Vartiossa

Elli Tuomisto kirjoitti talvisodan alkupäivinä runon vartiossa seisovasta sotilaasta, jolla on seuranaan vain kirkas tähti. Vuonna 2004 Elli Tuomisto-Pajukanta (82) kertoi lehtihaastattelussa näin: "Eräänä tähtikirkkaana iltana katselin yksin ulkona harvinaisen suurta tähteä ja ajattelin, että siellä jossain vartiomies näkee saman tähden ja katseemme yhtyvät tähden kautta." Siitä lähti runo syntymään. Tuomisto-Pajukanta oli runon kirjoittaessaan 16-vuotias. Hänen mukaansa aika oli sellainen, että ajatukset hakeutuivat väkisin rintamalle. Lassi Utsjoki sai runon käsiinsä lähtiessään Jyväskylästä Petäjävedelle pakoon kaupungin pommituksia. Hän osti Työn Voima -nimisen lehden, jonka lastenpalstalla oli runo Vartiossa. Runo kiinnitti Utsjoen huomion, ja hän pani lehden huolellisesti talteen junamatkan ajaksi. Samana iltana Utsjoki ryhtyi pirtin pöydän ääressä tapailemaan sävelmää runoon, jonka oli aamulla lukenut. Kun hän seuraavana päivänä palasi pommitettuun Jyväskylään, laulu oli valmis.


(1942, Säveltäjä: Lassi Utsjoki, Sanoittaja: Elli Tuomisto)

Ma vartiossa seison, nyt yössä yksinäin,
On seuranain vain taivaan tähti kirkas.
Ja usein ajatukset on mulla samat näin,
Oi taivaan tähti sama on sun kirkas.
Ja usein ajatukset on mulla samat näin,
Oi taivaan tähti sama on mun kirkas.

Te rauhas´ olla saatte, ma teitä vartioin,
Ei tuhota voi vainolainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin ma iäks´ uinumaan,
Niin viime hetkelläkin muistan teitä.
Ja kentälle jos jäisin ma iäks´ uinumaan,
Niin viime hetkelläkin muistan teitä.

Näin yksin yössä seison ja teitä muistelen,
Ja rukoilen ma suojaa puolestanne.
Te isät, äidit, veljet ja siskot rakkahat,
Ma olen täällä teidän turvananne.
Te isät, äidit, veljet ja siskot rakkahat,
Ma olen täällä teidän turvananne.