Onko itsenäisyyspäivällä omaa ruokaa?

Karjalaiset ja lappilaiset ovat kyllä suomalaisia siinä kuin turkulaiset tai hämäläisetkin! Loukkaannuin kyllä nyt tuosta kommentistasi, sillä olen Lapissa syntynyt ja aivan varmasti suomalainen. Käsittääkseni Karjalasta joutui aika suuri osa suomalaisia muuttamaan pakon edessä pois synnnyinseuduiltaan, ja he toivat piirakkaperinteen muidenkin iloksi ja nautinnoksi. Minusta on hyvä ajatus paistaa piirakoita itsenäisyyspäiväksi, koska ne ovat juhalruokaa. Eihän juuri mikään ruoka ole alun perin Suomesta, mutta voi silti olla suomalaista, jos on täällä meillä paikallistunut ja saanut omaleimaisia piirteitä.

En myöskään ymmärrä ollenkaan tuota sokerileipuri-juttua. Ruuasta tässä oli kyse, eikä mistään kahvipöydän jutusta. Nykyään aika vähän harrastetaan tuollaisia juhlallisia kahvipöytiä enää, muuta kuin erityisissä juhlatilaisuuksissa ja vastaanotoilla. Jos katsot kaupassa, minkä ikäiset ihmiset ostavat edes kahvia, niin ovat pääasiassa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia.

Lapin tyttö kirjoitti:

Karjalaiset ja lappilaiset ovat kyllä suomalaisia siinä kuin turkulaiset tai hämäläisetkin! Loukkaannuin kyllä nyt tuosta kommentistasi, sillä olen Lapissa syntynyt ja aivan varmasti suomalainen. Käsittääkseni Karjalasta joutui aika suuri osa suomalaisia muuttamaan pakon edessä pois synnnyinseuduiltaan, ja he toivat piirakkaperinteen muidenkin iloksi ja nautinnoksi. Minusta on hyvä ajatus paistaa piirakoita itsenäisyyspäiväksi, koska ne ovat juhalruokaa. Eihän juuri mikään ruoka ole alun perin Suomesta, mutta voi silti olla suomalaista, jos on täällä meillä paikallistunut ja saanut omaleimaisia piirteitä.

En myöskään ymmärrä ollenkaan tuota sokerileipuri-juttua. Ruuasta tässä oli kyse, eikä mistään kahvipöydän jutusta. Nykyään aika vähän harrastetaan tuollaisia juhlallisia kahvipöytiä enää, muuta kuin erityisissä juhlatilaisuuksissa ja vastaanotoilla. Jos katsot kaupassa, minkä ikäiset ihmiset ostavat edes kahvia, niin ovat pääasiassa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia.

Lue lisää

Crudo on katkeroitunut kun Teppo.moi teki ainoan järkevän tekonsa ja paljasti Crudon häikäilettömät reseptien kopioinnit muilta palstoilta ja muilta ihmisiltä. Kannattaa nonsensata koko äälilö.

Lapin tyttö kirjoitti:

Karjalaiset ja lappilaiset ovat kyllä suomalaisia siinä kuin turkulaiset tai hämäläisetkin! Loukkaannuin kyllä nyt tuosta kommentistasi, sillä olen Lapissa syntynyt ja aivan varmasti suomalainen. Käsittääkseni Karjalasta joutui aika suuri osa suomalaisia muuttamaan pakon edessä pois synnnyinseuduiltaan, ja he toivat piirakkaperinteen muidenkin iloksi ja nautinnoksi. Minusta on hyvä ajatus paistaa piirakoita itsenäisyyspäiväksi, koska ne ovat juhalruokaa. Eihän juuri mikään ruoka ole alun perin Suomesta, mutta voi silti olla suomalaista, jos on täällä meillä paikallistunut ja saanut omaleimaisia piirteitä.

En myöskään ymmärrä ollenkaan tuota sokerileipuri-juttua. Ruuasta tässä oli kyse, eikä mistään kahvipöydän jutusta. Nykyään aika vähän harrastetaan tuollaisia juhlallisia kahvipöytiä enää, muuta kuin erityisissä juhlatilaisuuksissa ja vastaanotoilla. Jos katsot kaupassa, minkä ikäiset ihmiset ostavat edes kahvia, niin ovat pääasiassa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia.

Lue lisää

Lienee syytä selventää kommenttiani:

Jokaisen maan kulinaria koostuu lähinnä alueellisista erikoisuuksista. Siksi on vaikeata puhua myös "ranskalaisesta" keittiöstä tai "italialaisesta" keittiöstä, jos joutuu hakemaan yhtäläisyyksiä Provencen ja Normandian, Napolin tai Torinon välillä ajatellen, että ne ovat lähtöisin jostain samanlaisesta, kansallisesta identiteetistä. Harvoiksi jäävät edes näissä ns. maailmankeittiöissä.

Eivät ole - ne lähtevät niistä ruoka-aineista, joita kullakin seudulla kasvatetaan ja niistä vaikutteista, joita ympäriltään ovat saaneet. Maat ja valtiot, rajat ja aatteet ynnä kansalliset identiteetit ovat historian silmissä muuttuvia ja katoavia. Maan ja meren antimet säilyvät, ellemme sitten niitä tuhoa itse.

Poro, kala, riista, marjat ovat saamelaisten raaka-aineita aivan siitä huolimatta onko kyseessä kolttasaamelainen, kuolansaamelainen tai Inarin asukki, asuuko Norjassa, Venäjällä, Ruotsissa tahi Suomessa. Kulttuuri ruokamielessä on varsin samankaltainen vaikka erojakin toki on: sisämaanasukkien kala on sisävesivesikalaa ja suurten jokien riistaa, merenrannan saamelainen syö merilintuja, äyriäisiä ja merikalaa. Yhtäkaikki - saamelaista kulttuuria vaikka olkoonkin sitten osa suomalaista, venäläistä, ruotsalaista tai norjalaista ruokakulttuuria eli yhteistä omaisuutta.

Haluaisin kuitenkin mieluummin nähdä poronkäristyksen, lakat, riekon, koparakeiton jne. osana saamelaista ruokakulttuuria kuin osana jotain epämääräistä, kansallista kulttuuria. Vaikka kuinka itsenäisyyden into sielua täyttäisikin.

Samoin näen koko karjalanpiirakkaperinteen ennemminkin osana itäistä ruokaperinnettä kuin minään yleissuomalaisena omaisuutena. Tällainen ajattelu estäisi karjalaisen ruokaperinteen nykyistä suurempaa hävitystäkin paremmin kuin sen muuntuminen Saarioisten vehnäpullapiirakoiksi. Käsitteenä karjalanpiirakkahan syntyi vasta sotien jälkeen. Sitä ennen nykypiirakalla oli useita eri nimityksiä ja variaatioita eikä yksikään niistä ollut karjalanpiirakka. Ja lienee vähän naivia alkaa kutsumaan sitä miksikään suomenpiirakaksi olletikin kun tietää koko piirakkaperinteen laajuuden kansallisuudet ylittävänä asiana.

Sokerileipurista puhuin siksi, että joku nokkela paakari voisi tehdä uuden paakelsin itsenäisyydelle tyyliin runebergintorttu, laskiaispulla, tippaleipä (no, joo... ruotsalaistahan sekin on) jne. Kaikkia näitä syödään meidän kahvipöydässä aina sesongin mukaisesti. Olisihan se somaa haukata "itsenäisyyleivosta" linnankutsuja telkusta katsellessa ja pöydällä kuppi kahvia kaverina.

crudo kirjoitti:

Lienee syytä selventää kommenttiani:

Jokaisen maan kulinaria koostuu lähinnä alueellisista erikoisuuksista. Siksi on vaikeata puhua myös "ranskalaisesta" keittiöstä tai "italialaisesta" keittiöstä, jos joutuu hakemaan yhtäläisyyksiä Provencen ja Normandian, Napolin tai Torinon välillä ajatellen, että ne ovat lähtöisin jostain samanlaisesta, kansallisesta identiteetistä. Harvoiksi jäävät edes näissä ns. maailmankeittiöissä.

Eivät ole - ne lähtevät niistä ruoka-aineista, joita kullakin seudulla kasvatetaan ja niistä vaikutteista, joita ympäriltään ovat saaneet. Maat ja valtiot, rajat ja aatteet ynnä kansalliset identiteetit ovat historian silmissä muuttuvia ja katoavia. Maan ja meren antimet säilyvät, ellemme sitten niitä tuhoa itse.

Poro, kala, riista, marjat ovat saamelaisten raaka-aineita aivan siitä huolimatta onko kyseessä kolttasaamelainen, kuolansaamelainen tai Inarin asukki, asuuko Norjassa, Venäjällä, Ruotsissa tahi Suomessa. Kulttuuri ruokamielessä on varsin samankaltainen vaikka erojakin toki on: sisämaanasukkien kala on sisävesivesikalaa ja suurten jokien riistaa, merenrannan saamelainen syö merilintuja, äyriäisiä ja merikalaa. Yhtäkaikki - saamelaista kulttuuria vaikka olkoonkin sitten osa suomalaista, venäläistä, ruotsalaista tai norjalaista ruokakulttuuria eli yhteistä omaisuutta.

Haluaisin kuitenkin mieluummin nähdä poronkäristyksen, lakat, riekon, koparakeiton jne. osana saamelaista ruokakulttuuria kuin osana jotain epämääräistä, kansallista kulttuuria. Vaikka kuinka itsenäisyyden into sielua täyttäisikin.

Samoin näen koko karjalanpiirakkaperinteen ennemminkin osana itäistä ruokaperinnettä kuin minään yleissuomalaisena omaisuutena. Tällainen ajattelu estäisi karjalaisen ruokaperinteen nykyistä suurempaa hävitystäkin paremmin kuin sen muuntuminen Saarioisten vehnäpullapiirakoiksi. Käsitteenä karjalanpiirakkahan syntyi vasta sotien jälkeen. Sitä ennen nykypiirakalla oli useita eri nimityksiä ja variaatioita eikä yksikään niistä ollut karjalanpiirakka. Ja lienee vähän naivia alkaa kutsumaan sitä miksikään suomenpiirakaksi olletikin kun tietää koko piirakkaperinteen laajuuden kansallisuudet ylittävänä asiana.

Sokerileipurista puhuin siksi, että joku nokkela paakari voisi tehdä uuden paakelsin itsenäisyydelle tyyliin runebergintorttu, laskiaispulla, tippaleipä (no, joo... ruotsalaistahan sekin on) jne. Kaikkia näitä syödään meidän kahvipöydässä aina sesongin mukaisesti. Olisihan se somaa haukata "itsenäisyyleivosta" linnankutsuja telkusta katsellessa ja pöydällä kuppi kahvia kaverina.

Lue lisää

Tiesitkö, että Pohjois-Suomessa muillakin kuin saamelaisilla on poroja, ja että poronhoitoalue alkaa pian Oulun pohjoispuolelta? Tiesitkö, että suurin osa edes Lapin asukkaista ei ole saamelaisia - ja että saamelaisetkin ovat suomalaisia siinä kuin suomenruotsalaisetkin?

Me pohjoissuomalaiset, jotka olemme lapsuutemme ajan kouluruokana syöneet kuivaporokeittoa, suhtaudumme poronlihaan hyvinkin suomalaisena ruokana. Joulupöydässä aivan ehdoton herkku on lakkakakku - äläkä nyt vaan väitä, ettei se ole suomalainen herkku. Siinä olisi ainesta sokerileipurillekin itsenäisyyspäiväherkuksi? Katso: http://terhinkeittiossa.blogspot.com/2007/10/lapsuuden-lakkakakku.html
Hyvää joulua sinulle, tykkään kirjoituksistasi kuitenkin vaikka vähän eri ikäluokkaa taidetaan olla näkemyseroista päätellen.

Lapin tyttö kirjoitti:

Tiesitkö, että Pohjois-Suomessa muillakin kuin saamelaisilla on poroja, ja että poronhoitoalue alkaa pian Oulun pohjoispuolelta? Tiesitkö, että suurin osa edes Lapin asukkaista ei ole saamelaisia - ja että saamelaisetkin ovat suomalaisia siinä kuin suomenruotsalaisetkin?

Me pohjoissuomalaiset, jotka olemme lapsuutemme ajan kouluruokana syöneet kuivaporokeittoa, suhtaudumme poronlihaan hyvinkin suomalaisena ruokana. Joulupöydässä aivan ehdoton herkku on lakkakakku - äläkä nyt vaan väitä, ettei se ole suomalainen herkku. Siinä olisi ainesta sokerileipurillekin itsenäisyyspäiväherkuksi? Katso: http://terhinkeittiossa.blogspot.com/2007/10/lapsuuden-lakkakakku.html
Hyvää joulua sinulle, tykkään kirjoituksistasi kuitenkin vaikka vähän eri ikäluokkaa taidetaan olla näkemyseroista päätellen.

Lue lisää

Tiedän kyllä poronhoitoalueen rajat eivätkä ne Lappiin rajoitu. Olen myös ostanut muutaman poronruhon erotukselta eikä sekään Lapissa tapahtunut.

Mutta sen verran paljon olen siellä ollut vuosikymmenten aikana, että olen huomannut yhden ihmeellisen seikan: vaikka kuinka koittaisi pohjoista kohti kumartaa, huomaa aina jollekin siellä pyllistävänsä. Pyrin vain tuolla kulinaarisella - en aluepoliittisella enkä -identtisellä - kommentillani tekemään kunniaa lähinnä alkuperäisväestölle ja heidän perinnölleen ymmärtäen samalla, että saamelaiset eivät ole ainoa kansa, joka siellä asuu. Ja samasta maaperästä se muukin lapinasukas eväänsä tietysti tekee.

Sanot, että saamelaisetkin ovat suomalaisia... toki, mutta sen lisäksi vielä norjalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä. Saamelaiset on kansa, joka asuu neljässä valtiossa ja vaikka eri saamelaisryhmien välillä on isojakin eroja, on kulttuuri kuitenkin varsin yhtenäinen. Lappilaiset ovat sitävastoin tietyllä alueella Suomessa asuvia ihmisiä, "pohjoissuomalaisia" kuten sanot.

Tuosta lakasta sananen: lakkaa tavataan koko pohjoiskalottialueella enkä olisi niin varma, etteikö Alaskan inuiitti olisi kermaa saadessaan väsännyt siitä lakkakakkua ja pitänyt sitä varsin paljon omanaan. Ainakin Norjassa olen syönyt aivan samankaltaista lakkakakkua kuin kotosuomessa. Tosin - viitaten linkkiisi - "kettukarkkeja" ei siinä ollut.

Olisihan lakkakakusta vaikka itsenäisyypäiväksikin kunhan yleisesti hyväksyttäisiin, että on aivan suotavaa siivilöidä lakkahillosta kivet pois. Minulle ne eivät ainakaan maistu ja kiilautuvat pakanat vielä harvojen hampaitteni väliin.

Ikäeroasiaa en ole koskaan ymmärtänyt muuta kuin siinä mielessä, että ikä tuoden tullessaan erilaisia ajatuksia eri vuosikymmeniltä johtaa useimmiten hyödylliseen keskusteluun ja jopa pieneen kehityksenpoikaseen. Kumpi meistä se vanha ja kumpi nuorempi sitten on? Lienee mahdollista, että Lapin tytölle vastasi Turun pappa.

crudo kirjoitti:

Tiedän kyllä poronhoitoalueen rajat eivätkä ne Lappiin rajoitu. Olen myös ostanut muutaman poronruhon erotukselta eikä sekään Lapissa tapahtunut.

Mutta sen verran paljon olen siellä ollut vuosikymmenten aikana, että olen huomannut yhden ihmeellisen seikan: vaikka kuinka koittaisi pohjoista kohti kumartaa, huomaa aina jollekin siellä pyllistävänsä. Pyrin vain tuolla kulinaarisella - en aluepoliittisella enkä -identtisellä - kommentillani tekemään kunniaa lähinnä alkuperäisväestölle ja heidän perinnölleen ymmärtäen samalla, että saamelaiset eivät ole ainoa kansa, joka siellä asuu. Ja samasta maaperästä se muukin lapinasukas eväänsä tietysti tekee.

Sanot, että saamelaisetkin ovat suomalaisia... toki, mutta sen lisäksi vielä norjalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä. Saamelaiset on kansa, joka asuu neljässä valtiossa ja vaikka eri saamelaisryhmien välillä on isojakin eroja, on kulttuuri kuitenkin varsin yhtenäinen. Lappilaiset ovat sitävastoin tietyllä alueella Suomessa asuvia ihmisiä, "pohjoissuomalaisia" kuten sanot.

Tuosta lakasta sananen: lakkaa tavataan koko pohjoiskalottialueella enkä olisi niin varma, etteikö Alaskan inuiitti olisi kermaa saadessaan väsännyt siitä lakkakakkua ja pitänyt sitä varsin paljon omanaan. Ainakin Norjassa olen syönyt aivan samankaltaista lakkakakkua kuin kotosuomessa. Tosin - viitaten linkkiisi - "kettukarkkeja" ei siinä ollut.

Olisihan lakkakakusta vaikka itsenäisyypäiväksikin kunhan yleisesti hyväksyttäisiin, että on aivan suotavaa siivilöidä lakkahillosta kivet pois. Minulle ne eivät ainakaan maistu ja kiilautuvat pakanat vielä harvojen hampaitteni väliin.

Ikäeroasiaa en ole koskaan ymmärtänyt muuta kuin siinä mielessä, että ikä tuoden tullessaan erilaisia ajatuksia eri vuosikymmeniltä johtaa useimmiten hyödylliseen keskusteluun ja jopa pieneen kehityksenpoikaseen. Kumpi meistä se vanha ja kumpi nuorempi sitten on? Lienee mahdollista, että Lapin tytölle vastasi Turun pappa.

Lue lisää

Kovin ovat mahtavat nykyisin koulukkaiden eväät pohjoisessa, kun oikein poron kuivalihakeittoa, taitaa olla poron kylmäsavupaistiakin välistä? Toisaaltahan sen ymmärtää, onhan ne lapinlisät kai vielä olemassa? Kalliit ovat ainakin kouluruoat, mutta suomihan on kallis maa, ellei maailman niin ainakin euroopan kalleimpiin kuuluva! Merkillistä että minun kouluaikoinani ei tarjottu poroa ruoaksi, oli vain erilaisia vellejä ja puuroja sekä hernesoppaa, minäkin näet kävin kouluni lapissa.
Meilläpäin tuota kakkuasi olisi nimitetty hillakakuksi, ei suinkaan lakkakakuksi! Noita marmeladikarkkeja oli kyllä minunkin lapsuudessani, mutta ei niitä kukhan kakkuun laittanut!
Kysymyksessä oli kaiketi alunperin mikä olisi itsenäisyyspäivän perinneruoka? Sellaista ei meillä valitettavasti ole, eikä se ole ainakaan js varmasti kalkkuna, niinkuin tuolla joku kertoi. Kalkkuna on jenkkien kiitospäiväaterian perusta, emmekä me ole amerikkalaisia, vaikka mm. halloweenia yritetään pakolla tänne ympätä.
Näin vastasi Vanha kokki, se ikäloppu jonkun mielestä!

Lapin tyttö kirjoitti:

Tiesitkö, että Pohjois-Suomessa muillakin kuin saamelaisilla on poroja, ja että poronhoitoalue alkaa pian Oulun pohjoispuolelta? Tiesitkö, että suurin osa edes Lapin asukkaista ei ole saamelaisia - ja että saamelaisetkin ovat suomalaisia siinä kuin suomenruotsalaisetkin?

Me pohjoissuomalaiset, jotka olemme lapsuutemme ajan kouluruokana syöneet kuivaporokeittoa, suhtaudumme poronlihaan hyvinkin suomalaisena ruokana. Joulupöydässä aivan ehdoton herkku on lakkakakku - äläkä nyt vaan väitä, ettei se ole suomalainen herkku. Siinä olisi ainesta sokerileipurillekin itsenäisyyspäiväherkuksi? Katso: http://terhinkeittiossa.blogspot.com/2007/10/lapsuuden-lakkakakku.html
Hyvää joulua sinulle, tykkään kirjoituksistasi kuitenkin vaikka vähän eri ikäluokkaa taidetaan olla näkemyseroista päätellen.

Lue lisää

Crudon ei ole henkisesti tasapainoinen henkilö. Hän on narsisti, joka viimeisenä suojasatamanaan hakee hyväksyntää tältä palstalta varastamalla muiden vaivalla kehittämiä reseptejä.

crudo kirjoitti:

Lienee syytä selventää kommenttiani:

Jokaisen maan kulinaria koostuu lähinnä alueellisista erikoisuuksista. Siksi on vaikeata puhua myös "ranskalaisesta" keittiöstä tai "italialaisesta" keittiöstä, jos joutuu hakemaan yhtäläisyyksiä Provencen ja Normandian, Napolin tai Torinon välillä ajatellen, että ne ovat lähtöisin jostain samanlaisesta, kansallisesta identiteetistä. Harvoiksi jäävät edes näissä ns. maailmankeittiöissä.

Eivät ole - ne lähtevät niistä ruoka-aineista, joita kullakin seudulla kasvatetaan ja niistä vaikutteista, joita ympäriltään ovat saaneet. Maat ja valtiot, rajat ja aatteet ynnä kansalliset identiteetit ovat historian silmissä muuttuvia ja katoavia. Maan ja meren antimet säilyvät, ellemme sitten niitä tuhoa itse.

Poro, kala, riista, marjat ovat saamelaisten raaka-aineita aivan siitä huolimatta onko kyseessä kolttasaamelainen, kuolansaamelainen tai Inarin asukki, asuuko Norjassa, Venäjällä, Ruotsissa tahi Suomessa. Kulttuuri ruokamielessä on varsin samankaltainen vaikka erojakin toki on: sisämaanasukkien kala on sisävesivesikalaa ja suurten jokien riistaa, merenrannan saamelainen syö merilintuja, äyriäisiä ja merikalaa. Yhtäkaikki - saamelaista kulttuuria vaikka olkoonkin sitten osa suomalaista, venäläistä, ruotsalaista tai norjalaista ruokakulttuuria eli yhteistä omaisuutta.

Haluaisin kuitenkin mieluummin nähdä poronkäristyksen, lakat, riekon, koparakeiton jne. osana saamelaista ruokakulttuuria kuin osana jotain epämääräistä, kansallista kulttuuria. Vaikka kuinka itsenäisyyden into sielua täyttäisikin.

Samoin näen koko karjalanpiirakkaperinteen ennemminkin osana itäistä ruokaperinnettä kuin minään yleissuomalaisena omaisuutena. Tällainen ajattelu estäisi karjalaisen ruokaperinteen nykyistä suurempaa hävitystäkin paremmin kuin sen muuntuminen Saarioisten vehnäpullapiirakoiksi. Käsitteenä karjalanpiirakkahan syntyi vasta sotien jälkeen. Sitä ennen nykypiirakalla oli useita eri nimityksiä ja variaatioita eikä yksikään niistä ollut karjalanpiirakka. Ja lienee vähän naivia alkaa kutsumaan sitä miksikään suomenpiirakaksi olletikin kun tietää koko piirakkaperinteen laajuuden kansallisuudet ylittävänä asiana.

Sokerileipurista puhuin siksi, että joku nokkela paakari voisi tehdä uuden paakelsin itsenäisyydelle tyyliin runebergintorttu, laskiaispulla, tippaleipä (no, joo... ruotsalaistahan sekin on) jne. Kaikkia näitä syödään meidän kahvipöydässä aina sesongin mukaisesti. Olisihan se somaa haukata "itsenäisyyleivosta" linnankutsuja telkusta katsellessa ja pöydällä kuppi kahvia kaverina.

Lue lisää

jos joulu ei olisi niin lähellä itsenäisyyspäivää tekisin pernalooraa ja varikoista- Crudo selvittäköön mitä ruoat ovat ja kuinka suomalaisia ovat reseptit. Varikoisesta on meillä keskusteltu lähes joka joulu niin kauan kuin muistan, nyt olen 46.
Oikeesti parasta tehdä suomalaisista aineksista ruokaa, jota suomessa on totuttu syömään: mieluummin karjalanpaistia perunoiden ja lanttu-porkkanakuutioiden kera kuin kukkoa viinissä riisin kanssa. Jälkiruoaksi ei tällä kertaa kelpaa tiramisu, vaikka siitä kovasti pidämmekin ja creme bruleetkin jätämme toiseen kertaan.

varikoinen kirjoitti:

jos joulu ei olisi niin lähellä itsenäisyyspäivää tekisin pernalooraa ja varikoista- Crudo selvittäköön mitä ruoat ovat ja kuinka suomalaisia ovat reseptit. Varikoisesta on meillä keskusteltu lähes joka joulu niin kauan kuin muistan, nyt olen 46.
Oikeesti parasta tehdä suomalaisista aineksista ruokaa, jota suomessa on totuttu syömään: mieluummin karjalanpaistia perunoiden ja lanttu-porkkanakuutioiden kera kuin kukkoa viinissä riisin kanssa. Jälkiruoaksi ei tällä kertaa kelpaa tiramisu, vaikka siitä kovasti pidämmekin ja creme bruleetkin jätämme toiseen kertaan.

Lue lisää

Linkosuo ja Leivo tekkee parhaat riävät tampereella nääs! Mutta mitäs se varikoinen vois muuta olla ko riävää, eli leipää? Tieräkkös sää varikoinen sitä?

varikoinen kirjoitti:

jos joulu ei olisi niin lähellä itsenäisyyspäivää tekisin pernalooraa ja varikoista- Crudo selvittäköön mitä ruoat ovat ja kuinka suomalaisia ovat reseptit. Varikoisesta on meillä keskusteltu lähes joka joulu niin kauan kuin muistan, nyt olen 46.
Oikeesti parasta tehdä suomalaisista aineksista ruokaa, jota suomessa on totuttu syömään: mieluummin karjalanpaistia perunoiden ja lanttu-porkkanakuutioiden kera kuin kukkoa viinissä riisin kanssa. Jälkiruoaksi ei tällä kertaa kelpaa tiramisu, vaikka siitä kovasti pidämmekin ja creme bruleetkin jätämme toiseen kertaan.

Lue lisää

No, pernaloora ja nämä muut "loorat" ovat toki tuttuja. Erilaiset laatikot - lådat - syntyivät sillä hetkellä kun kauppoihin ilmestyi teollisesti tehty, läkkipeltinen paistoastia eli joskus 1800-luvun puolivälissä. Olihan meillä tehty sitä ennenkin erilaisia haudikkaita ja räätikkäpotteja, mutta eivät ne ihan näitä "looria" olleet. Ja kyllähän niiden juuret tuolta mausteineen Ruotsin puolelta löytyvät, jos haluaa hakea. Mutta ovat olleet jo niiin kauan suomalaista jouluperinnettä, että lienevät jo saaneet kansalaisuuden tännekin.

Jouluruoiksi ne vakiintuivat vasta vuosisadan vaihteessa rikkaampien pöytään, joten ei tässä nyt mistään muinaisperinteestä ihan ole kyse. Porkkanalaatikko lienee uusin tulokas, maksalaatikkohan näistä on eräs vanhimmista kaupan myynnissä olevista eineksistä.

Varinkaisella on minulle kaksi merkitystä: ruisjauhoista imelletty taikina, josta tehdään eräänlaista setsuurileipää, joka on omittu paikoin juuri joululeiväksi. Kalpeaa versiota voitaisiin myydä kai nimellä tumma joululimppu, vai?

Toinen merkitys on ollut veteen sekoitetut ruisjauhot, joiden on annettu imeltyä eräänlaiseksi velliksi tai sakeaksi kaljaksi, jota on juotu. Nestemäistä leipää siis kuten venäläisten kvass, mutta sieltä ei kai tarvitse lähtökohtia varinkaiseen hakea.

Tulisikohan tuo sana "vari" ruotsinkielestä merkiten lämmintä eli lämmöllähän tuo imellytys on saatukin aikaan? Lännenlainaa meren takaa lienee limppukin, mutta olkoon tuomio sama kuin noille loorillekin - oikein meille omittu ja suomalaiseksi muuttunut. Varsinkin, jos varinkaiseen olisi erehdytty panemaan rusinoita taikinaan ei synnyinmaata tarvitsisi epäillä hetkeäkään. Sieltä se maksalaatikko rusinoillakin on tullut.

crudo kirjoitti:

No, pernaloora ja nämä muut "loorat" ovat toki tuttuja. Erilaiset laatikot - lådat - syntyivät sillä hetkellä kun kauppoihin ilmestyi teollisesti tehty, läkkipeltinen paistoastia eli joskus 1800-luvun puolivälissä. Olihan meillä tehty sitä ennenkin erilaisia haudikkaita ja räätikkäpotteja, mutta eivät ne ihan näitä "looria" olleet. Ja kyllähän niiden juuret tuolta mausteineen Ruotsin puolelta löytyvät, jos haluaa hakea. Mutta ovat olleet jo niiin kauan suomalaista jouluperinnettä, että lienevät jo saaneet kansalaisuuden tännekin.

Jouluruoiksi ne vakiintuivat vasta vuosisadan vaihteessa rikkaampien pöytään, joten ei tässä nyt mistään muinaisperinteestä ihan ole kyse. Porkkanalaatikko lienee uusin tulokas, maksalaatikkohan näistä on eräs vanhimmista kaupan myynnissä olevista eineksistä.

Varinkaisella on minulle kaksi merkitystä: ruisjauhoista imelletty taikina, josta tehdään eräänlaista setsuurileipää, joka on omittu paikoin juuri joululeiväksi. Kalpeaa versiota voitaisiin myydä kai nimellä tumma joululimppu, vai?

Toinen merkitys on ollut veteen sekoitetut ruisjauhot, joiden on annettu imeltyä eräänlaiseksi velliksi tai sakeaksi kaljaksi, jota on juotu. Nestemäistä leipää siis kuten venäläisten kvass, mutta sieltä ei kai tarvitse lähtökohtia varinkaiseen hakea.

Tulisikohan tuo sana "vari" ruotsinkielestä merkiten lämmintä eli lämmöllähän tuo imellytys on saatukin aikaan? Lännenlainaa meren takaa lienee limppukin, mutta olkoon tuomio sama kuin noille loorillekin - oikein meille omittu ja suomalaiseksi muuttunut. Varsinkin, jos varinkaiseen olisi erehdytty panemaan rusinoita taikinaan ei synnyinmaata tarvitsisi epäillä hetkeäkään. Sieltä se maksalaatikko rusinoillakin on tullut.

Lue lisää

Siis rusinathan on Californiasta, sitähän tarkoitit? Älä nyt ainakaan hyvä mies esitä, että rusinat olisi ruotsalaista perua.

Onneksi Suomessa yhdistyy paikallistuneena eurooppalainen itäinen ja läntinen ruokaperinne. Itäiset vaikutteet tulevat idästä ja läntiset lännestä.

Saamen kielen puhuminen ei muuten tee Suomessa asuvista saamelaisista sen vähemmän suomalaisia kuin turkulaisetkaan.

Vanha kokki kirjoitti:

Kovin ovat mahtavat nykyisin koulukkaiden eväät pohjoisessa, kun oikein poron kuivalihakeittoa, taitaa olla poron kylmäsavupaistiakin välistä? Toisaaltahan sen ymmärtää, onhan ne lapinlisät kai vielä olemassa? Kalliit ovat ainakin kouluruoat, mutta suomihan on kallis maa, ellei maailman niin ainakin euroopan kalleimpiin kuuluva! Merkillistä että minun kouluaikoinani ei tarjottu poroa ruoaksi, oli vain erilaisia vellejä ja puuroja sekä hernesoppaa, minäkin näet kävin kouluni lapissa.
Meilläpäin tuota kakkuasi olisi nimitetty hillakakuksi, ei suinkaan lakkakakuksi! Noita marmeladikarkkeja oli kyllä minunkin lapsuudessani, mutta ei niitä kukhan kakkuun laittanut!
Kysymyksessä oli kaiketi alunperin mikä olisi itsenäisyyspäivän perinneruoka? Sellaista ei meillä valitettavasti ole, eikä se ole ainakaan js varmasti kalkkuna, niinkuin tuolla joku kertoi. Kalkkuna on jenkkien kiitospäiväaterian perusta, emmekä me ole amerikkalaisia, vaikka mm. halloweenia yritetään pakolla tänne ympätä.
Näin vastasi Vanha kokki, se ikäloppu jonkun mielestä!

Lue lisää

Onhan ahavaliha melkoista purtavaa tunturissa: pane pala suuhusi ja jauha kaksi päivää, maku ei muutu pahemmaksi, mutta ei ainakaan paremmaksi. Poronpurkkaa!

Ja se hinta lienee nykyään satosen yläpuolella kilolta, jos tuotetta jostain saa. Ja laadulle ei sertifikaattia löydy.

Onhan tietysti totta, että kuivatuksessa häviää lihasta painoa roppakaupalla ja sillä voisi selittää hintaa, mutta että ahavalihasoppa kouluruokana.... kovat on muonarahat pohjoisessa. Sitävastoin eräitten muiden poronosien kuten savustetun kielen ja sisäelinten hinta on hyväksyttävällä tasolla ja hyvää ruokaahan niistä saa, jos jostain tuotetta löytää.

Punajuurilaatikko kirjoitti:

Siis rusinathan on Californiasta, sitähän tarkoitit? Älä nyt ainakaan hyvä mies esitä, että rusinat olisi ruotsalaista perua.

Onneksi Suomessa yhdistyy paikallistuneena eurooppalainen itäinen ja läntinen ruokaperinne. Itäiset vaikutteet tulevat idästä ja läntiset lännestä.

Saamen kielen puhuminen ei muuten tee Suomessa asuvista saamelaisista sen vähemmän suomalaisia kuin turkulaisetkaan.

Lue lisää

Ottamatta isommin kantaa vähän sekavaan vinoiluusi, kehoittaisin etsimään näitä rusinoita vähän lähempää - sieltä, missä viinirypäle kasvaa. Ja on se kasvanut vähän kauemmin lähempänä meitä kuin jossain "Californiassa". Lienee Saksa ollut lähin paikka, missä rusinoita on tehty niin kauan kuin viiniäkin on viljelty. Sieltä sitten Ruotsiin ja nopeasti Länsi-Suomeen on reitti kulkenut.

Vähän tolkkua ja tietämystä näihin asioihin, vaikka ottamalla selvää, että rusina ei kasva rusinapensaassa.

"Itäiset vaikutteet tulevat idästä ja läntiset lännestä. " Mainio ja syvällinen oivallus tutkijalle ja lienee rikastanut suomalaista keittiötä valtavasti.

"Suomi" on kansalaisuus - olla jonkin valtion kansalainen - ja "saamelaisuus" on kansallisuus - kuulua johonkin kansaan. Vain yksilö voi olla kansalainen. Etninen ryhmä, jolla on omat erityispiirteensä ja kulttuurinsa muodostaa valtioista riippumattoman kansan. Joskus tietysti valtion rajat kattavat sisäänsä koko etnisen ryhmän, mutta useinhan historia on muuttanut rajoja moneen kertaan ja kansaa on jäänyt rajojen toiselle puolelle. Kansallisvaltiot ovat harvassa tänä päivänä ja vielä harvemmaksi käyvät globalisaation laajetessa. Tulemme elämään monikansallisessa valtiossa - tai monikansallisessa Euroopassa, jossa saamelaisillakin on samat oikeudet kuin kenellä tahansa. Sekä lisäksi vielä ainakin tovin joitakin oikeuksia, joita kenelläkään muulla ei ole.

Turkulaisista sananen. Oletko koskaan miettinyt, missä Suomi alunperin sijaitsee/sijaitsi? Ihan oikein, juuri siellä, mistä nimikin kertoo: Varsinaisessa Suomessa - Egentliga Finlandissa. Sen ympärillä oli silloinen Pohjois-Suomi eli Satakunta (osa Hämettä aikanaan), idässä Häme, jossain kaukana kulttuuriset rajamaakunnat Savo, Karjala ja Kainuu. Saamelaisten poronhoitoalueet alkoivat jo Oulun eteläpuolelta.

Näin mentiin aina 1700-luvulle asti, jolloin sotaväen kehittäminen Ruotsin rajamaakuntiin aloitti ns. linnaläänijaon, joka muutti maakunnat puolustuslääneiksi, jotka eivät enää noudatelleet maakuntien ja heimojen rajoja täysin.

Uusimaa muodostui vasta kun tsaari pakkomuutti varsinais-suomalaisia Suomen eteläosiin siirtääkseen valtiollista painoipistettä lähemmäksi uutta pääkaupunkia, Pietaria ja vähentääkseen ruotsinvallan vaikutusta, mikä tietysti Turussa oli vielä varsin voimakas.

Lappi maakunnallisena käsitteenä on näistä ehdottomasti nuorin. Siitä on alettu puhua historiallisena maakuntana vasta runsas sata vuotta sitten. Mutta kulttuurisena vaikuttajana - ja ruoka-asiat ovat kulttuuria mitä suurimmin - on saamelaisten rooli ollut tietyillä alueilla varsin suuri. Ja onhan Lapin keittiö eräs omaperäisimmistä, suomalaisista keittiöistä - eräänlainen "köyhän miehen keittiö" italialaiseen tapaan, jossa on käytetty haaskaamatta kaikki se raaka-aine, mitä maa, joet, järvet ja meri ovat tarjonneet.

crudo kirjoitti:

Ottamatta isommin kantaa vähän sekavaan vinoiluusi, kehoittaisin etsimään näitä rusinoita vähän lähempää - sieltä, missä viinirypäle kasvaa. Ja on se kasvanut vähän kauemmin lähempänä meitä kuin jossain "Californiassa". Lienee Saksa ollut lähin paikka, missä rusinoita on tehty niin kauan kuin viiniäkin on viljelty. Sieltä sitten Ruotsiin ja nopeasti Länsi-Suomeen on reitti kulkenut.

Vähän tolkkua ja tietämystä näihin asioihin, vaikka ottamalla selvää, että rusina ei kasva rusinapensaassa.

"Itäiset vaikutteet tulevat idästä ja läntiset lännestä. " Mainio ja syvällinen oivallus tutkijalle ja lienee rikastanut suomalaista keittiötä valtavasti.

"Suomi" on kansalaisuus - olla jonkin valtion kansalainen - ja "saamelaisuus" on kansallisuus - kuulua johonkin kansaan. Vain yksilö voi olla kansalainen. Etninen ryhmä, jolla on omat erityispiirteensä ja kulttuurinsa muodostaa valtioista riippumattoman kansan. Joskus tietysti valtion rajat kattavat sisäänsä koko etnisen ryhmän, mutta useinhan historia on muuttanut rajoja moneen kertaan ja kansaa on jäänyt rajojen toiselle puolelle. Kansallisvaltiot ovat harvassa tänä päivänä ja vielä harvemmaksi käyvät globalisaation laajetessa. Tulemme elämään monikansallisessa valtiossa - tai monikansallisessa Euroopassa, jossa saamelaisillakin on samat oikeudet kuin kenellä tahansa. Sekä lisäksi vielä ainakin tovin joitakin oikeuksia, joita kenelläkään muulla ei ole.

Turkulaisista sananen. Oletko koskaan miettinyt, missä Suomi alunperin sijaitsee/sijaitsi? Ihan oikein, juuri siellä, mistä nimikin kertoo: Varsinaisessa Suomessa - Egentliga Finlandissa. Sen ympärillä oli silloinen Pohjois-Suomi eli Satakunta (osa Hämettä aikanaan), idässä Häme, jossain kaukana kulttuuriset rajamaakunnat Savo, Karjala ja Kainuu. Saamelaisten poronhoitoalueet alkoivat jo Oulun eteläpuolelta.

Näin mentiin aina 1700-luvulle asti, jolloin sotaväen kehittäminen Ruotsin rajamaakuntiin aloitti ns. linnaläänijaon, joka muutti maakunnat puolustuslääneiksi, jotka eivät enää noudatelleet maakuntien ja heimojen rajoja täysin.

Uusimaa muodostui vasta kun tsaari pakkomuutti varsinais-suomalaisia Suomen eteläosiin siirtääkseen valtiollista painoipistettä lähemmäksi uutta pääkaupunkia, Pietaria ja vähentääkseen ruotsinvallan vaikutusta, mikä tietysti Turussa oli vielä varsin voimakas.

Lappi maakunnallisena käsitteenä on näistä ehdottomasti nuorin. Siitä on alettu puhua historiallisena maakuntana vasta runsas sata vuotta sitten. Mutta kulttuurisena vaikuttajana - ja ruoka-asiat ovat kulttuuria mitä suurimmin - on saamelaisten rooli ollut tietyillä alueilla varsin suuri. Ja onhan Lapin keittiö eräs omaperäisimmistä, suomalaisista keittiöistä - eräänlainen "köyhän miehen keittiö" italialaiseen tapaan, jossa on käytetty haaskaamatta kaikki se raaka-aine, mitä maa, joet, järvet ja meri ovat tarjonneet.

Lue lisää

Saamelaiset tulivat suomeen paljon ennen suomalaisia ja alun perin Etelä-Suomikin oli poronhoitoaluetta. Koska poronomadismi on elinkeino, joka vaatii paljon tilaa, ovat saamelaiset joutuneet muuttamaan koko ajan pohjoisemaksi sitä mukaa kun asutus on levinnyt yhä pohjoisemmaksi.

Voit huoletta unohtaa nuo historialliset varsinaissuomalaisten tekemät itsekeskeiset määritelmät. Suomi on nykyään aivan koko Suomen alueella ja suomalaisiin kuuluvat kaikki kansallisuudet, jotka asuvat Suomessa.

Turkulaiselle ...:) kirjoitti:

Saamelaiset tulivat suomeen paljon ennen suomalaisia ja alun perin Etelä-Suomikin oli poronhoitoaluetta. Koska poronomadismi on elinkeino, joka vaatii paljon tilaa, ovat saamelaiset joutuneet muuttamaan koko ajan pohjoisemaksi sitä mukaa kun asutus on levinnyt yhä pohjoisemmaksi.

Voit huoletta unohtaa nuo historialliset varsinaissuomalaisten tekemät itsekeskeiset määritelmät. Suomi on nykyään aivan koko Suomen alueella ja suomalaisiin kuuluvat kaikki kansallisuudet, jotka asuvat Suomessa.

Lue lisää

Ensimmäinen kappale varmaan päällisin puolin oikein.

Toiseen kappaleeseen sopii vanha, hyvä sanonta: "Joka historian unohtaa, ei ymmärrä tätä päivää." Eikä sitäpaitsi juuri tulevaisuuttakaan.

crudo kirjoitti:

No, pernaloora ja nämä muut "loorat" ovat toki tuttuja. Erilaiset laatikot - lådat - syntyivät sillä hetkellä kun kauppoihin ilmestyi teollisesti tehty, läkkipeltinen paistoastia eli joskus 1800-luvun puolivälissä. Olihan meillä tehty sitä ennenkin erilaisia haudikkaita ja räätikkäpotteja, mutta eivät ne ihan näitä "looria" olleet. Ja kyllähän niiden juuret tuolta mausteineen Ruotsin puolelta löytyvät, jos haluaa hakea. Mutta ovat olleet jo niiin kauan suomalaista jouluperinnettä, että lienevät jo saaneet kansalaisuuden tännekin.

Jouluruoiksi ne vakiintuivat vasta vuosisadan vaihteessa rikkaampien pöytään, joten ei tässä nyt mistään muinaisperinteestä ihan ole kyse. Porkkanalaatikko lienee uusin tulokas, maksalaatikkohan näistä on eräs vanhimmista kaupan myynnissä olevista eineksistä.

Varinkaisella on minulle kaksi merkitystä: ruisjauhoista imelletty taikina, josta tehdään eräänlaista setsuurileipää, joka on omittu paikoin juuri joululeiväksi. Kalpeaa versiota voitaisiin myydä kai nimellä tumma joululimppu, vai?

Toinen merkitys on ollut veteen sekoitetut ruisjauhot, joiden on annettu imeltyä eräänlaiseksi velliksi tai sakeaksi kaljaksi, jota on juotu. Nestemäistä leipää siis kuten venäläisten kvass, mutta sieltä ei kai tarvitse lähtökohtia varinkaiseen hakea.

Tulisikohan tuo sana "vari" ruotsinkielestä merkiten lämmintä eli lämmöllähän tuo imellytys on saatukin aikaan? Lännenlainaa meren takaa lienee limppukin, mutta olkoon tuomio sama kuin noille loorillekin - oikein meille omittu ja suomalaiseksi muuttunut. Varsinkin, jos varinkaiseen olisi erehdytty panemaan rusinoita taikinaan ei synnyinmaata tarvitsisi epäillä hetkeäkään. Sieltä se maksalaatikko rusinoillakin on tullut.

Lue lisää

"Tulisikohan tuo sana "vari" ruotsinkielestä merkiten lämmintä eli lämmöllähän tuo imellytys on saatukin aikaan? "

Sana "vari" on kylläkin venäjää, alkuperäisen sanan tarkkaa muotoa en enää muista. Sama sana on myös osana "samovaaria" , sehän tarkoittaa sananmukaisesti "itselämpiävää".

Karjalainen mummoni puhui joskus kahvin tai veden "varistamisesta" lämmittämistä tarkoittaessaan.

Varinkaisesta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, Minä olisin oman murretaustani perusteella liittänyt sen johonkin lämpimänä syötävään, ehkä "lämpimäisiin" eli vielä paiston jäljiltä lämpimiin leivonnaisiin.

Lörtsy! kirjoitti:

Linkosuo ja Leivo tekkee parhaat riävät tampereella nääs! Mutta mitäs se varikoinen vois muuta olla ko riävää, eli leipää? Tieräkkös sää varikoinen sitä?

Varikoinen meilläpäin hämeessä on yhdenlaista perunalimppua, ei setsuuria eikä tummaa joululimppua. Varmasti kaikkein eniten sitä muistuttava ostotuote Pälkäneen perunalimppu.
Alueen joululehdessä oli muutama vuosi sitten osuvasti pakina "Mummun varikoinen", josta tein isälleni jouluksi seinätaulun.
Riävä on vaaleeta ohraleipää, äitini leipoo usein hiivaleivät käyttäen reilusti ohrajauhoja.

Perkele Curdo tulitko tänne taas varastamaan Tepon ja muiden huippukokkien reseptit juuri sopivasti joulun alla? Minä olen jo vanha ukko, enkä perhana jaksa sinun metkujasi!