Meidän uusperhe (ei yhteisiä lapsia) on levoton kaikki tulee ja menee. Aiemmin olemme pystyneet kuitenkin keskustelemaan ja viettämään laatuaikaa yhdessä, josta on saanut lisävoimia ja voimaa parisuhteeseen. Viimeaikoina tilanne on muuttunut, ettei miestä enää kiinnosta minun seurani, kuulen vain kuinka ikävä ihminen olen... =( Ja tuo oli vasta pientä..
Olen sairastellut ja minulla epäillään reumaa tms. eli olen aika väsynyt ja kipuilu jatkuvaa.
En todellakaan tilannut tai halunnut sairastua!
Olen järjestänyt lapsenvahdit ja yhteistä aikaa, yökerhoja, ravintola-illallisia, mutta ei niin ei.....
Miten muut uusperheelliset ovat selvinneet toisen sairastuttua? vai onko se mahdoton yhtälö.
yhdessä ollaan oltu jo 6 vuotta, joten ei olla mikään tuore pari.
Olen sairastellut ja minulla epäillään reumaa tms. eli olen aika väsynyt ja kipuilu jatkuvaa.
En todellakaan tilannut tai halunnut sairastua!
Olen järjestänyt lapsenvahdit ja yhteistä aikaa, yökerhoja, ravintola-illallisia, mutta ei niin ei.....
Miten muut uusperheelliset ovat selvinneet toisen sairastuttua? vai onko se mahdoton yhtälö.
yhdessä ollaan oltu jo 6 vuotta, joten ei olla mikään tuore pari.
Vastaukset 2
Vanhimmat
se ja sama eletäänkö sitä ydinperheessä vai uusperheessä, niin haasteita tulee, ja ne voitetaan vain jos puhalletaan samaan hiileen.
Lapset kasvaa ja viettävät yhä vähemmän aikaa vanhempiensa kanssa, kaverit ovat etusijalla.
Mutta se jos parisuhde voi huonosti, siihen voi ja pitää aina puuttua.
Juttele miehesi kanssa, kerro tuntemuksistasi.
Usein se ydinperhe kaatuu siihen ettei parisuhdetta hoideta enään, toisesta tulee pelkkä asuinkumppani ja laskujen jakaja, kun sen toisen pitäisi olla myös paras ystävä, uskottu, rakastettu ja intohimojen jakaja.
Älkää antako uusperheenne loppua tähän samaiseen syyhyn, etsikää toisistanne ne piirteet joihin toisissanne rakastuitte, etsikää toistenne iholta ne kohdat jotka saavat toisen silmät palamaan....parisuhde vaatii työtä mutta se työ on todella mielekästä jos molemmat osapuolet panostavat siihen yhtä paljon.
tuntuukin olevan mies, joka ei tätä ymmärrä.
Jos ainoastaan toinen osapuoli on halukas tekemään työtä parisuhteen eteen, ei se pidemmän päälle oikein riitä.
Meillä on tilanne myös se, ettei aikaa parisuhteelle ihan oikeasti ole! Kaksi pientä yhteistä lasta ja molempien lapset edellisistä liitoista. Siihen päälle vuorotyöt. Jokainen lapsi vaatii aikaa itselleen ja he ovat etusijalla, joten ei puolisolle todellakaan jää aikaa. Tunnustan, että itse ainakin mieluummin menen illalla lasten kanssa yhtäaikaa ajoissa nukkumaan kuin jään miehen viereen sohvalle tv:a katsomaan.
Lapsenvahteja ei ole, jos ei halua palkata vierasta, eikä ole kyllä rahaakaan käydä missään kodin ulkopuolella esim teatterissa tms.
Itse lohduttaudun sillä, ettei tämä elämänvaihe kestä ikuisesti. Tosin muutaman vuoden päästä suhteen elvyttäminen voi olla myöhäistä....
Mutta niin kuin sanoit, on tämä sama ongelma ydinperheissäkin. Niissä ei vaan ehkä lapset vaadi niin paljon huomiota itselleen, kuin uusperheessä, jossa jokainen on vielä vähän epävarma paikastaan?!