Päivän päätteeksi ehkä on kuitenkin aina helpompi kertoa totuus. Valehtelitko ylä-asteella ikinä tehneesi läksyt, vaikket ollu? Eikä sua olis voinu vähempää kiinnostaa tehä niitä? Mulla se oli jatkuvaa, ja joka kerta ku äiti tuli kotiin ja kysy: "onko läksyt tehty?". Sanoin: "on, on". Vaikken ollu ajatellukkaan tekeväni niitä. Ja joka kerta se tuntu väärältä. Rinnassa tuntu vastenmielinen energia.
Paremmalta olis tuntunu sanoa: "En ole, koska en todella usko että minun tarvii tehdä niitä. En tunne velvollisuudekseni tehdä mitään, mitä kohtaan minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta tai moraalista kutsumusta suorittaa." ...Mutta ei totuuden kertominen ole myöhäistä. Ja kun sen sanoo, aluksi voi tuntua pieni pelko, että miten ihmiset reagoi tähän ja tähän.
Myöhemmin kuitenki huomaa, että totuuden kertominen on niin paljon helpompaa kuin jatkuva valheessa eläminen.. Huhhuh mikä helpostus.
Paremmalta olis tuntunu sanoa: "En ole, koska en todella usko että minun tarvii tehdä niitä. En tunne velvollisuudekseni tehdä mitään, mitä kohtaan minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta tai moraalista kutsumusta suorittaa." ...Mutta ei totuuden kertominen ole myöhäistä. Ja kun sen sanoo, aluksi voi tuntua pieni pelko, että miten ihmiset reagoi tähän ja tähän.
Myöhemmin kuitenki huomaa, että totuuden kertominen on niin paljon helpompaa kuin jatkuva valheessa eläminen.. Huhhuh mikä helpostus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.