musta tuntuu etten tiedä kestänkö tätä pahaa oloa.. joka ilta mua pelottaa ja ahdistaa. tuntuu ettei kukaan ymmärrä.. olen 19v ja asun avoliitossa mieheni kanssa jota rakastan eniten tässä maailmassa. olen käynyt terapiassa mutta terapeutit on vaihtunut vähän väliä ja nyt tällä hetkellä ei ole terapeuttia.. käyn lääkärini luona joka auttaa minua ja tykkään puhua hänelle. mutta silti.. tuntuu etten saa apua tarpeeksi tällä hetkellä..
käytän setralin nimistä lääkettä nyt ja on se parantanut elämän laatuani ihan kivasti ja tiedän että haluan elää.
silti välillä kaikki tuntuu toivottomalta( varsinkin illalla) eniten pelkään että mieheni ei kestä mun kauheita olotiloja kun tuntuu ettei hän ymmärrä(hänkin on aivan loppu ja neuvoton kanssani). hän pelkää koko ajan että teen itselleni jotain(itsemurhaa ajattelen vähän väliä mutta en kai toteuttaisi sitä oikeasti..)
(ketipinoria on ilta ahdistukseen mut en enää halua vain ohittaa näitä tunteita) terapiassa olen edistynyt ja olen saanut takas "kosketuksen" tunteisiini..
pahin ongelma on että nyt minulla ei ole ketään kenelle purkaa nämä tunteet jotka on aina 6vuotta kytenyt päässäni ahdistuksena.. oloni on huononunut roimasti.
mietin vain mitä v****a mun pitäs tehä?!?! alan turhautua ja kyllästyä tähän..
ja ne tunteet jotka minun pitäisi käydä läpi on.. hyväksikäytöt. minua hyväksi käytettiin ensimmäisen kerran kun olin 12v. asia eteni oikeuteen asti. seuraavan kerran ajauduin näihin tilanteisiin 15v(uhriuduin) ja tilanteita tuli paljon.
nään painajaisia niistä tilanteista ja mua niin ällöttää kaikki pedofiilit. hyi V****u mua oksettaa koko ajan ja ajattelen niitä asioita joka päivä ja melkein joka hetki nykyään.. mä en jaksa tätä syyllisyyttä siitä et aiheutan miehelleni vain huolta ahdistuksellani ja häpeä on aivan kauhea.. haluan tappaa itseni sen takia koska syyllisyys ja häpeä tapahtuneista painaa mieltäni hirveästi.. en kestö noita tunteita enää kauan jos KUKAAN EI KUUNTELE! KUKAAN EI YMMÄRRÄ! ;( mitä mä teen? mä en jaksa..
käytän setralin nimistä lääkettä nyt ja on se parantanut elämän laatuani ihan kivasti ja tiedän että haluan elää.
silti välillä kaikki tuntuu toivottomalta( varsinkin illalla) eniten pelkään että mieheni ei kestä mun kauheita olotiloja kun tuntuu ettei hän ymmärrä(hänkin on aivan loppu ja neuvoton kanssani). hän pelkää koko ajan että teen itselleni jotain(itsemurhaa ajattelen vähän väliä mutta en kai toteuttaisi sitä oikeasti..)
(ketipinoria on ilta ahdistukseen mut en enää halua vain ohittaa näitä tunteita) terapiassa olen edistynyt ja olen saanut takas "kosketuksen" tunteisiini..
pahin ongelma on että nyt minulla ei ole ketään kenelle purkaa nämä tunteet jotka on aina 6vuotta kytenyt päässäni ahdistuksena.. oloni on huononunut roimasti.
mietin vain mitä v****a mun pitäs tehä?!?! alan turhautua ja kyllästyä tähän..
ja ne tunteet jotka minun pitäisi käydä läpi on.. hyväksikäytöt. minua hyväksi käytettiin ensimmäisen kerran kun olin 12v. asia eteni oikeuteen asti. seuraavan kerran ajauduin näihin tilanteisiin 15v(uhriuduin) ja tilanteita tuli paljon.
nään painajaisia niistä tilanteista ja mua niin ällöttää kaikki pedofiilit. hyi V****u mua oksettaa koko ajan ja ajattelen niitä asioita joka päivä ja melkein joka hetki nykyään.. mä en jaksa tätä syyllisyyttä siitä et aiheutan miehelleni vain huolta ahdistuksellani ja häpeä on aivan kauhea.. haluan tappaa itseni sen takia koska syyllisyys ja häpeä tapahtuneista painaa mieltäni hirveästi.. en kestö noita tunteita enää kauan jos KUKAAN EI KUUNTELE! KUKAAN EI YMMÄRRÄ! ;( mitä mä teen? mä en jaksa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan sinulla poikaystävä, vaikkei hänenkään niskaansa kai kaikkea voi kaataa. Mutta kuitenkin hän on. Joten: Pelkäätkö loppujen lopuksi, että poikaystäväsi jättää sinut (vaikka selitätkin tuntemuksiasi lapsuuden hyväksikäytöllä)?
Kukaan ei kuuntele, kukaan ei ymmärrä on tyypillinen tunne ihmiselle, joka on hyvin ahdistunut. Mutta lohduksi voi sanoa, ettei muillakaan ole sitä jotakuta, joka kuuntelisi ja joka ymmärtäisi. Voisi kysyä, kuunteletko ja ymmärrätkö SINÄ muiden tuskaa, vai onko koko ajatus edes pälkähtänyt päähäsi?
Voimmehan me ihmiset kohdatakin toisemme aidosti, mutta viime kädessä olemme yksin luomassa perustan tälle kohtaamiselle.
Olemme viime kädessä hyvin samanlaisia.
Sinä et ole syyllinen!
Tuon ajatuksen kun saat sinne mielesi sopukoihin ajateltua niin olosikin paranee.
Sinä olet ollut lapsi noiden ikävien tapahtumien aikana, lapsi jota on käytetty hyväksi, sinä et ole käyttänyt ketään hyväksi, sinä olet syytön kaikkeen pahaan mitä sinulle on tehty !
(Sinuna pysyttelisin erossa alkoholista, jos sitä on tapana nauttia, se antaa hetken helpotuksen mutta vähänkin liikaa nautittuna ns. "avaa" liikaa mieltäsi ja et pysty käsittelemään sitä tulvaa mitä mieleesi silloin tulee, se on pelottavaa)
en käytä alkoholia enää oikeastaan ollenkaan. alaikäsenä käytin kahdenvuoden aikana aivan liikaa.. olen tajunnut et alkoholi vain pahentaa asiaa.. (isäni on alkoholisti)
mä en vain tiedä miten pääsen niitten hyväksikäyttö kokemusten yli.. teidän ettei niitä voi unohtaa mutta pääsenkö eroon siitä aiheuttaman ahdistuksen yli? monesti ahdistus alkaa enkä tiedä miksi. silloinkin kun en ajattele mitään erityistä asiaa.. se kai on se ahdistuneisuushäiriö