Mä oon aika kyllästyny itteeni. Mä vihaan joitakin puolia itsessäni. En voi sanoa, että vihaan itseäni, mutta välillä mun ajatukset on niin solmussa, että mä en kestä mun päätä! Mun itsetunto on aika huono ja sitä ei moni uskoisi. Oon tottunu pitää kulissia yllä ja moni mun ystäväkin luulee, että mä oon tasapainoinen. Kaikkea muuta. Mä oon kai ulkonäöltä ihan ok, en mikään tyhmä, mukava, hauska, saan kavereita ja ihmiset viihtyy... Mutta mä oon välillä niin yksin. En mä osaa sanoa sitä, että mulla on paha olo ja jotenkin petän myös toisia kun en näytä sitä, miten p...a mä oikeesti oon. Kaikki on vielä ihan hallinnassa kun oon yksin, mutta sit ku oon suhteessa, mun on pakko paljastaa ajatuksiani, jos mä haluun edes vähän kokea läheisyyttä ja näyttää toiselle tälläinen mä oon. varmaan pitäis olla normaalia, mutta mulle niin älyttömän vaikeeta. Vaikeinta ehkä on juuri se, että mä joudun itse kohtaamaan oman raadollisuuden ja samalla pelkään hylätyksi tulemista. Kun ei oo koskaan kokenu sitä, että vois sanoa toiselle, et on paha olo ja kun ei oikein itsekään tiedä miks, tekis vaan mieli paeta ja toisaalta yksinolokin ahdistaa. Auttaakaa, mieten voi oppia purkautumaan oikealla tavalla ja luottamaan???
Väsyttävää!!
pulassa taas
7250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla on suuremmat kulissit elämässäni pystyssä kuin kiinan muuri. ei pääse yli eikä ympäri. kaverit pitää viisaana ja tasapainosena ihmisenä ja joskus kuulee jopa täydellisyydestä.. itse en edes kykene suhteeseen toisen kanssa koska en saa toimeksi, vaikka monet luulee että ottajia on enemmän kuin tarpeeksi. tunnen olevani rauhassa itseni kanssa yksinäisyydessä kun ei tarvitse näyttää mitään tunteita tai esittää rooleja. turvaudun ja uppoudun usein musiikkiin ja mietin pimeydessä kunpa elämäni olisi tavallisen, elämästä nauttivan ihmisen tasolla. en osaa nauttia elämästä. vihaan enimmäkseen asioita ja ihmisiä, mutta silti kadehdin kaikkea. mietin liikaa asioita, enkä jaksa päätäni. en jaksa ihmisiä ympärillä, mutta siltikään en haluaisi olla yksin? en ymmärrä. jos hyppäisin junan alle, ketään tutuistani ei voisi ikinä ymmärtää miksi niin tapahtui "täydellisessä elämässäni", koska en näistä asioista kenellekään puhu. valitettavasti en siis pysty auttamaan ongelmasi kanssa, mutta koen samaa. ehkä ajan kanssa asiat muuttuvat ja kasvan elämään tähän maailmaan. Vituttaa..
kuin sälekaihtimia. Meillä vain on siihenkin oikeus. Tiedän jopa sellaisia jotka saavat niistä myrkytyksiä... Silti en ole koskaan mitään, näin harhaisesti ajateltuna. Mielestäni ajatus, ainakin joskus kuvasi jotakin uskonnollista. Ehkä ajatus jossakin vaiheessa sitten katosi ja uskonto jäi sekavuuksineen jäljelle. Miten meni itsenäisyyspäivä? Mä en ehtinyt katsella linnanjuhlien pukuloistoa, mutta kirkkoon ehdin tottakai. Mehän ei vielä tiedetä miten sälekaihdin hoitaa kirkkoa, mutta on sillä joku merkitys. Onko merkityksen tosiaan oltava mellakka, kuten sälekaihdin välineenä joskus esittää? Nehän ovat silloin menneet rikki. Katsele maailmaa.... Olet sen oma, löydä oma polkusi ja ota meidän kaikki mukaan maapallolle. Kuulostaako tämä tavalliselta ihmiseltä? Saatko olla sellainen tai sellaisena töissä, luokittelemassa? Ennen oli kommunistinen puolue ja jotain muuta unohtui. Kukaan ei osaa kertoa sinulle tällaisia asioita, koska nämä ovat omia joita on säädelty lailla. Ehkä vääristellysti, kun niihin on niitä muutoksia. Kun sä kirjoitit tuota tekstiäsi, mä mietin mitäpä muuta kuin päivän polttavaa politiikkaa. Junakin viittaa sälekaihtimiin, siksi kukaan ei hyppää junan.. Mä haluun vain oman transsin. Mistä oletkaan oikeasti kiinnostunut?
ole käytössä... Vai kuinka? Miten tää vaikuttaa egoismiin, sehän on poissulkevaa, kun pitäisi olla poislukevaa? Mä olen joutunut poissulkevan egoistin uhriksi kotipaupungissani sekä asuinkunnassani. Kai mä jotakin palveluita saan. Niiden laadusta vain ei ole mitään tietoa? Mennäänkö meille, teille vai metsä-teille? Onko mua vastaan hyökännyt ihminen laajempikin turvallisuusuhka, mutta miksi ihmeessä selvittelisin sellaista. On vain totuttava valheenpaljastus-testistöön, ei suinkaan keskusteluun. Turhaan sä otat yhteyttä muihin ihmisiin, mä voin vaihtaa linnunpönttöä päästäni asiallsestikin. Aina on vain edessä poliisin retoriikan takia sama ihminen, siksi uhri. Missäs ne mun asekaupallisesti laaduntakeet ja luvat on? Mitä mä niillä tekisin, kun maailmassa on niin paljon meille muillekin esim. luustoa yhteishyvä-sokos-toiminalla. Mun mielestä tällä "uhrintavoittelijalla" olisi jo voinut ikäänsä nähden olla tiedossa hyvinvointi huvitutilla, vaikka se perverssiltä kuulostaakin. Miksi sä saisit puhua musta? Miksi saisit ohjata musta, kun se on oikeasti kielletty? "Poikia kuin Jukolassa, ärjyä voi vankilassa?" Mystiikan unohtaessa tavoittelet aina uhria... Se ei ole mitään harvinaista lähiöväkivaltaa, vaan jokapäiväistä vapauden riistoani, joka ulottuu fokusaatiosi takia vain muhun. Olla naimisissa fokusaation kanssa, maailma on ihan toisenlainen, kun sen ymmärtää ensin. Ei suinkaan osoituksen voimasta.
saa siinäkään olla osoituksin. Fiktio kieltää sellaisen, me luomme sellaisen kaikki yhdessä. Toisinohjautuminen sellaisella luostarilla on paljon muutakin, kuin auttavaa toimintaa. Matemaattisten mallien takia on moni muukin asia kielletty esim. eutanasia. Mä olen aina sama ihminen, et sä sille mitään voi. Vähän aikaisemmin aloittettiin ennenkuin sairastuin ja loppukin olisi pitänyt tälläkin asialla olla hieman aiemmin. Näissä ei ole kellonaikoja, näissä mun elämissä. Miten tämä vaikuttaa hormonihävikkiin tällainen vanhentunut vankeus? Osoituksilla ja omistuksilla ei näin kokemukseni mukaan saa maailmaa. Mikä tämä on? Internetin ja yksityisyyden ilosanoma. Varmaankin haet tällaista osoitus & omistus-lausetta? Mutta muun itsensä ylittämisen lisäksi, jään täysin sellaisesta paitsi. Sellaista ei tule luoda kennellekään, voi olla kohdallani virhe, kun kukaan muu ei koskaan mulle viitsi. Aikuisten oikeasti.... Maailma ei ole vitsi, vaan maailman rakennus korvautuu vitsillä: "Sehän on jo valmiiksi rakennettu." Vapauden riisto on todella vakava asia. Akseli täytyy olla olemassa, fiktiiviseenkin.
testistöihin sekaantua? Onko tämä vioittunut psykologi? Lapsen suurennuslasi-ympäristö ei ole toimiva ajatus, vaan aikuisella tulee olla sellainen. Misseys ei saa olla ainut vaihtoehto elämälle. Ai niin joo, tää voi olla vaarallista. Fokusaatiot ja harhat ovat eri asioita, sille ei voi mitään. Eikä sillekään, että alunperin tän piti olla mun tää ---> fokusaatio esim. naiskauneudesta. Kun muutakaan ei ole tarjolla. Onko koko maailmassa mitään muuta? Olen todella pahoillani, alunperin suunnitelman piti olla toinen. Haluat vain koko ajan kyitä asiasta ja arvostasi, eikö vain? Mä arvostan itseäni, mutta en omaksu ruusu-arvojasi. Mä olenkin jo albinismin takia.
sä oikein minerva selität? koita puhuu suomea välillä.
psykoosissa.
Voimia sulle minervä