se on että tunteet muuttuvat ajan myötä. Eniten huolestuttaa sellainen asia kun on itsellä olevinaan korkea moraali ja ylpeys ja arvokkuus. Sitten sen menettää omaa hölmöyttään. Miettii mitä yksi ihminen koko kaupungissa ajattelee minusta ja kertoo sen myös kymmenelle muulle tutulle. Maine mennyt. Menee aikaa ennen kuin mokan unohtaa. Kumma miten yksi väärinkäsitys mitä ei pysty selvittämään nousee ylitse muiden mokien?
Tottahan
sattuuhan sitä
7445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sattuuhan sitä... Nouse itse asian yläpuolelle. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja jokainen tekee joskus virheitä. Virheistään voi myös ottaa opiksi. Miksi asiaa ei pysty selvittämään?
voi elää, ei kukaan, niin siististi elämäänsä ettei "koirat räksytä".
Minua on lohdutettu "muuanlaiseksi" leimatuksi tulemisesta, että miesmuisti on kaksi vuotta.
Kuitenkin, kun itse tiedän, etten ole tehnyt mitään rikollista, enkä ole "muuanlainen" ollut, niin
jaksan voin kulkea vapaasti ja normaalin mielin. En tiedä, minkälainen asia aloittajaa häiritsee, kerroin
vain oman elämän asiasta vertauksellisesti.
Älä sure. Ajan kanssa ihmiset unohtavat. En tiedä minkälainen mokasi oli. Siis joku ihminen kertoo siitä eteenpäin muille. Muista aina, että kaikki eivät usko siltikään, eli aina löytyy toisinajattelijoita.
Tuskin ihmiset loppuelämäänsä jaksavat toisten mokia murehtia. Kun on omiakin.
Mihin sun "moka" liittyy? Rakkauteenko? :)
Jokainen tekee virheitä ja mokauksia, opettele antamaan itsellesi ne asiat anteeksi? Älä ole itsellesi j´niin ankara vaan ota rennosti; ihmiset jotka sinua rakastavat rakastavat sinua kokonaisena, eivät vaan sitä julkisivua, jota joutessasi kiillottelet?
omat mokat aina harmittaa, mut minkäs sille voi.
Antaa niiden puhua. Loppuu se aikanaan.
Oon tullu siihen tulokseen et toisista puhutaan enemmän kuin toisista.
Jokainen tekee elämässään sen, mitä ymmärtää. Näin vanhemmat lapsia kasvattaessaan tai mies ja nainen toisensa kohdatessaan.
Oli kohtaamisen lopputulos mikä tahansa, en tajua, miksi katkeroittaisi mielensä ja moittisi "entistä rakastaan". Se jättäisi vain huonon mielen itselle. Elämä ei ole niin yksinkertaista ja syitä on aina monia.
Jokaisella kohtaamisella on joku syvempi tarkoitus, vaikka se tekisi kuinka kipeää. Omat arvot joutuvat koetteelle - joita ei ehkä muuten edes miettisi vakavasti.
Kysyn: voinko asettaa itseni toisten yläpuolelle ja ajatella, että noin ei minun asemassani saa / voi toimia.
Jokainen erehtyy, minä mukaan lukien usein, vaikka muuta yritän uskotella.
Kohdataan edelleen - tehdään erehdyksiä - ja eletään elämää täysillä, tämä ainutkertainen elämä.
Kiitos kirjoittajille.