Äiti -rahaa saa v.2011 alusta ne yksinholtajat jotka ovat osanneet.... Ja höpsistä! Tämä otsikko on vain sen takia että saan teidät kaikki yh äidit lukemaan tätä keskustelua sillä tuo rahaa käsittelevä otsikko herättää takuulla kiinnostuksenne enemmän kuin mikään muu aihe ;)
Lukekaa siis seuraava kirjoitus jos teille ei olekaan se raha tärkeintä ;)
Minun tuttavani eronnut isä on kokenut sen kun lapset "jättävät" isänsä!
Suoranaisesti eiväthän lapset jättäneet isää vaan kun ero tuli niin sen jälkeen äidin puolelta alkoi aivan käsittämätön lasten manipulointi valehtelemalla lapsille kaikkea paskaa isästä ja lasten eristäminen isästä.
Ulkopuolisena tapahtumiin mutta läheltä seuranneena minun on tosi helppo nähdä kuinka helvetisti lapset ja varsinkin isä kärsivät tilanteesta jonka äiti on typeryydessään aiheuttanut.
Nyt jo vuosia jatkuneen touhun seurauksena lapset ovat täysin aivopestyjä ja he ovat käytännön elämässä hylänneet tuon isän joka kaikin tavoin yritti pitää yllä yhteyttä ja suhdetta lapsiinsa vaikka äiti onkin sellainen paskapää.
Äiti on tosiaan onnistunut siinä että sai kostaa lasten avulla sen kun mies ei jaksanut katsella yhteiseloa sen itsekeskeisen äidin kanssa vaan haki eron.
Vittumaista että sossujen mielestä äiti on aina oikeassa vaikka lapsien takia pitäisi kuulla myös isän kanta ja myös ottaa huomioon se että ehkä isä voikin olla se joka puhuu totta ja äiti valehtelee.
Itse olen myös eronnut isä joten ihmettelijöille tiedoksi että sen vuoksi tulee joskus käytyä tällä keskustelufoorumilla.
Meillä lasten äidin kanssa on neljä lasta joista kahdelle minä olen lähi ja kahdelle äiti on lähi ja käytännössä vuorohuolto jolloin lapset asuvat viikon äidillään ja viikon minulla.
Tuo meidän systeemi on tietenkin parasta lapsille tilanteessa missä me äidin kanssa emme halunneet jatkaa saman katon alla.
Rahallisesti kaikki menee lasten äidin kanssa 50/50 ja varmaan se onkin ratkaisevin tekijä ettei meille vanhempina tule riitoja keskenämme kun kumpainenkin meistä saa nauttia lapsista yhtä paljon ja kumpainenkin makamme myös tasan noiden kersojen mukanaan tuomat kulut.
Palateksani vielä tuohon tuntemaani isään joka on lapsineen joutunut tuon itsekkään ja ajattelemattoman äidin uhriksi niin todellakin voin sanoa paikan päällä nähneenä miten äärettömästi isä kärsii tilanteesta jossa hän on huomannut lasten hylkäävän hänet äidin paskapäisyyden takia!
Tiedän muutamia asioita joilla äiti on manipuloinut noita lapsia ja ne eivätt odellakaan pidä paikkaansa.
Siis tiedän faktana etteivät pidä vaan ovat sairaan mielen tuotoksia!
Tuon tuntemani isän entinen vaimo on lapsien kanssa muuttanut hetikohta eron jälkeen eri paikkaunnalle ja senkin se äiti teki kostaakseen isälle sillä äiti muutti toiselle paikkakunnalle vaikka hänellä ei ollut töitä siellä saatika uutta miestä, vain hänen entinen koulukaverinsa (yksinhuoltaja hänkin) asuu siellä ja hänen avullaan äiti sai asunnon sieltä.
Joskus tuo isä suostuu tulemaan kyläilemään mutta olen huomannut omien lasteni luona ollessani miten suunnattomasti hän ikävöi omia lapsiaan nähdessään lasteni leikkivän ja elävän arkielämää.
Hän elää uuden puolisonsa kanssa joten hänen ei tarvitse kantaa tuskaansa yksin mutta olen huomannut hänen puolisonsa kanssa keskusteltuani että hänkin käsii ja on voimaton siitä kun näkee millaista isän tuska on. Siis äidin paskanpuhuminen ja manipulointi on tuottanut todellakin hedelmää sillä eihän tuo isä pysty panostamaan kunnolla suhteeseenkaan koska taustalla se tuska ahdistuksineen vaivaa koko ajan.
Moni ihmettelee varmaan että miksi kirjoitin tämän tänne.
Kirjoitin tämän siksi kun mielestäni tällä foorumilla on noita paskapää-äitejä jotka menettelevät juuri samoin kuten ystäväni entinen vaimo, kuka enemmän kuka vähemmän on tuon hänen ex vaimon kaltainen mutta jokatapauksessa teitä on täällä kun lukee noita juttujanne.
Oma tilanteni on se toinen ääripää joka ainakin omasta mielestäni on se mikä on lasten kannalta paras juttu eron jälkeen.
Ok, uskon että tätä lukiessanne varsinkin teillä monella äidillä on kehkeytynyt mielessä valmiiksi vastauksia joissa kerrotte miten se lastenne isä on jättänyt ja hyljännyt lapsensa tai miten hän on muuten epäkelpo edes viikonloppu isäksi.
Se teidän mielipiteenne sallittakoon mutta kannattaa miettiä sitä että se on teidän oma mielipiteenne.
Kuinka moni teistä on hakenut niille omille mielipiteillenne tukea kaveripiiristä tai keskustelupalstoilta?
Kuinka moni tunnustaa että tuota tukea onkaan etsinyt värittämällä asioista puolia jotka ovat teidän oman mielipiteenne kanssa käsi kädessä?
Moniko uskaltaa tunnustaa että on jättänyt kertomatta isästä/itsestään asioita jotka ovatkin teidän hakemaanne milipidettä vastaan?
Lopuksi kysymys siitä että moniko teistä äideistä on menetellyt siltä pohjalta kun on saanut kavereilta/keskustelupalstoilta tukea itselleen niiden epärehellisten kertomuksiensa ansiosta?
Lukekaa siis seuraava kirjoitus jos teille ei olekaan se raha tärkeintä ;)
Minun tuttavani eronnut isä on kokenut sen kun lapset "jättävät" isänsä!
Suoranaisesti eiväthän lapset jättäneet isää vaan kun ero tuli niin sen jälkeen äidin puolelta alkoi aivan käsittämätön lasten manipulointi valehtelemalla lapsille kaikkea paskaa isästä ja lasten eristäminen isästä.
Ulkopuolisena tapahtumiin mutta läheltä seuranneena minun on tosi helppo nähdä kuinka helvetisti lapset ja varsinkin isä kärsivät tilanteesta jonka äiti on typeryydessään aiheuttanut.
Nyt jo vuosia jatkuneen touhun seurauksena lapset ovat täysin aivopestyjä ja he ovat käytännön elämässä hylänneet tuon isän joka kaikin tavoin yritti pitää yllä yhteyttä ja suhdetta lapsiinsa vaikka äiti onkin sellainen paskapää.
Äiti on tosiaan onnistunut siinä että sai kostaa lasten avulla sen kun mies ei jaksanut katsella yhteiseloa sen itsekeskeisen äidin kanssa vaan haki eron.
Vittumaista että sossujen mielestä äiti on aina oikeassa vaikka lapsien takia pitäisi kuulla myös isän kanta ja myös ottaa huomioon se että ehkä isä voikin olla se joka puhuu totta ja äiti valehtelee.
Itse olen myös eronnut isä joten ihmettelijöille tiedoksi että sen vuoksi tulee joskus käytyä tällä keskustelufoorumilla.
Meillä lasten äidin kanssa on neljä lasta joista kahdelle minä olen lähi ja kahdelle äiti on lähi ja käytännössä vuorohuolto jolloin lapset asuvat viikon äidillään ja viikon minulla.
Tuo meidän systeemi on tietenkin parasta lapsille tilanteessa missä me äidin kanssa emme halunneet jatkaa saman katon alla.
Rahallisesti kaikki menee lasten äidin kanssa 50/50 ja varmaan se onkin ratkaisevin tekijä ettei meille vanhempina tule riitoja keskenämme kun kumpainenkin meistä saa nauttia lapsista yhtä paljon ja kumpainenkin makamme myös tasan noiden kersojen mukanaan tuomat kulut.
Palateksani vielä tuohon tuntemaani isään joka on lapsineen joutunut tuon itsekkään ja ajattelemattoman äidin uhriksi niin todellakin voin sanoa paikan päällä nähneenä miten äärettömästi isä kärsii tilanteesta jossa hän on huomannut lasten hylkäävän hänet äidin paskapäisyyden takia!
Tiedän muutamia asioita joilla äiti on manipuloinut noita lapsia ja ne eivätt odellakaan pidä paikkaansa.
Siis tiedän faktana etteivät pidä vaan ovat sairaan mielen tuotoksia!
Tuon tuntemani isän entinen vaimo on lapsien kanssa muuttanut hetikohta eron jälkeen eri paikkaunnalle ja senkin se äiti teki kostaakseen isälle sillä äiti muutti toiselle paikkakunnalle vaikka hänellä ei ollut töitä siellä saatika uutta miestä, vain hänen entinen koulukaverinsa (yksinhuoltaja hänkin) asuu siellä ja hänen avullaan äiti sai asunnon sieltä.
Joskus tuo isä suostuu tulemaan kyläilemään mutta olen huomannut omien lasteni luona ollessani miten suunnattomasti hän ikävöi omia lapsiaan nähdessään lasteni leikkivän ja elävän arkielämää.
Hän elää uuden puolisonsa kanssa joten hänen ei tarvitse kantaa tuskaansa yksin mutta olen huomannut hänen puolisonsa kanssa keskusteltuani että hänkin käsii ja on voimaton siitä kun näkee millaista isän tuska on. Siis äidin paskanpuhuminen ja manipulointi on tuottanut todellakin hedelmää sillä eihän tuo isä pysty panostamaan kunnolla suhteeseenkaan koska taustalla se tuska ahdistuksineen vaivaa koko ajan.
Moni ihmettelee varmaan että miksi kirjoitin tämän tänne.
Kirjoitin tämän siksi kun mielestäni tällä foorumilla on noita paskapää-äitejä jotka menettelevät juuri samoin kuten ystäväni entinen vaimo, kuka enemmän kuka vähemmän on tuon hänen ex vaimon kaltainen mutta jokatapauksessa teitä on täällä kun lukee noita juttujanne.
Oma tilanteni on se toinen ääripää joka ainakin omasta mielestäni on se mikä on lasten kannalta paras juttu eron jälkeen.
Ok, uskon että tätä lukiessanne varsinkin teillä monella äidillä on kehkeytynyt mielessä valmiiksi vastauksia joissa kerrotte miten se lastenne isä on jättänyt ja hyljännyt lapsensa tai miten hän on muuten epäkelpo edes viikonloppu isäksi.
Se teidän mielipiteenne sallittakoon mutta kannattaa miettiä sitä että se on teidän oma mielipiteenne.
Kuinka moni teistä on hakenut niille omille mielipiteillenne tukea kaveripiiristä tai keskustelupalstoilta?
Kuinka moni tunnustaa että tuota tukea onkaan etsinyt värittämällä asioista puolia jotka ovat teidän oman mielipiteenne kanssa käsi kädessä?
Moniko uskaltaa tunnustaa että on jättänyt kertomatta isästä/itsestään asioita jotka ovatkin teidän hakemaanne milipidettä vastaan?
Lopuksi kysymys siitä että moniko teistä äideistä on menetellyt siltä pohjalta kun on saanut kavereilta/keskustelupalstoilta tukea itselleen niiden epärehellisten kertomuksiensa ansiosta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikka toi otsikko kosii yhäreitä niin äkkiä niiltä loppuu mielenkiinto lukee tekstiisi ku huomaavat et on vaikeeta lukee tollasta joka koluuttaa omatuntoo ;-)
Tää viikonloppu on sit huono aika kirjottaa tollasta asiajuttuu ku ei tääl oo ku muutama yhäriäippä yösydännä lukemas ja kännis sönkkäämäs jotain paskaa mitei ne itte ees tajuu ;-)
Tossa jutussas on enemmän asiaa ku tääl on puhuttu aikoihin mut osoittamalles kohderyhmälle toi vitun tärkee asia on vaan aihe joka menee niiden kategorias mappi ööhön ku ei ne saa haluamaansa tukee josta puhuit ;-)
Mä ymmärsin varmaan pointtis sil oonhan tollanen joka ei voi sossutanttojen ja yhärin muodostamalle paskaseinälle mitään vaa mun on ooteltava et skidit kasvaa ja tajuu jutun!
...vähän tämän tuttavaperheen elosta ennen eroa. Kuinka paljon tämä tuttavasi osallistui lasten elämään? Oliko jatkuvasti töissä ja vietti vapaa-aikaansa mielummin omassa ryyppyremmissä ja omien harrastusten parissa, ja omista lapsistaan viis veisaten? Pitikö isyyslomansa ja tänä aikana oikeasti hoiti lapsiaan? Pitikö perheen hoitovapaat äiti vai perheen isä? Tapaamissopimukset vissiin tehtiin ja elatussopimukset. Noudattiko kyseinen mies näitä, vai pitikö lasten tapaamista itselleen vapaaehtoisena, ja maksatti elatusavutkin Kelalla? Raahasiko uuden naisensa lasten eteen 2kk eron jälkeen ja muuttiko heti uuden naisen kanssa kimppaan?
Näitä kyselen sen takia, että itse en ainakaan usko yhteenkään manipulaatiotarinaan jossa hyvin toimineen isä-lapsisuhteen saisi pelkällä paskapuheella katkeamaan. Lasten älykkyyttä aliarvioidaan jos väitetään että he kääntyisivät rakastavaa ja heidän elämäänsä aktiivisesti osallistunutta vanhempaa vastaan pelkkien puheiden takia. Lasten lojaalisuus vanhempia kohtaan on ääretön, mutta jos omilla toimillaan jatkuvasti viestittää heille että uusi vaimo, työ, vapaa-aika, jne. on omia lapsia tärkeämpi asia, niin ikävä kyllä lapset kyllä aistivat sen, että kuka välittää oikeasti ja kuka ei, ja ketä kiinnostaa heidän elämänsä ja ketä ei.
Laki on etävanhemman puolella, ja tapaamiset saa rullaamaan uhkasakkojen uhalla, jos ei muuten toimi. Käräjiltä ei kyllä kehtaa sellainen etä lähteä tapaamisten täytännönpanoa hakea, joka on itse ollut noudattamatta tuota sopimusta. Ja harvinaisen usein ne lapset unophtuu siinä vaiheessa kun on se uusi nainen kuvioissa, tai edellisen päivän juopottelusta seuraava krapula on sitä luokkaa ettei voi lapsia ottaa, tai sitten asettaa oman työnsä ykköseksi ja tekee töitä silloin kun pitäisi lapset tavata.
Mitäpä se äiti sen koston sijaan muutti paikkakuntaa ollakseen lähellä sellaista ihmistä jonka kokemuksista hänelle olisi hyötyä? Joku sellainen, kenellä samanlainen elämäntilanne, ja jonka kanssa voi helposti muodostaa vuorottelevaa lastenhoitoa?
Näissä manipulaatiokertomuskissa unohdetaan kovinkin monta näkökulmaa: Ensinnäkin pitää kysyä mikä oli tilanne ennen eroa, eli onko mitään vahvaa sidettä lasten ja vanhemman välillä ollut alunperinkään. Jos isä ei koskaan ole kotona, tuollaista läheistä suhdetta ei ole koskaan syntynytkään. Toisekseen pitää selvittää, onko voimassaolevia sopimuksia noudattanut kumpikin? Lapsen oma tahto, sekin pitää selvittää.
Tästä poiketen oma lukunsa onkin sitten narsistit ja psykopaatit jotka kyllä osaavat manipuoloida niin aikuisia ja lapsia pomppimaan pillinsä mukaan. Alkuperäisessä tekstissä ei tosin viitteitä sellaisesta ole, koska kukaan täyspäinen ihminen ei koskaan jättäisi lapsiaan heille taistelematta viimeiseen hengenvetoon. Jos jostain tällaisesta on kyse, niin sitten voitkin unohtaa kaiken mitä kirjoitin, ja empatiat irtoaa kyseiselle miehelle joka on lapsensa menettänyt. Hänen kannattaisi luottaa siihen, että tällainen luonnehäiriön omaava kyllä kärähtää puheistaan ja teoistaan, ja ennemmin tai myöhemmin lapset hylkäävät sellaisen vanhemman, ja taatusti etsivät käsiinsä sen toisen.
Terveisin yksi yhäri, jonka ex kertoo kylillä minun manipuloineen lapset häntä vastaan jne. Hihhihii, empatiaa irtoaa kuppilassa kunhan muistaa pitää suunsa kiinni siitä, ettei hoitanut kyseisiä penskoja edes avioliiton aikana saatika tavannut heitä eronkaan jälkeen, kun oli niin paljon töitä ja kosteita viikonloppuja, ja sit löyty uus vaimo ja kun oltiin niin rakastuneita ei voinut ottaa lapsia sinne häiritsemään, ja elatusavun sijaan elatustukea maksaa Kela että voi uuden akkansa kanssa reissata pitkin maailmaa jne. ;-) XD
Ehkäpä joku tulkitsisi manipulaationa sen, että olen lapselle selittänyt että normaalisti isät kyllä elättävät lapsiaan eron jälkeen ja haluavat tavatakkin niin paljon kun mahdollista, mutta sinun isäsi ei nyt vaan osaa, koska on vähän erillainen, ja ettei se ole lapsen syy ettei isi tapaa tai halua elatusta maksaa. Niin tai näin, niin rehellinen pitää lapselle kuitenkin olla, mikäli toinen vanhempi ei kykene siihen vanhemmuuteen ja vastuuseen. Eipä se sitä estä, etteikö niitä menneitä voisi lapsen kanssa muistella, että olihan se isä hassu kun teki niin ja noin silloin vuonna yks ja kaks.
Veikkaan, että minunkin exäni levittää myös juttuja, kuinka olen manipuloinut lapset. Tilanne oli kuitenkin se, että mies olisi saanut tavata lastaan ihan milloin vaan ja kuinka paljon tahansa, mutta alkoholi ja relletys oli lasta tärkeämpää. Tilanne on se, että lasta ei edes uskalla nykyisin päästää miehen luo, kun lapsi on kertonut, miten isä on häntä humalapäissään lyönyt yms.
Uskon kyllä, että monia äitejä on, ketkä oikeasti tavalla tai toisella estää lapsen ja isän tapaamiset, mutta hyvin usein asia on niin, että mies on ihan itse tilanteen aiheuttanut ja manipulointi juttuja kerrotaan, kun varmaan hävettää oma toilailu. Helpompi sanoa, että ex-vaimo ei anna tavata, kun sanoa, että hakkasin alle kouluikäistä lastani ja sen takia en saa tavata.
Mutta sympantiani kuitenkin kaikille miehille, ketkä ovat hyviä vanhempia eivätkä saa tavata lapsiaan.
Odotin etten saa avaukseeni vastauksia mutta erehdyin ;)
En kuitenkaan erehtynyt siinä suhteessa että jos saan vastauksia niin uskoinkin saavani vastauksia jotka ovat äitien puolustuskannalla ja tietenkin isiä vastaan ;)
Tein muutaman kysymyksen tuohon aloitukseni loppuun mutta "yllätyksekseni" et vastannut yhteenkään vaan vastaavasti aloit itse kyseenalaistamaan tuon tuntemani isän elämää nykyisin ja ennen eroa!
Harmi asia sinun kannaltasi on se että tuo ystäväni on ollut ikänsä raitis niin alkoholin kuin tupakankin suhteen jollei nuoruuden tupakointikokeiluja oteta lukuun.
Tuo isä ei ole koskaan ollut väkivaltainen mitenkään edes meidän nuoruuden aikoihin eikä hänen lastensa äiti ollut joutunut kokeman väkivaltaa isän puolelta koko avioliiton aikaan. (ei mustia silmiä "oveen kävelemisen" seurauksena tms.)
Tuon ystäväni tuntien lapsuudesta saakka voin taata ettei hän ikinä sattuisi väkivaltaisesti fyysisesti naiseen taikka lapseen mutta hänen eronsa jälkeen sellaistakin oli kuulema tapahtunut avioliiton aikana, äidin "kertomuksien" mukaan yli 14 vuotta? Hmm..
On ihan ymmärrettävää että te äidit nyt oletatte: "äiti vain ei uskaltanut puhua väkivallasta silloin aviossa ollessaan"
Kertooko se mitään että tuo ystäväni on joutunut elämään pyörätuolissa siitä asti kun hän onnettomuudessa menetti alaraajojen toimintakyvyn noin vuosi sen jälkeen kun he alkoivat seurustelemaan hänen lastensa äidin kanssa?
Tosi ihmeellistä että tervejalkainen äiti on "ottanut turpaansa" mieheltä 14v ajan eikä ole edes puhunut siitä kellekkään saatika häipynyt paikalta tilanteen sattuessa!
(voi olla että kyseinen tapaus tunnistetaan tästä kirjoituksestani mutta tuskin äidillä tai hänen kavereillaan on munaa kommentoida sillä varmaan pisti asiat uudelleen mietintään ;)
Sinulla oli jotain pikkuruista asiantynkääkin tuossa kirjoituksessasi mutta kyllä tämä kommenttisi valaisi asioiden oikean laidan todella hyvin:
"Terveisin yksi yhäri, jonka ex kertoo kylillä minun manipuloineen lapset häntä vastaan jne. Hihhihii, empatiaa irtoaa kuppilassa kunhan muistaa pitää suunsa kiinni siitä, ettei hoitanut kyseisiä penskoja edes avioliiton aikana saatika tavannut heitä eronkaan jälkeen, kun oli niin paljon töitä ja kosteita viikonloppuja, ja sit löyty uus vaimo ja kun oltiin niin rakastuneita ei voinut ottaa lapsia sinne häiritsemään, ja elatusavun sijaan elatustukea maksaa Kela että voi uuden akkansa kanssa reissata pitkin maailmaa jne. ;-) XD"
Varmaan hoksasit nyt itsekin että ei sinun tarkoitusperäsi koostu mistään muusta kuin siitä että haluat hyväksyntöjä sinun omille mielipiteillesi ja mielestäsi isässä on aina syy sinun epäonnistumisiin ;)
Aloitukseni kysymyksiin tulee harvakseltaan vastauksia ;)
"Ehkäpä joku tulkitsisi manipulaationa sen, että olen lapselle selittänyt että normaalisti isät kyllä elättävät lapsiaan eron jälkeen ja haluavat tavatakkin niin paljon kun mahdollista, mutta sinun isäsi ei nyt vaan osaa, koska on vähän erillainen, ja ettei se ole lapsen syy ettei isi tapaa tai halua elatusta maksaa. Niin tai näin, niin rehellinen pitää lapselle kuitenkin olla, mikäli toinen vanhempi ei kykene siihen vanhemmuuteen ja vastuuseen"
Jänskä juttu että sossutantat kielsivät minua isänä kertomasta lapsillemme siitä millainen äiti oli ja minkä vuoksi lapset eivät saa asua/tavata minua silloin kun he haluavat!
Kohdallani lasteni äiti halusi eron omien menohalujensa siivittämänä ja meidän toisillemme "epäsopivuuden" takia mutta minun ei olisi saanut puhua äidistä "pahaa", ja sossutanttojen mielestä se "pahan" puhuminen tarkoitti nimenomaan sitä että en saanut kertoa lapsille totuutta sitä että "äiti halusi lähteä ja viedä teidät mukanaan vaikka te ja minä olimme sitä vastaan".
Lasten kysyessä: "miksi me joudumme asumaan äidin kanssa tuolla eri paikassa" minun olisi sossutanttojen mielestä pitänyt vääristellä totuutta suojallekseni lasten äitiä, sillä tanttojen mielestä aikusten asiat eivät kuulu lapselle! (eikö todellakaan vaikka lapset nimenomaan siinä kärsivät?????)
Tuo sinun kertomasi on aika helvetin ristiriidassa minun tapaukseni kanssa sillä sinun mielestäsi lasten kuuluu saada tietää totuus mutta minun tapauksessani totuuden kertominen onkin pahan puhumista toisesta vanhemmasta!
Tuo "pahan" puhuminen isän puolelta puolestaan luetaankin sossutanttojen toimesta isän pyrkimykseksi vahingoittaa äitiä ja lapsia ja isä saa ns. vaikean tapauksen -leiman otsaansa kun ei nöyristele sossutanttojen perinteisiä äitimyytti -kaavoja!
Että tällaista on tällä "puolella" jossa lapsi ei ole siinä oheishoidossa tuomassa ansaitsematonta "korokkeelle" nostoa ;)
Minulla ei ole muita tarkoitusperiä kun kasvattaa lapsistani kelpo kansalaisia siitä huolimatta ettei heidän isänsä kykene olemaan sellainen isä, jota he elämäänsä tavitsevat. En tarvitse tukijoukkoja tai muiden hyväksyntää ja ylpeänä kannan oman ristini omista valinnoistani omassa elämässäni. Ei haittaa tippakaan se, että jotkut haluavat minut nähdä manipuloivana hirviönä tai estäjälähinä, tai minä nyt sitten nähdä haluavat. Ja kuule, millään tavalla en koe epäonnistuneeni, sillä lapseni ovat harvinasen hyväkäytöksisiä ja normaaleja, ehkä juuri siksi, että isä ei pahemmin heihin yhteyttä pidä.
Sitten palataankin sinuun. Hassusti nyt takerruit tuohon alkoholiin, ja väkivaltaan, mutta et sanallakaan vastannut niihin olennaisiin kysymyksiin, eli miten se normiarki siinä perheessä oli? Kuka hoiti lapset? Noudatettiinko tapaamissopimusta ja kuka maksaa elatuksen, valtio vai isä? Katsos kun sitä hyvää suhdetta lapsiin ei rakenneta pelkästään silläkään, että on raitis ja reilu. Jotta suhde muodostuisi pitää sen eteen hieman töitäkin tehdä, ja ennen kaikkea olla läsnä, eikä pelkästään paikalla.
Kun ihmisille mainitaan väkivallasta suhteessa suurin osa ajattelee samantien sitä, että mies vetää naista lättyyn. Mutta fyysinen väkivalta on vain jäävuoren huippu ja henkinen väkivalta on aivan yhtä kammottavaa uhrille. Sen lisäksihän tunnemme taloudellisen väkivallan jossa kontrolloidaan toisen rahankäyttöä tai jätetään hänet rahatta, seksuaalinen väkivalta, sairaalloinen mustasukkaisuus on väkivaltaa. Näiden lisäksi on tuhoton määrä eri keinoja hallita toista ihmistä vallankäytön kautta.
Suomessa toki ollaan niin rehtejä ja reiluja että perheväkivaltaa ei huomioida huoltokäräjillä jos tuota väkivaltaa ei kohdisteta lapsiin, eli ihan sama loppupeleissä mitä se äiti käräjillä valittaa väkivallasta itseään kohtaan. Tähän epäkohtaan on toki suomessakin tulossa muutos, ja toivottavasti maasamme siirrytään samaan politiikkaan ruotsin aknssa jossa väkivaltaiselta vanhemmalta riistetään huoltajuus samantien. Väkivalta kun on ei kohdettaan valitse. Tämä tiedostetaan ruotsissa, toivottavasti joskus myös meillä suomessa.
Miehellä on siis todella rankka elämänkohtalo ollut tuon onnettomuuden myötä. Miten hän itse otti sen? Pystyikö hän käsittelemään katkeruuden? Tavallaanhan tuollainen vamma on pakostakin rajoittanut hänen kykyä osallistua lasten hoitoon. En voi edes kuvitella minkälkaista olisi istua pyörätuolissa kun se puolitoistavuotias kaatuu ja lyö polvensa, enkä vanhempana pystyisi häntä nostamaan, lohduttamaan ja sulkemaan syliini. Luulenpa että turhautuisin, olisin vihainen, katkera ja v#¤tuuntunut, kun eläisin tavallaan toisten avun varassa. On varmaan järkyttävää ihmisen mielelle ymmärtää ettei oman fysiikkansa takia kykene tiettyihin asioihin. Ihmisen mieli kun kulkee tavallaan tutkittua rataa, ja tuollainen alaraajahalvaus on ihmniselle kovinkin suuri järkytys ja potilailla esiintyy masennusta, katkeruutta, marttyyrikäytöstä ja vuosia siinä voi mennä, ennenkun asian pystyy hyväksymään ja kykenee elämään asian kanssa. Jotkut eivät koskaan toivu.
Eli ajatellessani nyt kuvaamasi tapausta en voi kun arvailla minkälaista se henkinen ilmapiiri on kyseisessä perheessä ollut. Pakostakin suurin osa lapsen hoidosta ja taloudenhoidosta on jäänyt vaimolle, mies on jäänyt ulkopuolelle pakosta, sillä fyysinen vamma on osittain rajoittanut hänen elämäänsä, mahdollisesti katkeroittanut. Työnteosta ei ollut puhetta, mutta voipi olla, että meni työtkin, jolloin hän menetti jopa sen elättäjän roolin joka perinteisesti kuuluu perheen isälle. Eipä ole varmaan vaimollakaan riittänyt rahkeet helliä ja lelliä miestään jos on työn lisäksi hoitanut lapset, talon ja vielä osittain toiminut oman miehensä hoitajana. Voin vain kuvitella miltä naisesta on tuntunut se, että hän on antanut itsestään ihan kaiken perheensä hyväksi ja sitten mies vielä haluaa erota, koska hän on ollut itsekäs akka. Tuollaisessa elämäntilanteessa nainen ei varmaankaan ole kokenut olevansa kovinkaan itsekäs hoitaessaan kutakuinkin kaiken yksin, ja mies taas on jäänyt kaiken ulkoipuolelle ja hän on kokenut että joka kerta kun vaimo hakenut hetken lepotaukoa ja lähtenyt vaikka ystävien kanssa pelaamaan tennistä, pyörätuolissa istuva mies on kokenut hänen itsekkäänä.
Mene ja tiedä sitten.Uskonpa melkein että surullinen lopputulos eron jälkeen oli se, että kaikki osapuolet ovat katkeria, loukattuja ja kipuilevat, ja syyllisyys painaa yhtä sun toista. Ehkäpä tässä surullisessa tarinassa on pelkkiä uhreja jotka eivät nyt kykene parempaan. Minkä ikäisiä muuten lapset ovat nyt?
...nyt sinunkin ymmärtää että henkilökohtaiset mielipiteet toisesta vanhemmasta ei ehkä kuitenkaan ole sellaista tervettä totuuden kertomista, josta minä nyt yritin puhua. Exäni kun on tuomittu ainakin neljä kertaa rattijuopumuksesta ja lisäksi kontolla on petostuomio, veropetos, loputon määrä ulosottovelkaa ja sitten vielä se poliisin epävirallinen rekisteri josta löytyy ne putkareissut ja sakkokeikat esim. veitsien kanssa riehumisesta julkisella paikalla humalassa. Eli mies on todellakin sairas alkoholisti, ja kyseessä ei ole siis henkilökohtaisesta antipatiasta exääni kohtaan, ja siitä, että pidän henkilökohtaisesti hänen tekojaan moraalisesti arvelluttavina. Kyse ei siis ole minun moraalikäsitysten pakkosyötöstä lapsille vaan asioista, jotka yhteiskuntamme tuomitsee rankalla kädellä lain nimissä, mm. autoa ei ajeta humalssa, teräaseen kantaminen julkisilla paikoilla on kieletty, verot maksetaan jne.
En minä pitänyt siitä, että mies kolme kuukautta eromme jälkeen esitteli uuden naisensa lapsille. En pidä siitäkään, että kyseinen nainen petti silloista poikaystäväänsä exäni kanssa. Vihasin sitä, että mies petti minua vuosia erinäisten naisten kanssa ja vietti aikaansa humalassa kavereitten kanssa mielummin kun kotona. Näitä asioita en toki koskaan puhuisi lapsilleni totuuksina jotka heidän on pakko kuulla nyt lapsena, tai että syy eroomme oli vain miehessä. Tällaisia asioita ei sossukaan halua kuulla, sillä se, että itse tuomitsen pettämisen ja perhe-elämän laiminlyömisen rilluttelun takia, on vain henkilökohtainen moraalimielipide, eikä' perustu millekkään yhteiskuntamme lakiin kirjattuun rikokseen tai rikkeeseen.
"Ok, uskon että tätä lukiessanne varsinkin teillä monella äidillä on kehkeytynyt mielessä valmiiksi vastauksia joissa kerrotte miten se lastenne isä on jättänyt ja hyljännyt lapsensa tai miten hän on muuten epäkelpo edes viikonloppu isäksi."
V: Isä tapasi lapsia eron ensimmäisten 3,5 v jälkeen noin 10 kertaa, useimmiten hän saapui kotiimme klo 21 jälkeen jolloin lapset olivat jo nukkumassa. Me emme tienneet missä hän asui. Uuden tyttöystävän myötä tapaamiset alkoivat kiinnostaa häntä jopa niin paljon että hän haki lähihuoltajuutta oikeuden kautta. Hakemus tietenkin hylättiin. Sen jälkeen lapsia käytettiin viestintuojina minulle kuinka huono ihminen ja äiti olen. Isä ja uusi tyttöystävä haukkuivat lapsille näiden äitiä tapaamisten aikana päivittäin ja työnarkomaani-isän ollessa töissä tapaamisviikonloppuisin tyttöystävä riehui lapsille mielipuolen tavoin. Uuden tyttöystävän myötä ennen raitis isä aloitti hienostuneen viininlipittelyn ja tapaamisviikonloppuillat kuluivat pienessä pöhnässä jos ei töissä.
Lapset eivät halunneet enää tavata isäänsä ja se on nyt luokiteltu lähiäidin manipuloinnin seuraukseksi.
Kirjoitettu aloitus sisälsi todella paljon sanastoa joka teki siitä epäasiallisen ja sai kirjoittajan vaikuttamaan vihamieliseltä.
Olet varsin empaattinen hemmo, koska kaverin kohtalo saa sinut tuntemaan noin suuria vihantuntoja kaikkia yh-äitejä kohtaan. Sarkasmia, junou.
"Joskus vierailet foorumilla" ja sanot " tällä foorumilla on noita paskapää-äitejä"
Hyvin tunnut tietävän pissipäät satunnaisten vierailujen perusteella.
SO, miten mikään muuttuu vaikka leimaisit kaikki yh-äidit pachkapäiksi?
Miten se sinun ystäväsi tai varsinkaan SINUN oloasi parantaa millään tavalla!?
(Veikkaan että taas yksi impotentti kävi kertomassa "kaveristaan" jolla ei seiso :D
PS. Tämän palstan löysin vasta helmikuussa 2003. Olin eronnut jo 4 vuotta aikaisemmin. Vertaistukiryhmää minulla ei ollut, koska pienistä lapsista huolehtiminen vei kaikki aikani ja voimani.
"" http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9488063/47055327 ""
oli kyl hienoin otsikko millä saatiin yhäriruikuttajat havahtumaan ja kaiken lisäks eihän ne luuserit tajuu tota tekstiis sisällyttämää juttuus ;) TYKKÄÄ (a´la facebook ;)