Puuh.. ihan poikki..
Tänään taas 10kk poikaa nukutettu 1h 15 min.
Mies aloitti operaation klo 21. Poika oli 21.30 mennessä nukahtanu viereen, joten mies siirsi hänet omaan sänkyyn (aina nukutettu viereen ja nukutetaan todennäköisesti jatkossakin). Muutaman min päästä heräsi kuitenkin, yritin nukuttaa uudelleen omaan sänkyyn, ei onnistu. Operaatio alkoi siis alusta.
Otin pojan viereeni ja hän rauhottui heti.
Piteli kädestäni kiinni ja rauhallisena hiplasi unikaveriaan kuten on tapana. Nousee pari kertaa istumaan, mutta tyytyy makaamaan kun kippaan hänet. Alkaa kyljeltä toiselle kääntyily, tulee aivan kiinni minuun -pakko nostaa kauemmas koska nappaa kiinni hiuksista/nenästä, sohiin käsillä ja kolhii päällään. Pitää kädestäni kiinni, alkaa unilaulu, hiljenee, silmät menee kiinni.
On kuin unessa -silmät kiinni, mutta kääntyilee kyljeltä toiselle, paijaa kättäni, paijaa kättäni jalallaan. Kääntyilee. Ottaa tutin pois ja laittaa takaisin. Aloittaa uudelleen unilaulun, joka pian hiljenee. Säpsähtää ja huudahtaa kun yskäisen. Unilaulu alkaa taas.
Tätä "kuin unessa"-touhuilua jatkuin 15-20 min kunnes lopulta virta loppui kokonaan. Poika on kuitenkin suht rauhallinen kokoajan, mutta itselläni ei meinaa pinna riittää.. :(
On myös iltoja jolloin poika ottaa kädestä kiinni ja makaa 10 min ja on sikeässä unessa.
Poika alkaa vaikuittaa kyllä tuossa klo 20 jälkeen selkeästi väsyneeltä, jolloin mennään pesulle ja viim. klo 21 ollaan yleensä sängyssä. Että en usko et olis kyse sittä ettei ole riittävän väsynyt vielä.
Onko muilla tällaistä sirkustelua tuo nukkumaan meno?
Kurjaa myös että menee noin pitkästä aikaa koska se oma hetki illalla jää kovin lyhyeksi tai sitten nukkumaan meno reilusti puolelle yölle :( Koitetaan miehen kanssa vuorotella, mutta kun minun kanssa poika useimmiten pysyy edes rauhallisempana joten yleensä minä olen se nukuttaja.
Tänään taas 10kk poikaa nukutettu 1h 15 min.
Mies aloitti operaation klo 21. Poika oli 21.30 mennessä nukahtanu viereen, joten mies siirsi hänet omaan sänkyyn (aina nukutettu viereen ja nukutetaan todennäköisesti jatkossakin). Muutaman min päästä heräsi kuitenkin, yritin nukuttaa uudelleen omaan sänkyyn, ei onnistu. Operaatio alkoi siis alusta.
Otin pojan viereeni ja hän rauhottui heti.
Piteli kädestäni kiinni ja rauhallisena hiplasi unikaveriaan kuten on tapana. Nousee pari kertaa istumaan, mutta tyytyy makaamaan kun kippaan hänet. Alkaa kyljeltä toiselle kääntyily, tulee aivan kiinni minuun -pakko nostaa kauemmas koska nappaa kiinni hiuksista/nenästä, sohiin käsillä ja kolhii päällään. Pitää kädestäni kiinni, alkaa unilaulu, hiljenee, silmät menee kiinni.
On kuin unessa -silmät kiinni, mutta kääntyilee kyljeltä toiselle, paijaa kättäni, paijaa kättäni jalallaan. Kääntyilee. Ottaa tutin pois ja laittaa takaisin. Aloittaa uudelleen unilaulun, joka pian hiljenee. Säpsähtää ja huudahtaa kun yskäisen. Unilaulu alkaa taas.
Tätä "kuin unessa"-touhuilua jatkuin 15-20 min kunnes lopulta virta loppui kokonaan. Poika on kuitenkin suht rauhallinen kokoajan, mutta itselläni ei meinaa pinna riittää.. :(
On myös iltoja jolloin poika ottaa kädestä kiinni ja makaa 10 min ja on sikeässä unessa.
Poika alkaa vaikuittaa kyllä tuossa klo 20 jälkeen selkeästi väsyneeltä, jolloin mennään pesulle ja viim. klo 21 ollaan yleensä sängyssä. Että en usko et olis kyse sittä ettei ole riittävän väsynyt vielä.
Onko muilla tällaistä sirkustelua tuo nukkumaan meno?
Kurjaa myös että menee noin pitkästä aikaa koska se oma hetki illalla jää kovin lyhyeksi tai sitten nukkumaan meno reilusti puolelle yölle :( Koitetaan miehen kanssa vuorotella, mutta kun minun kanssa poika useimmiten pysyy edes rauhallisempana joten yleensä minä olen se nukuttaja.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Meillä 10kk poika ja 1kk ikäisestä nukutettu omaan sänkyyn. Viikko-kaksi sitten jätettiin toiset päikkärit pois ja on nykyään iltaisin tosi väsynyt ja nukahtaa yleensä helposti. Tänään vein sänkyyn ja vähän ajan päästä alkoi kuulua pientä itkua ja kävin kääntämässä istumasta makuulleen ja laitoin tutin suuhun niin siihen nukahti sitten kokonaan.
Toiset päikkärit jätettiin pois, jotta saataisiin yöunia parannettua ja on kyllä mennyt huomattavasti parempaan suuntaan. Aiemmin heräsi monta kertaa yöllä eikä saanut nukutettua omaan sänkyyn enää ollenkaan ja välillä valvottiin kolmekin tuntia putkeen yöllä kerrallaan ja pari lyhyempää pätkää. Nykyään herää yleensä kerran ja saattaa mennä lähemmäs tuntikin ennen kuin saa uudelleen uneen. Kuitenkin iso parannus aikaisempaan ja nykyään nukkuu taas koko yöt omassa sängyssä.
Meillä on tuo poika nukkunut 1-2 kk:sta yönsä hyvin, silloinkin kun vielä heräsi syömään yöllä ni nukahti heti takaisin. Vieläkin jos herää yöllä ni nukahtaa 15 min kuluessa uudelleen omaan sänkyyn tai viereeni.
Luulen ettei meillä olis apua edes tuosta päikkäreiden vähentämisestä koska poika on aivan poikki illalla jos on on herännut toisilta päikkäreiltä vaikkapa jo klo 15 :(
Meillä nukkui jo usean kuukauden ajan kokonaiset yöt, mutta 9kk iässä alkoi nuo yöheräilyt/valvomiset. Onneksi nyt saatu nyt vähän parempaan suuntaan nuo yöunet taas. Nukahtanut on hyvin aina. Meillä viereen ei oteta kuin viimeisenä keinona. Sitä yritän välttää viimeiseen asti niin ei tule myöhemmin eteen sitä, että pitää opetella yksin nukahtamista/nukkumista.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsella_on_nukahtamispulmia/
Meillä Täysin sama meininki kotona!
Itse kanssa nukutan viereen, mies taas osaa nukuttaa sänkyyn (vaikka mielestäni viereen nukahtaa paremmin). Me olemme miehen kanssa yksinkertaisesti tehneet niin, että jos näyttää, että nukkumisesta tulee "pellelilyä", niin pois sängystä ja väsymään vaan lisää esim. olkkariin.. joskus jopa nukutan syliini samalla kun katson telkkaria.. Turhauttaa tosi paljon kun tuntuu, että aikaa menee "turhaan hukkaan" kun ei millään malta nukahtaa.
1h 15min kuullostaa ihan normaalilta ajalta nukuttaa tuon ikäistä. Lapsen aivot kehittyvät siinä tahdissa, ettei nukahtaminen ole neurologisestikaan yhtä helppoa kuin vastasyntyneellä.
Höpöhöpö tuolle edelliselle! Ei todellakaan ole normaalia nukuttaa tuntia tuon ikäistä! MIkä ihmisiä vaivaa nykyään? Ihmeellisen vaikeaksi saadaan normaalit peruselämän jututkin väännettyä lapsen kanssa. Mä en tajua koko "nukuttamisen" ideaa. Miksi olette alunperin lähteneet tuollaiseen sirkukseen? Ikinä en itse suostuisi, lienee jo lapsellekin raskasta tollanen show, että millon mihinkin siirrellään ja nostellaan, laulellaan ja kädestä pidellään nukkumaan mennessä. Kunnon rutiinit kohdilleen, ja sitten niitä noudatetaan! Iltatoimet, lapsi omaan sänkyyn, valot pois ja aikuinen pois huoneesta! Jos alkaa itkeä, niin käydään toki lohduttamassa (pimeässä silitetään tms. ei nosteta syliin!), mutta ei jäädä hengaamaan sinne makuuhuoneeseen.
Meidän kymmenkuisella nyt ilmeisesti alkamassa eroahdistus, joinakin iltoina ollut nyt aika itkuista.Syntymästä asti nukkunut omassa sängyss vanhempien sängyn vieressä ongelmitta. Nyt siis joku vaihe menossa että nukkumaanmeno takkuaa. Raskastahan se on ravata siellä makuuhuonessa toista lohduttamassa, mutta kyllä meillä on näinä vaikeinakin iltoina lapsi rauhoittunut tunnin sisällä. Mun mielestä ton ikäinen alkaa jo tajuta jonkin verran syy-seuraussuhteita, esim. osaa jo "hyppyyttää" vahempiaan jos siihen antaa mahdollisuuden. Lasta ei tietenkään saa hylätä itkuisena pimeään, mutta kädestä pitämisen/laulamisen/hyppyyttämisen/kanniskelun sijaan kannattaa kokeilla pehmeämpiä menetelmiä. Esim. tassutusta. Tsemppiä aloittajalle. Varmasti on vaikeaa päästä tuosta luupista irti, mutta kannattaa nyt ryhtyä toimiin ennen kuin tilanne pahenee. Juuri kuuntelin tuttavapariskunnan juttua siitä, kuinka heidän neljävuotiaansa ei ole ikinä nukahtanut omaan sänkyyn vaan häntä nukutetaan edelleen pitkin hampain syliin...
Voi kumpa se olisikin noin helppoa -lapsi sänkyyn ja valot pois.. Meillä poika vaan virkistyy, enkä tiedä kuinka pitkään jaksasisi hillua hereillä kun omaan sänkyyn laittaa.
Miten pitkään on liian pitkä aika antaa hääriä omassa sängyssä hereillä?
Hyppyyttämiseen ja kanniskeluun en todellakaan lähde enää tuon ikäisen kanssa.
Laulan pojalle laulun, sanon hyvää yötä ja annan käden, sen jälkeen yritän olla mahdollisimman "eleetön".
En vain tiedän mikä "on vialla" kun hän on jo aivan kuin unessa, mutta kääntyilee, pyörii tosi paljon sekä aloitelee monta kertaa alusta oman unilaulunsa..
Meidän mielestä on perheellemme paras ratkaisu nukuttaa vielä viereen ja jossain toisessa vaihessa opetella oman sänkyyn nukahtamista.
En nyt oikein ymmärrä mikä teidän varsinainen ongelma on?
"Voi kumpa se olisikin noin helppoa -lapsi sänkyyn ja valot pois.. Meillä poika vaan virkistyy, enkä tiedä kuinka pitkään jaksasisi hillua hereillä kun omaan sänkyyn laittaa.
Miten pitkään on liian pitkä aika antaa hääriä omassa sängyssä hereillä?"
Anna lapsen "hääriä" niin pitkään hereillä kun hänestä siltä tuntuu! Tuskin itsekään käskystä nukahdat? Ja tuskin se aikuisten häärääminen siinä tilannetta ainakaan parantaa. Kyllä se lapsi nukkuu kun väsyttää. Mikä siinä on ongelma jos lapsi häärää hereillä omassa sängyssään? Oletko tullut ajatelleeksi, että ne erilaiset mölinät, älinät ja huutelut ovat sitä lapsen unen hakemista ja nukahtamaan opettelua, jotka saattavat vain häiriintyä siitä kun aikuinen tulee sotkemaan ja hyssyttelemään viereen?
Tiedän kyllä että joskus on vaikeaa olla menemättä tsekkaamaan naperoa kun aina vaan jotain huhuilua kuuluu pitkänkin ajan jälkeen, mutta niin kauan kun kyse ei ole itkusta, niin emme ole omaamme häirinneet. Tuskin monikaan lapsi (tai aikuinen!) nukahtaa minuutissa parissa kun valot sammutetaan.
Kuten joku aikaisemmin sanoi, voi olla että yksiin päiväuniin siirtyminen helpottaisi tilannetta. Jos kerran lapsi on virkeä sänkyyn laitettaessa kuten kerrot. Meillä ainankin tuntuu nyt 10-kuisena olevan siirtymä menossa. Välillä vielä 2 unet, mutta pärjää yksilläkin.
"Meidän mielestä on perheellemme paras ratkaisu nukuttaa vielä viereen ja jossain toisessa vaihessa opetella oman sänkyyn nukahtamista."
No, tätä logiikkaa on kyllä kans vaikeaa ymmärtää. Todennäköisesti juuri tuo menettely ja se kädestä pitäminen on aikaansaanut teillä tuon iltasirkuksen ja kierteen. Jos kerran ette ole siitä valmiita luopumaan ja kokeilemaan muita vaihtoehtoja, niin ei kai siinä sitten mitään. Epäselvää oli, miksi tänne alunperinkään sitten kirjoitit. Onnea valitsemallasi tiellä. Ja niinhän se on, että kyllä se lapsi varmaan 15-vuotiaana viimeistään omassa sängyssään nukkuu. Itse en vaan kuulu niihin vanhempiin, joka jaksaisi sinne asti odottaa, mutta olenkin kärsimätön luonne!
Poika on vasta 5kk mutta opetettu pienestä nukahtamaan ilman sylissä pitelyjä ym. Nukahtaa yleensä n 20 min mutta on yksinään sängyssä hiljaa unta hakemassa. Noita uniäninöitä pitää mutta olen sen huomannut, että on hänen tapansa saada unesta kiinni. Toki menemme lohduttamaan jos alkaa itkeä mutta sitä tapahtuu enää harvoin. On hänelläkin ollut kausia jolloin opittu uutta ja unen saaminen on hankalampaa. Silloin joudumme ramppaamaan huoneessa useasti. Näillä yritän sanoa, että voisitte kokeilla tuota nukahtamaan opettamista: lapsi sänkyyn, hyvät yöt -> itse poistut huoneesta -> alkaa itku -> palaat paijaamaan (nostamatta sängystä mutta jos itku ei näin lopu lohdutetaan sylissä mutta heti alas kun rauhoittuu)-> itku loppuu -> poistut taas. Samaa niin kauan kun lapsi nukahtaa. Alkuun saattaa olla, että joudut palaamaan useasti mutta yleensä helpottaa muutaman päivän päästä. Itse olen jäänyt suosiolla oven taakse valmiiksi koska luultavasti joudun palaamaan aika nopeasti. Näin lapsi oppii nukahtamaan itse ja tietää, että äiti on lähellä jos hätä tulee koska itkuu reagoidaan. Tämä oli jostain unioppaasta ja meillä on ainakin toiminut. Tosiaan välillä joutuu toistamaan tuota kun oppii uutta ja uni häiriintyy.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että kaikki lapset ei oikeesti nukahda, vaikka olisivat tosi tosi tosi väsyneitä, alkavat käydä vain ylikierroksilla... tai ainakin oman lapsen kohdalla olen huomannut, että jaksaisi valvoa vaikka koko yön! Ollaan yritetty välillä omaan sänkyyn nukkumista, mutta yli kolmen tunnin huoneessa ravaamisen jälkeenkin vain huudetaan ja seisotaan sängyssä..
Meillä syödään vielä tissiä, ja sitä on saatava nukahtaakseen, ja minusta vauvalla on siihen oikeus.
Meillä herätty aina yöllä vähintään 2 kertaa tissille, ja sama meno tuntuisi vielä jatkuvan (vauva nyt 8kk). Illalla nukahtaa viereen tissi tai tutti suussa. Se on minulle ihan ok. Nukahtaminen käy nopeasti niin illalla kuin yöllä herätessä.
Aiomme opetella uudet tavat kunhan imetys loppuu kokonaan, luultavasti tuossa vuoden iässä.
"Epäselvää oli, miksi tänne alunperinkään sitten kirjoitit."
Etkö osaa lukea? Kirjoitin ja kysyin onko muilla samanmoista sirkustelua tuo nukkumaan meno, ehkä myös vähän siinä toivossa etten ole ainoa 10kk:n äiti joka taitelee lähes joka ilta lapsen kanssa.
että lapselle on vaan hyväksi saada nukkua lähellä ja nukahtaa lähellä.Täällä ei ainakaan ole mitään sirkusta nukutus,koskaan ei ole renkuttu tai seisty sängyssä,nukahdettu helposti uudestaan ja kaikki ovat aamulla virkeitä.Ja kyllä noi vanhemmat lapset(alle kouluikäiset) nukkuvat jo omassa sängyssä.Mutta tämäkin asia on niin henkilökohtaista,mikä tuntuu toisesta aivan järjettömältä "sirkukselta" niin tuntuu toisesta taas aivan luonnolliselta.
Olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Nämä jutut ovat tosi henkilö- ja perhekohtaisia. Omassa viestissä ihmettelin lähinnä sitä, että selkeästi nykyinen tilanne ei ole ap:lle mieluinen, vaan hän on väsynyt ja kaipaa muutosta. Silti hänen myöhemmät kommenttinsa antavat ymmärtää, ettei hän halua muuttaa omissa rutiineissaan mitään. Se ihmetyttää. Osa lapsista (ja aikuisista) on toki luonnostaan huonoja nukkujia, mutta uskallan väittää, että suurin osa lasten uniongelmista on vanhempien itsensä aiheuttamia. Kuten juuri ap:n tapauksessa.
Menetkö sinä tai miehesi yhtä aikaa lapsen kanssa yöunille? Silloin perhepeti toimii varmaan hyvin, mutta jos vanhemmat haluavat omaa aikaa iltaisin, niin silloin ei välttämättä toimi sen paremmin kuin omaan sänkyyn nukkuttaminenkaan, jos lapsi on heräileväinen nukkuttamisen jälkeen. Minulle tuo illan oma aika on elintärkeää, kun lapsi on huonosti viihtyvää sorttia päivisin ja miehellä pitkät työpäivät eli lapsi on minun kanssani iltaan asti.
Meidän poika nukahti ihan pienenä kuin unelma, pistettiin vaan omaan sänkyyn ja käytiin laittamassa tutti suuhun yleensä kerran illassa. Jo kuuden kuukauden ikäisenä aktiivisuutta alkoi olla niin paljon, että homma meni vaikeaksi. Edelleen tehdään iltatoimet ja pistetään poika omaan sänkyyn klo 20. Poika näyttää aivan uniselta, mutta niinpä vain alkaa yhdeksän kertaa kymmenestä mellastaa sängyssä. Emme mene huoneeseen, jos sieltä kuuluu juttelua tai pientä vinkunaa, mutta heti kun menee itkun tapaiseksi, menemme huoneeseen, poimimme pojan sängyn päästä jossa on yleensä kontillaan, pistämme pitkälleen, pistämme tutin suuhun, annamme rievun, taputamme kankulle ja sanomme: "nyt nukkuu". Parin minuutin päästä sama toistuu jne., kunnes 20-45 min. päästä poika simahtaa. Jos näyttää siltä, että lapsi ei oikeasti ole väsynyt (makuuhuoneesta kuuluu koko ajan iloinen juttelu ja poika keikuttelee siellä kontillaan), otamme pois sängystä puolen tunnin päästä. Minusta se ei ole aina vanhemmista kiinni, ettei lapsi nukahda tuosta vain vaikka tietysti jotkut sössivät tuon homman itse.
Ap:lle sanoisin, että jos sitä omaa aikaa haluat, niin sitten pitää vaan opettaa poika omaan sänkyyn nukkumaan. Tuota nukkuvan lapsen siirtelyä pitävät kaikki uniasiantuntijat todella huonona asiana, koska se häiritsee lapsen itsenäistä nukahtamista, kun hän ei voi tietää missä milloinkin herää. Sängyssä touhuaminen ei vahingoita lasta, kunhan menette paikalle sitten kun itkee. Tuo touhuilu kestää meilläkin useimmiten semmoisen puoli tuntia illassa, eikä se minusta ole kohtuuttoman kauan, jos sen jälkeen nukkuu heräämättä tai tulee vain muutama tutin laitto myöhemmin. Ei se auta kuin odotella parempia aikoja, ettei ole enää niin liikunnallinen ja sitten kyllä kelpaa, kun toinen osaa nukahtaa itsekseen omaan petiinsä:)
tarkoita etteikö omaa aikaa olisi illalla.Itse nukutan lapsen viereen ja nousen pois kun nukahtaa,joskus heräilee ja hyssyttelen vieressä uudestaan.
Niin nukahti meidänkin tyttö pienenä kuin unelma, mutta: Meillä jäi 11kk iässä päiväunet kokonaan pois. Meillä kun toi 1h 15min nukutus olisi ollut ennätyslyhyt! Siinä 20-21 aikaan alkoi yleensä vaikuttaa väsyneeltä, mutta koskaan ei nukahtanut ennen klo 2 yöllä! Tai joo, saattoi ottaa vartin tirsat, jolloin varsinainen nukahtaminen saattoi venyä 4 astikin, eikä koskaan nukkunut yli 6 tunnin unia yöllä! Nyt, päikkäreiden jäätyä nukahtaa nätisti siinä 20 maissa, tosin välillä herää tunnin päästä ja valvoo vielä tunnin, mutta yöunien kesto on pidentynyt, ja herää 9 aikoihin aamulla...
aikaisin ootte päikkärit jättänyt kokonaan pois. Neuvolassa juuri oli puhetta, että aika usein vuoden iässä siirrytään pelkästään yksiin päiväuniin. Itsellä ollut ajatuksena, että jonnekin sinne 4-vuotiaaksi päiväunia tarvittaisiin..
Jäi nuo yöunet niin lyhyeksi, että me vanhemmat olimme jatkuvasti aivan rättiväsyneitä. Isällä ei meinannut töistä tulla mitään, ja minä olin myös todella uupunut, niin etten niiden lapsen päiväunien aikana jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla telkkaria katsomassa, eli kodinhoito kärsi. En tiedä onko geeneillä mitään tekemistä tuon kanssa, mutta kuulin jälkeenpäin, että olen itse myös ollut ilman päiväunia 10kk ikäisestä. Ja meillä ei ole ikinä nukuttu kuin yhdet päiväunet, joten siinä mielessä tuo oli luonteva askel.
meillä on poika 11kk ja nukkumaan mennessä laitan hänet omaan sänkyyn ja hiivin huoneesta pois,nykyään poika touhuaa sängyssään 20-30min ja nukahtaa sitten. Ei itke eikä mitään mutta touhuaa ja höpisee itsekseen:)
se, että lapsi on osannut nukahtaa itse (tai nukkuu tosi hyvin) vaikka ekat 5-6kk, ei tarkoita sitä, että lapsi myös myöhemmin käyttäytyisi niin. Meillä kuopus nukahti AINA itse sänkyyn ilman nukutuksia ekat 7kk, mutta kun tuli eroahdistus, niin nyt saa aina nukuttaa, muuten alkaa armoton huuto kun lähtee huoneesta ja en halua häntä huudattaa. Ja kahden lapsen kokemuksella olen sitä mieltä, että lapset todellakin on erilaisia, toiset eivät opi millään itsekseen nukahtamaan (esikoista 2v3kk kohta 1v jo yritetty, mutta vielä saa vieressä silitellä) ja kuopus taas heti oppi ja jäi ekat 7kk itsekseen sänkyyn.
eikö lapselle synny käsitys siitä, että nukkumsiessa on jotain pelottavaa, jos häntä pidetään kädestä ym. ymuuta söpöstelysirkusta? Ja olen siis vasta tuleva äiti, mutta näitä juttuja on minusta hyvä pohdiskella jo hyvissä ajoin...
Niin, onhan se hyvä miettiä asioita etukäteen. Niin minäkin ajattelin, että vauva sitten nukkuu omassa sängyssä. Mutta otin kuitenkin viereen. No, entä jos vauvaa oikeasti pelottaisi niin huudattaisitko sitten? Vauvalle maaima on uusi ja hämmentävä paikka. Välillä jouduin alle kolmekuisena kantelemaan kun oli yhtä huutoa. Siihen itkuisuuteen en ollut osannut varautua. Vähän harmittää etten kokeillut nukuttaa äitiyspakkauksen laatikkoon ja /tai yrittänyt kapaloida.
Minusta meidän tyttö käy kuitenkin mielellään nukkumaan väsyneenä.
huudattaisi, sillonhan on joku hätänä! Mietin vain, voisiko aikuisen tapa jäädä huoneeseen, pitää kädestä jne aiheuttaa sen, että lapsi alkaa luulla, että nyt on kyseessä jotain pelottavaa. Mm. Nutred2:n kirjoituksista saa sen käsityksen, että laittavat lapsen sänkyyn, sanovat iloisesti hyvät yöt ja poistuvat, näkyy toimivan sekin. AP:n kirjoituksesta saa ikävä kyllä sen käsityksen, että lapsi laittaa äidin nukkumaan - ei tietenkään tahallaan...
kiitos täsmennyksestä. no onhan vastasyntynyt tietenkin vähän eri asia kuin kymmenen kuukauden ikäinen..
olen kanssa sitä mieltä että olisi paras opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn tavalla tai toisella. Tuollainen "sirkustelu" on kyllä tarpeetonta. Vaatii kyllä aikaa ja kärsivällisyyttä. Yksi keino mikä voisi auttaa ja rauhoittaa paremmin nukkumaan on unipussi. Minä ompelin meidän lapselle kevyesti vanutetun pussin, koska potkii aina peiton pois päältään. Alle laitetaan vain tavallinen yöpuku. Rauhoittaa ajan mittaan riehumista kun ei pääse niin hyvin liikkumaan.
Tuttua touhua myös meillä. Lapsi nyt 8kk ja aina nukahtanut hienosti sänkyyn itsekseen, kunnes oppi nousemaan seisoon pari viikkoa sitten. Ei meinaa nukahtaa millään omaan sänkyynsä ei päivällä eikä yöllä. Täytyy sylissä rauhoittaa. Usein käy niin, että nukahtaa syliin ja kun varovasti laittaa sänkyyn, niin heti kierähtää vatsalleen ja virkistyy ja alkaa seisomaan sängyssään. Kun on nukahtanut, niin helposti herää, kun sängyssä käntää kylkeä tai yskäisee keittiössä. Jopa paljain jaloin kävely saattaa herättää?! Joten joudun nukkumaan sukat jalassa, koska kuitenkin joudun yöllä kävelemään vessaan. Viime yönä vauva heräsi puoli 1 aikaan ja alkoi se saakelin kiipeily pinnasängyssä. Uskokaa tai älkää, niin taas 3 tuntia kesti sitä rallia, että sain hänet nukahtamaan. Ainakun hän rauhottui ja näytti nukahtaneen, niin kun menin itse sänkyyn ja heitin peiton päälle, niin hän havahtui siihen ja alkoi silmät ristissä kiipeillä sängyssä. Uskon, että paras ratkaisu tilanteeseen olisi se, että vauva siirretään omaan huoneeseen. Mies ei vain tohtisi noin pientä laittaa yksin, mutta hän nukkuu kuin tukki, eikä tiedä millaista touhua meillä keskellä yötä on.
"Mies ei vain tohtisi noin pientä laittaa yksin, mutta hän nukkuu kuin tukki, eikä tiedä millaista touhua meillä keskellä yötä on"
Tässä saattaa piillä ratkaisu. Jos miehesi ei herää lainkaan lapsen touhuiluihin, niin voi olla niin, että sinä itse olet liian herkkäuninen tai herkistynyt vauvan häsläämiselle. Jos hän ei kerran ole hätääntynyt tai huuda kurkku suorana, niin miksi sinun tarvitsee häntä "nukuttaa"? Anna toisen hyöriä. Nyt vaikuttaa siltä, että hän saa kaiken huomion (jota ei varmasti noin pieni vielä tietoisesti osaa hakea) tuolla pyörimisellä. Jos jatkat tuota, niin sinulla voi olla varsinainen ongelmakimppu käsissäsi vuoden-parin päästä kun lapsi oppii, että äitiä voi yöllä hyppyyttää mielin määrin yöllä. MIkset anna lapsen rauhoittua sänkyynsä vaan rauhoitat syliin? Ymmärrettävää että hän aina virkistyy uudelleen kun lasket sänkyynsä. Yöllä nukutaan, se sinun täytyy nyt tehdä itsellesikin selväksi niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Jos korvatulpat eivät auta, niin mitä jos sinä kokeilisit itse mennä muutamaksi yöksi nukkumaan toiseen huoneeseen? Sovitte miehen kanssa vaikka että sinä hoidat lapsen heräilyt, mutta vain jos lapsella on hätä/huutaa. Muutoin annatte vauvan olla. Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty, mutta minä ainakin kokeilisin tuota. Eihän kukaan hullu tuollaista 3 tunnin hyppyyttämistä jaksa keskellä yötä, ei vanhempi eikä lapsi. Tai sitten tosiaan kokeilette omaan huoneeseen siirtämistä.
Meillä lapsi 1-v. tekee juuri tuota samaa, että kierähtää heti mahalleen/kontalleen kun hänet jättää sänkyynsä. Ja kohta seisoo siellä ja lallattelee. Me olemme antaneet hänen olla, ja menneet vasta sitten hätiin jos itkua alkaa kuulua. Samoin yhdessä vaiheessa tuntui, että lapsi herää jokaiseen yskäisyynkin ja aloimme harrastaa myös tuota hiipimistä. Sitten yhtenä päivänä havahduin ja totesin itselleni, että en aio alkaa vauvan takia kuiskimaan ja hiipimään omassa kodissani, ainakaan päivä-/ilta-aikaan. Lisäksi asumme kaksiossa, joten aika vaikeeksi elämä menisi jos normaalit elämän äänet pitäisi tukahduttaa. Sanoisin siis, että lopettakaa alkuunsa myös tuo hiiviskely, kyllä lapsen täytyy oppia nukkumaan normaalien elämänäänien keskellä. Tsemppiä!
Kiitos viestistäsi. Ongelma piilee juuri siinä, jos en rauhottele vauvaa, niin alkaa itkemään pinnasängyssään. Koitettu on, ettei nosteta sieltä pois, vaan tassutellaan, enkä tosiaan mene heti ekasta itkusta, mutta jos en mene niin huuto vaan kiihtyy. Kokeiltiin viime yönä mennä toiseen huoneeseen, mutta vauva heräsi yöllä jossain vaiheessa ja alkoi sen touhuamisen ja itkun. Taitaa olla hampaita tulossa..
joo, meillä 8kk ikäisen kanssa samanlaista, tai vielä hullumpaa.. heräilee usein ja itkee, nousee pystyyn huutamaan, eikä osaa käydä itse pitkälleen, niin ei takaisinkaan nukahda. Luokse meno ei auta, eikä silittely/sylittely, ei viereen otto ja haliminen, ei tutit ei kiikuttamiset, vaan alkaa kaamea karjuntaitku, aivan kuin johonkin koskisi ja kovasti. Tissi ainut ja tosi toimiva lääke, nukahtaa heti maidon saatuaan, niinpä olen antanut periksi ja jatkan sillä. Uskon että joskus tämä muuttuu, siihen asti mennään näillä, niin kauan kuin jaksan.
Hiljentyykö teillä kuitenkin rauhoittelemalla silittelemällä yms?
älkää hyvät nuoret äidit ottako ressiä kaikenmaailman höpöttäjistä.olen itse 38 v ja tyttö 10 kk.tän viimesen vauvan kohdalla voin vaan todeta,ei nuku.ei.lapset ovat erilaisia,niinpä heistä kehittyy erilaisia aikuisia.lopettakaa toisten arvostelu,keskittykää omiin lapsiinne.jos koet täydellisyyttä,mene peilin eteen kehumaan ittees.jos koet vajavaisuutta,voin lohduttaa,olet normaali.kaikentietäviä besserwissereitä on palstat pullollaan...neuvoja piisaa..kun ikää tulee,asenne nöyrtyy,tulee ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan...näin olisi ainakin tarkoitus.jos tissität,ok.jos nukutat omaan sänkyyn viereen vaunuun riippukeinuun ok!!!pääasia on että äiti säilyy tervejärkisenä ja saa lepoa kaiken rumban keskellä.haastan teidät!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!jätetäänpä nämä kaikkitietävät mammat huomoiotta,eli sama kuin lapsi joka ei tottele,ei huomiota huonoon käytökseen-tuskinpa he jaksavat yksin kauaa selittää omaa onnistumistaan...tsemppiä rakkaat siskot!!:)
samaa mieltä, lapset ovat yksilöitä ja tarvitsevat erilaisia rituaaleja :D Se mikä on ongelma, riippuu perheestä. Toiselle perheelle on ongelma, että lapsi herää kerran yössä, toiselle kuusi kertaa on ihan normaalia. Toiselle on ongelma, että nukutaan vain vieressä, toiset nukkuu niin joka yö ja siinä ei ole mitään ongelmaa.
Jos nukkumisessa on omasta mielestä joku ongelma, pitää miettiä siihen ratkaisua ja alkaa toteuttamaan sitä, thäts it. Ei voi olettaa, että lapsi oppii kahdessa yöstä vieressäkyhnyttäjästä nukahtamaan täysin itsenäisesti. Pienin askelin, ensin tassutellen omassa sängyssä, sitten siirtyen kauemmas jne. Lapsen ikätaso huomioon ottaen. 1,5v. osaa ja ymmärtää enemmän, kuin 8kk. Ja ne sukulaisten ja muiden ulkopuolisten ohjeet "älä nukuta niin tai näin tai kärsit siitä myöhemmin" on mielestäni ihan sama ohittaa. Minä uskon, että kaikki nukuttamistavat ovat hyviä ja jos niistä joskus tulee ongelma, sitten pikkuhiljaa opetetaan nukahtamaan toisella tavalla.
Ap:lle, jos muksu touhuaa rauhallisena sängyssään eikä huuda (enkä laske huutamiseksi sellaista univalitusta) niin anna hänen hakea unta rauhassa. Minun täytyy sanoa, etten kyllä ymmärrä tuollaisia usean tunnin nukutusrituaaleja, tai siis minulla ei aika ja kärsivällisyys siihen riittäisi. Jos uni ei tulisi niin sitten minä kyllä yrittäisin myöhemmin uudelleen tai alkaisin opettelemaan nukahtamista omaan sänkyyn esim. tassuttelemalla alkuun ja sitten poistumalla hetkeksi huoneesta ja palaisin takaisin vain lohduttamaan ja rauhoittelemaan. Mutta sinä tiedät teidän perheen systeemit ja parhaat tavat. Lainaa unikirjoja kirjastosta niin saat hyviä vinkkejä, joista voit valita teille parhaat.
Juuri näin :) Kiitos hyvistä sanoista..
aivan loistavia sanoja.. Juuri näin :) onneksi tulin lukemaan täältä alhaalta vähän ylöspäin :)
laitoin tämä tatramammalle mutta ei mennyt oikeaan kohtaan.. No kuitenkin :)
jep..meillä on normaali elämää ja todella vilkas 5v poika joten uusitulokas on tottunut ääniin. Tuttia silti vaatii jatkuvasti vaikka on vasta 4kk mut nukkuu kyllä hyvin ainakin vielä.ja joka inahdukseen ei heti reakoida niin vaavi jatkaa itsekseen unia jos nälkä on sen kyllä ilmoittaa :))
Ettekö ihmiset oikeasti ymmärrä että lapsenkin pitää saada nukkua rauhassa, omassa sängyssä? Voihan se sänky olla siinä äidin ja isän sängyn vieressä. Kolme lasta minulla on eikä koskaan ole ollut ongelmia nukkumisen kanssa. Laitan lapsen nukkumaan illalla kun ollaan väsyneitä. Siihenpä sitä on mukava omaan puhtaaseen sänkyyn nukahtaa. Miksi sitä pitää vieressä nukuttaa, jos se noin työlästä on. Terve lapsi nukkuu kun on väsynyt. Jos ei lapsi nuku, silloin ei väsytä, myös nälkä estää saamasta unta. Minulle aikoinaan naapurin mummu neuvoi että aina pitää lapsen saada ennen nukkumaan menoa kevyt iltapala, joka täyttää vatsan, mutta ei ole raskas. Velli on aika hyvä. Isommilla lapsilla leipä ja maito.
Jos opetatte lapsen nukkumaan vieressä, syyttäkää sitten itseänne jos lapsi ei nuku.
Uni- ja muihin ongelmiin, tämä http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0743488946 on aivan huippu kirja! Kirjan metodit eivät ole lapsen huudattamista, eivätkä muutenkaan mitään ihmeellisiä taikatemppuja -lähinnä tervettä järkeä ja käteviä käytännön vinkkejä. Meilläkin tuon kirjan jutut toimivat tosi hyvin ja melko nopeasti. Kirja on sen verran hyvin kirjoitettu, että sitä lukeekin ihan mielellään.
Luin jonkun verran alusta ja enempää en voinut..kysyn vaan, mitä ihmettä?! Hyökkäätte kysyjän kimppuun(ei kaikki,mutta te jotka luulette olevanne parenpia kasvattajia), miksi ihmeessä? Hän tuli kysymään millaista muilla on ja saamaan vertaistukea, vinkkejä yms.. Tuo on röyhkeää käytöstä! Ja huomioikaa TE joilla nukahtaa kuin unelma itsekseen..Teille on sattunut alusta asti "hyvä nukkuja". Itse tiedän koska meillä on koko vauva iän nukuttu huonosti ja siihen ei olla vauvaa opetettu! Tottakai oltaisiin annettu vauvan nukahtaa ja nukkua itsekseen alusta saakka jos se onnistuisi.. No meillä on ollut alun koliikit ja muita sairauksia että on ollut menoa ja ja meininkiä ihan tarpeeksi yhdelle perheelle.. joten sekin varmasti tuo omat univaikeudet mukanaan.. mutta kaikesta onneksi selviää!
ja siitä olen samaa mieltä että vauvan on myös hyvä nukkua äidin lähellä. Meillä perhepeti on toiminut loistavasti ja näin ollen ollaan saatu kaikki nukkua vaikka on ollut levottomuutta/ sairastelua.. vauva tuntee olonsa turvalliseksi.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=165
tuolla imetystukilistan sivuilla on enemmän tästä juttua..
"Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. "
Meillä (vauva 10kk) on selkeästi alkanut olemaan eroahdistusta ja se näkyy myös öisin.. nukahtamisessa saattaa olla itkua kun "taistelee unta vastaan"(joutuu eroon äidistä kun nukahtaa), mutta rauhoittuu kyllä viereen.. Yöllä heräilee itkemään, mutta rauhoittuu nopeasti kun huomaa että äiti on vieressä. Kyllä meidän lapsukainen saa nyt kaiken sen mitä tarvitsee ja opetellaan sitten nukkumaan omassa sängyssä kun siihen on "kypsä".
ja edelleen sanon, että vauvat on niin erilaisia ja jokainen äiti sekä isä tekee oikein omalla tyylillään..mutta tietenkin neuvoja tarvitaan aina välillä. Toinen tyyli sopii toiselle ja toinen toiselle..
ja varmasti kaikille tulee jonkin verran kehitykseen liittyvää uni-itkuja..
mutta varmasti päikkyjen vähentäminen,iltatoimien selkeyttäminen on paikallaan..
ja jostain luin sellaista, että jos vauva nukutetaan esim. viereen ja nukahdettuaan siirretään omaan sänkyyn. Havahduttuaan vauva säikähtää kun on eri paikassa.. Sama kun aikuinen nukahtaisi omaan sänkyyn ja herättyäänkin olisi vaikka autotallissa. Kyllä sitä säikähtäisi..
se on myös syy miksi meillä nukutaankin vierekkäin, koska parhaiten nukahtaa tissille ja viereen.. ja siten myös koko perhe nukkuu hyvin.
Täällä myös alusta asti tytön syntymästä yritettiin opettaa omaan sänkyyn. Mutta ei niin ei. Ei otettu syliin kun huusi vaan tassuteltiin. Mutta ei auta. Vain äidin syli ja lähellä olo auttaa.
Joten itse vähän kummaksun täällä hyökänneitä ihmisiä ap:n kimppuun.Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin luullaan olevan. Kyllä meilläkin kaiki temput yritettiin tehdä että nukahtaisi hyvin ja nopeasti ja omaan sänkyynsä. Se ei vaan aina mene niin kuin me vanhemmat haluamme. Lapsia on niin erilaisia. Kukaan ei ole samanlainen.
Toinen lapsi on helppo tapaus,toinen suht helppo ja toinen vaikea. Näiden kanssa on elettävä ja löydettävä vaan itse se sopiva tapa ja tyyli asioille. Nämäkin asiat ovan niitä makuasioita. Mikä toiselle sopii,ei sovi toiselle. mikään tapa ei ole väärä tai oikea.
Näinpä.Meillä eka lapsi nukkui kuin tukki. mut nyt 3viikon ikänen tyttö kaipaa läheisyyttä nukahtaakseen...siirrän kyllä sylistä omaan sänkyyn eikä säikähdä hereille...sekin kai tottumis kysymys tai sit vaavi vielä niin pieni. Jokainen vauva/lapsi on yksilönsä niin kuin me aikuisetkin
Ensiksikin: lapset ovat erilaisia mitä tulee nukkumisen ja nukuttamisen suhteen. TAPAUS 1. Meillä esikoinen kohta 2v on ollut syntymästä asti vaativa, häntä on aina saanut nukuttaa kauan, poikkeuksena 4kk ajanjakso, jolloin nukahti pullolle. Tähän ei ole auttanut mikään muu kuin aika, nyt nukahtaa jo 30 minsassa, joskus jopa 15 minsassa. Heräilee edelleen öisin, välillä nukkuu jo yöt heräämättä. Pahimmillaan sai nukuttaa joka ilta 1-2h ja sitä kesti 6kk joka ikinen ilta! Vaikka kokeiltiin tassuttelua yms. mikään ei auttanut!
TAPAUS 2. Kuopus vajaa 5kk on AINA laitokselta lähtien nukahtanut itse, en meinannut millään uskoa! Samalla tavalla hoidamme lapsia, mutta toinen vaan aina nukahtaa itsekseen ja toinen ei! Jos saa tälläisen ekan lapsen, ei voi millään ymmärtää/uskoa että joitakin muita lapsia tosiaan saa nukuttaa kauan!
Ei millään pahalla, mutta mielestäni ei voi olla kauhean rankkkaa teillä, meillä kun 2 lasta, jotka molemmat heräilevät öisin ja toista saa nukuttaa aina ja omaa aikaa on ehkä meillä se 20 min päivässä :-)
Meillä ei ole ihan 10kk vaan 8kk..Mut luetaan satu,halitellaan,laitan sänkyyn,tutti suuhun,unikaveri viereen,peitto päällä ja hyvät yöt.Joskus laitan soittopelin soimaan.Siellä riehuu 5min-1,5h,riippuu kuinka väsyny,jos huutaa niin huutaa,ei sillä hätä ole,yleensä vaan riehuu mutta käyn välillä rauhottelemassa ja laittamassa tuttia..Tein pitkään sitä että törötin sängyn vieressä 3-4 tuntia,kunnes tajusin että se varmaan nukahtaa omia aikoja vaikka riehuukin siellä..Lapsi ei huutamiseen kuole,ja meilki meni muutama ilta ennenkö tottu etten enää kyttää siinä.Alkoi itkemään mun perään,mutta itku laantui heti sellaiseksi "älä jätä mua yksin tänne" kitinäksi.Nyt touhuaa omat hommat ja nukahtaa:) Ja nukkuu aamuun asti.Muutaman kerran ehkä puoliunessa pyytää tuttia alkuyöstä..Ja en leveile tällä,mä valvoin 6kk tän epelin kanssa,et tiedän mitä on valvominen ja nyt oon onnellinen siitä että saan vihdoin nukkua
en kyllä nyt jaksa lukea ihan kaikkia vastauksia, mutta kerron kuinka meillä tehdään.
poika on 11kk. ensimmäiset 8kk hän osasi nukahtaa itse omaan (tai äidin) sänkyyn. sitten kun oppi kääntymään ja ryömimään (vasta 8kk ikäisenä) ei itse nukahtamisesta enää tullut yhtään mitään. siispä nykyään hänet on nukutettu syliin Tissille, koska tosiaan lähtee puoliunessa aina mönkimään eikä osaa rauhoittua. tämä sopii miulle oikein hyvin. nukahtamiseen menee tällöin noin 15min-30min.
tuo 1h15min nukutukseen on kyllä ihan liikaa. minun mielestä lapsi ei silloin oo vielä tarpeeksi väsynyt nukahtaakseen. myöhäistäkää yöunille menoa tai rajoittakaa päiväunia. tiedän, on hankalaa noin pienellä ainakin tuo päikkyjen rarjoittaminen.
meillä vauva käy nukkumaan 20.30-22.30. tää vaihtelee riippuen siitä, mihin aikaan on vikat päikyt otettu. poika nukkuu yleensä 3 pienet unet joka päivä.
nukkuu minun vieressäni yöt, päiväunet pinnasängyssä.
Aloittaja: oletteko kokeilleet aloittaa iltarutiinit vähän aiemmin? Yliväsyneenä on vaikea nukahtaa. Parhaiksi konsteiksi olen itse havainnut: riittävän ajoissa aloitetut selkeät iltarutiinit, sopivan viileä lämpötila makkarissa, sopivan kokoinen iltapala.
Meillä poika on kymmenen kuukautta. Siinä kolmen-neljän kuukauden iässä tullut selvempi uni rytmi. Rutiinit on meillä se pakko toimi. Päivä menee oikeastaan näin.
Herää klo 8.30-9.30 välillä. Aamupuurot tms, vaipan vaihdot, sitten poika leikkii
n klo 11-12 ekat päikkärit, jotka kestää 1-3h, 2-4h ylhäällä.
N. klo 17 toiset päikkärit yleensä tunnin pari nukkuu..
Sitten klo 20. aletaan katsomaan mikä on tilanne, alkaako olla väsymyksen merkkejä vai ei mutta viimeistään klo 21 iltapuuro ja pesut yms. Iltavelli mukaan kun mennään makkariin. Poika syötetään niin että puoli-istuvassa asennossa nojaa tyynyihin sängyssä, Poika nukkuu viereisellä pinnasängyssä. Tämän jälkeen yleensä jo niin väsynyt, että nostetaan omaan sänkyyn. Joskus saattaa herätä ja rupeaa kitisemään mutta annan pusun poskelle, sanon hyvää yötä ja lähden viemään tuttipulloa alakertaan. Poika saattaa kitistä mutta nukahtaa yleensä 5min kuluessa. Hän ei siis itke, vaan kitisee.. On oikeastaan aika huvittavan kuuloinen, ja monet ovatkin sanoneet, että pitääkö se aina tuommosta meteliä melkein joskus jopa itkun kaltaista aina? Kyllä. Joskus jäämme pojan kanssa vieretysten makoilemaan niin että oma käteni on pojan ympäri, silloin hän nukahtaa heti.
Niin ja poika nukkuu yleensä 10h yö unet putkeen. Ilman yö syöttöjä vaipan vaihtoja!