En ole mikään nuori

ja en vieläkään muuttanut omaan asuntoon, ja tuskin sitä päivää tuleekaan nyt taikka koskaan.
Koska olen asunut aina joko vanhempien luona, kumppaneilla, taikka työsuhdekämpissä, ' kun olen tehnyt keikkatyötä toisilla paikkakunnilla.


Ensi kertaa muutin kotoa kumppanin luo, suhteen kariuduttua palasin kotiin, ja samalla kaavalla yhä uudelleen useita, ison osan ajasta olen asunut toisella paikkakunnalla sekä ulkomailla, työnantajien kämpissä, joissa jaan huoneeni työkaverien kesken, Tähän rytmiin olen tottunut projektin loputtua alkaa uusi työ, ja asuminen "työkaverien" kanssa, melkein useammin oman kumppanin kanssa, En ole haaveillutkaan varsinaisesta omasta kodista taikka ees vuokralla asumisesta, vanhempien eläessä aina olen tervetullut kotiin, kun vielä hyvissä voimissaan ovat, niin ei ole edes ajankohtaista harkita siirtää taloa omaan nimiini,

Kuitenkaan koskaan en ole kadulla ollu, vaikka paras paikka, missä koskaan asuin oli kesällä jokin aikaa mettässä. Teltta pystyssä ja pressu päällä.

Olen miettinyt sitä myös, kannattaako edes hommata asuntoa, kun hektinen elämäntilanne vie sinne tänne, on aina vienyt melkein toisen sylistä toisen syliin. Näin on suht helppo liikkua, vielä mikä hyväksi ilman raskaita muuttokuormia.

Uskon että, joku päivä ehkä eläkeiän saavuttaessa olen saanut jo ensimmäinen oman kodin, ehkä asetun omaan lapsuudenkotiin, mikä on kuitenkin kaikkein rakkain paikka , jota maailmalla ollessa kaipaan, vanhempani jo kuitenkin suunnitelevat tulevaa, perinnön jättäminen varmaan mielessä, (muut sisarukset jo maailmalla).

Onko täällä muita, jotka ovat palanneet maailmalta takaisin kotiin...