisuhde kuin reilu parikymppisenä saman verran seurustelleella parilla. Eikä sitä voi yleistää, että kaikki parikymppisenä lapsensa saaneet ovat yksinhuoltajia 35 vuotiaana. Samoin 30 vuotiaana lapsensa saanut voi olla 10 vuoden päästä yksinhuoltaja.
Eikä sen elämän tarvitse täysin valmis olla, kun lapsia tulee, nykyajan yhteiskunnan normit, joissa lapsi saadaan vasta vanhempana, vain antavat niin ymmärtää.
Kuitenkin, 20 vuotiaan on fyysisesti parempi saada lapsia kuin 30v. 25v. jälkeen raskautuminen ym. alkavat selvästi huononemaan ja riski saada kehityshäiriöinen lapsi kasvaa vanhemmiten.
Suosittelen lopettamaan seksin harrastamisen (tai käyttäkää ehkäisyä) hetkeksi jos mies ei olekaan varma asiasta. Puhukaa asiasta niin kauan kunnes olette yhteisymmärryksessä ja täysin vakuuttuneita. Abortti on todella huono ehkäisykeino, eikä lapsiasioissa ole oikein painostaa ketään mihinkään. Sinun ei siis ole oikein painostaa miestä pitämään lasta eikä hänen ole oikein painostaa sinua aborttiin.
mulle aiheuttaa kateutta lähinnä lapsettomien itsekeskeinen elämäntyyli, bailaaminen ja matkustelu. Mitähän sitä keksis että pääsee yli siitä? Täyteynee varmaan keskittyä raskaana olemiseen ja kettuuntua...
Jso ei vuoden yrittämisen jälkeen onnistu niin silloin lääkäriin. Aikoinaan kun tapasin 30 kympin paikkeilla lapseni äidin niin sain siirrettyä lapsen tekoa noi 4 vuotta ja hyvä niin koska suhteen pitää olla vakaalla pohjalla ja niin edelleen.
Itse miehenä olin 34 kun lapsi syntyi ja ei yhtään liian aikaisin. Itse en olisi voinut kuvitellaakkaan muuta lapsentekotapaa kuin perinteinen koska en niin hirveästi olisi lapsia halunnut miehenä mutta en niitä poiskaan antaisi. Lapset ovat kivoja mutta se vastuu ja muut mitä tulee kylkiäisinä ei aina olekkaan mukavaa.