Tää palsta on kyl mennyt hurjaks, täällä haukutaan lyttyyn kaikki teiniäidit.
Mä luulen että suurin osa noista haukkujista on just näitä kukkahattutätejä joilla ei ole aavistustakaan mistä puhuu, tai katkeria lapsettomia...
Haluan vähän kommentoida näitä perusjuttuja mitä nää tylsistyneet kukkahattutädit jauhavat:
1. "Ensin opiskelut, työtä, omakotitalo, iso piha, vähintään 2vuoden avioliitto takana, sitten vasta lapsia." Niinkö?
Miksi ei voi elää elämäänsä niinkuin itsestään hyvältä tuntuu? Opiskelut jos jäävät kesken vauvan takia, ei todellakaan ole maailmanloppu. Opiskeluita voin jatkaa ihan milloin vain missä iässä tahansa.
2. Teinit haluavat roikkua baareissa, nuoruus jää välistä / menee pilalle.
Baareissa roikkuminen / hillitön biletys ei ole todellakaan kaikkien juttu. Ja onko se sitten niin kokemisen arvoista? Mielummin itse vietän koti-iltaa perheeni kanssa kun koluan baarit ja seuraavana aamuna kohmelossa mietitään mitä tuli tehtyä.
Ja se ei todellakaan tarkota sitä, ettet voi ikinä käydä ulkona ystäviesi kanssa kun sinulla on lapsi. Toki lapsi rajoittaa elämää, elämäsi muuttuu täysin kun vauva syntyy, muttei sen vauvan tarvitse viedä kaikkea hauskanpitoa pois elämästäsi. Kyllä sinä edelleen voit käydä ulkona kerran-kaksi muutamassa kuukaudessa.
3. "Teinisuhteet eivät kestä, ja haluatko olla yh teiniäiti?"
Se on totta että monet teinisuhteet eivät välttämättä ole niin vakavalla pohjalla, muttei se tarkoita että kaikki. Elämässä pitää ottaa riskejä. Ihan hyvin 30-vuotiaat naimissa olevat voivat erota kun taas nuoripari jotka ovat vasta vuoden seurustelleet? Ei kukaan tuntematon ihminen voi alkaa spekuloimaan toisen parisuhdetta! Vaikka olisi kuinka nuoresta parista kysymys, ette voi tietää miten varmalla pohjalla se on ja miten tosissaan he toisistaan ovat!
Ja jos niin käy että nuoresta mammasta tuleekin yhäiti, mikä ei valitettavasti ole kovin epätavallista, niin sitten siinä vain käy niin. Kyllä mä olen nähnyt monta teiniäitiä jotka ovat yksin selvinneet hienosti vauvansa kanssa. Silloin vain pitää toivoa että saa tukea esim omilta vanhemmiltaan tai muualta. Ja eikä esim 17 vuotiaalla yhmammalle ole välttämättä yhtään sen rankempaa kuin vaikka 28 vuotiaalla yhmammalla?
4. "Älkää nuoret harrastako seksiä ennenkuin opitte käyttämään ehkäisyä!"
Ne pillerit ja kortsut voi pettää ihan hyvin nuorellakin iällä. Vai pitääkö heidän vasta sitten aloittaa seksielämä kun ovat valmiita kasvattamaan lapsen?
Tässä vaan mun omia mielipiteitä, pisti välillä ihan suututtamaan noi jotkut kommentit..
En itse lähtisi tuomitsemaan ketään, teki hän sitten raskaudenkeskeytyksen tai pitäisi lapsen tai antaisi adoptioon. Kyllä jokainen itse varmasti (tai ainakin toivottavasti) tietää parhaiten mikä on parhaaksi itselleen. Ja siinä odotusaikana kasvaa jo aika roimasti, ja kokoajan kasvat itse vauvan mukana. Täällä palstalla ei saa paljoakaan vertaistukea, menkää mammat jonnekkin muualle, jätetään nää ilkeät tädit haukkumaan toisiaan :)
Itse siis tänäpäivänä 21 vuotias, sain 17vuotiaana esikoisen. Hyvin pärjätty, vaikka kyllä pelottikin odotusaikana että miten tullaan toimeen yms. Eipä oltu edes seurusteltu kun vajaa vuosi. Tänäpäivänkin edelleen onnellisesti yhdessä, ens kesänä tanssitaan häitä.
terveisin: 3½v ja 2kk poikien onnellinen TEINImamma
Mä luulen että suurin osa noista haukkujista on just näitä kukkahattutätejä joilla ei ole aavistustakaan mistä puhuu, tai katkeria lapsettomia...
Haluan vähän kommentoida näitä perusjuttuja mitä nää tylsistyneet kukkahattutädit jauhavat:
1. "Ensin opiskelut, työtä, omakotitalo, iso piha, vähintään 2vuoden avioliitto takana, sitten vasta lapsia." Niinkö?
Miksi ei voi elää elämäänsä niinkuin itsestään hyvältä tuntuu? Opiskelut jos jäävät kesken vauvan takia, ei todellakaan ole maailmanloppu. Opiskeluita voin jatkaa ihan milloin vain missä iässä tahansa.
2. Teinit haluavat roikkua baareissa, nuoruus jää välistä / menee pilalle.
Baareissa roikkuminen / hillitön biletys ei ole todellakaan kaikkien juttu. Ja onko se sitten niin kokemisen arvoista? Mielummin itse vietän koti-iltaa perheeni kanssa kun koluan baarit ja seuraavana aamuna kohmelossa mietitään mitä tuli tehtyä.
Ja se ei todellakaan tarkota sitä, ettet voi ikinä käydä ulkona ystäviesi kanssa kun sinulla on lapsi. Toki lapsi rajoittaa elämää, elämäsi muuttuu täysin kun vauva syntyy, muttei sen vauvan tarvitse viedä kaikkea hauskanpitoa pois elämästäsi. Kyllä sinä edelleen voit käydä ulkona kerran-kaksi muutamassa kuukaudessa.
3. "Teinisuhteet eivät kestä, ja haluatko olla yh teiniäiti?"
Se on totta että monet teinisuhteet eivät välttämättä ole niin vakavalla pohjalla, muttei se tarkoita että kaikki. Elämässä pitää ottaa riskejä. Ihan hyvin 30-vuotiaat naimissa olevat voivat erota kun taas nuoripari jotka ovat vasta vuoden seurustelleet? Ei kukaan tuntematon ihminen voi alkaa spekuloimaan toisen parisuhdetta! Vaikka olisi kuinka nuoresta parista kysymys, ette voi tietää miten varmalla pohjalla se on ja miten tosissaan he toisistaan ovat!
Ja jos niin käy että nuoresta mammasta tuleekin yhäiti, mikä ei valitettavasti ole kovin epätavallista, niin sitten siinä vain käy niin. Kyllä mä olen nähnyt monta teiniäitiä jotka ovat yksin selvinneet hienosti vauvansa kanssa. Silloin vain pitää toivoa että saa tukea esim omilta vanhemmiltaan tai muualta. Ja eikä esim 17 vuotiaalla yhmammalle ole välttämättä yhtään sen rankempaa kuin vaikka 28 vuotiaalla yhmammalla?
4. "Älkää nuoret harrastako seksiä ennenkuin opitte käyttämään ehkäisyä!"
Ne pillerit ja kortsut voi pettää ihan hyvin nuorellakin iällä. Vai pitääkö heidän vasta sitten aloittaa seksielämä kun ovat valmiita kasvattamaan lapsen?
Tässä vaan mun omia mielipiteitä, pisti välillä ihan suututtamaan noi jotkut kommentit..
En itse lähtisi tuomitsemaan ketään, teki hän sitten raskaudenkeskeytyksen tai pitäisi lapsen tai antaisi adoptioon. Kyllä jokainen itse varmasti (tai ainakin toivottavasti) tietää parhaiten mikä on parhaaksi itselleen. Ja siinä odotusaikana kasvaa jo aika roimasti, ja kokoajan kasvat itse vauvan mukana. Täällä palstalla ei saa paljoakaan vertaistukea, menkää mammat jonnekkin muualle, jätetään nää ilkeät tädit haukkumaan toisiaan :)
Itse siis tänäpäivänä 21 vuotias, sain 17vuotiaana esikoisen. Hyvin pärjätty, vaikka kyllä pelottikin odotusaikana että miten tullaan toimeen yms. Eipä oltu edes seurusteltu kun vajaa vuosi. Tänäpäivänkin edelleen onnellisesti yhdessä, ens kesänä tanssitaan häitä.
terveisin: 3½v ja 2kk poikien onnellinen TEINImamma
Vastaukset 14
Vanhimmat
1.Tuntuuko se hyvältä elämältä ettei ole koulutusta,työtä eikä rahaa? Jos tuntuu niin mikään ei estä tekemästä silloin lasta. Antaa mennä vain.
2. Biletys ei kuulu ainoastaan teini-ikään. Jotkut teini-iässä eivät biletä ollenkaan,mutta kyllä se biletyshuuma jossain vaiheessa tulee. On ihan turha sanoa ettei halua kokea elämää ja nähdä elämää. Se on täysin huuhaata.
3.Teinisuhteet eivät kestä. Ihminen on kasvuvaiheessa silloin jolloin ei vielä itsekään tiedä kuka oikein on. Teinisuhteissa ei ihastuta toisen persoonaan tai tarjoamaan tukeen.
"Ja jos niin käy että nuoresta mammasta tuleekin yhäiti, mikä ei valitettavasti ole kovin epätavallista, niin sitten siinä vain käy niin. Kyllä mä olen nähnyt monta teiniäitiä jotka ovat yksin selvinneet hienosti vauvansa kanssa."
Niin eli pointti oli ettei teinisuhteet kestä.
4. Miksi pitäisi alkaa sähläämän asioilla joista ei vielä tiedä? Kyllä jokaisella pitää olla elämän tosiasiat selvillä ennen kuin alkaa ottamaan riskejä. Jos et tiedä ehkäisystä niin tiedätkö silloin mikä sinulle on parasta? Ja kyllä...seksiä kehiin vasta silloin kun ymmärtää mitä siitä voi seurata.
Nyt ei ihan kirjoittajalla ollut elämän realiteetit hakusessa.
1. Jos ei ole koulutusta, se ei täysin tarkoita sitä etteikö ole rahaa taikka työtä. Toki sehän on kannattavampaa jos on jo koulutus. Ja isä voi olla (usein onkin) vanhempi tätä äitiä, ja häneltä voi löytyä vakityö. Itselleni ainakin on riittänyt että perheellämme on katto pään päällä ja ruokaa ja vaatteita.
2. Elämää voi nähdä, vaikka onkin lapsi. Lapsi ei estä elämistä. En tiedä onko sinulla lapsia, vai eikö vai mistä oikein puhut. Toki lapset rajoittavat elämää, mutta lapset ovat osa elämää. Tottakai jos kyseessä nuori pari jotka eivät halua vielä lasta, eivät halua sitä vastuuta mitä lapsi tuo mukanaan yms, niin silloin on viisasta huolehtia ehkäisystä kunnolla. Mutta niinkuin sanottu, ehkäisy voi pettää, mikään ei ole 100% varma ehkäisykeino.
3. Kukaan ei edelleenkän voi sanoa ettei jokin suhde kestä. Oli sitten kyse teinisuhteesta, avioliitosta jne..
Itselläni suhde kestänyt jo nelisen vuotta eikä loppua näy. Ja monia muitakin teinipareja olen nähnyt pitkässä suhteessa, mikä on kestänyt tähän päivään saakka.
"Teinisuhteessa ei ihastuta toisen persoonaan"
ISO HOHHOIJAA, ja otahan ne ruusunpunaiset lasit silmiltä...
"siis mä tiedän kaiken kaikesta, koska oon mitä oon ja kaikki on samanlaisii kuin mä"..just joo..
äkkiä vaan kaikki 15v tytöt panemaan ja hankkiutumaan raskaaksi, koska se on elämän tarkoitus ja teiniäitiys on vain ja pelkästään ihanaa, koska ite ei tarvi mitään maksaa, onhan meillä sossut ja kelat sitä varten...
älkää missään nimessä opiskelko, hankkiko töitä, itsenäistykö, sillä on järkevämpää tehdä vain lapsia, jotka elätetään yhteiskunnan varoilla.
yhtä sarkastiselta kuulostaa teinivanhemmuuden ihannointi...
Teiniäiteys ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, se ottaa mutta se myös antaa.
En todellakaan tässä viestissä kannata teinejä hankkiutumaan raskaaksi, kyllä niitä lapsia ehtii tehdä myöhemminkin. Mutta jos vahinko on jo käynyt, niin itse ainakin kannustaisin nuorta äitiä hänen päätöksessään, kun haukkuisin tämän maan rakoon.
Ja mä en edes ymmärrä mitä te haukkujat täällä palstalla oikeen roikutte? Luulis teilläkin olevan muuta tekemistä kun arvostella toisten päätöksiä elämässään.
Ja just tää teiniäitien yleistäminen mua ainakin eniten ottaa pannuun.
Toivottavasti kukaan teiniäiti ei ole ottanut itseensä näitten omaan-elämäänsä-kyllästyneiden tätien haukkuja. Ehkä te ette tulisi pärjäämään jos olisitte nuori ja samaan aikaan äiti, muttei se tarkota ettei me muut voisi siinä onnistua.
Minä en havainnut edellisessä viestissä mitään haukkumista, pikemminkin karkeaa ironiaa?
Tunnen ja tiedän monien vuosien ajalta monta teiniäitiä joita paikkakunnallani on VALITETTAVAN paljon.
Puoletkaan eivät ole olleet mitään selviytymistarinoita, joten siinä se syy miksi teiniäitiys ei ole mikään saavuttamisen arvoinen "juttu". Isistä nyt tuskin puhettakaan sillä he eivät ole olleet kuviossa mukana.
Osa näistä pvat tulleet "vahingossa" raskaaksi ja osa tarkoituksella, mutta se ei ole estänyt elämää menemästä päin helvettiä.
On hienoa että jotkut onnistuvat elämässään. Käsittääkseni täällä on pikemminkin ollut puhe niistä jotka aikovat perustaa perheen ja sitten niistä jotka ylistävät äitiytensä ihanuutta vaikka hädin tuskin ovat edes synnyttäneet.
Olen itsekin teiniäiti. Olen ollut, enkä niinkään ole ottanut itseeni näitä järjen puhujien (joita sinä kutsut haukkujiksi) viestejä.
Niitä ihan oikeita haukkujia pyörii ihan jokaisella palstalla. Jos jonkun tuntemattoman nettikirjoitus iskee aivoon ja lujaa, niin siinä sinulle miettimistä miksi täällä näitä järjen puhujia riittää.
Paljon pahempaakin kun saattaa olla luvassa ja ihan live-elämässä. Olen itsekin saanut paljon lokaa niskaani. Hassua kyllä, mutta se ei ole ikinä johtunut nuoresta iästäni. No kerran kaupassa joku mamma taisi päivitellä kovaan ääneen, mutta silloinkin vain hymyilin kauniisti takaisin.
"Elämäänsä kyllästyneet tädit" kun ihan oikeasti taitavat olla huolissaan kun lukevat näitä teiniäitien juttuja tältä palstalta. Toiset ovat ehkä vihoissaan siitä että lapset pilaavat lastensa elämän alkamalla leikkimään näin suurilla asioilla.
Jopa 20 vuotiaatkin leikkivät tulella. Ikä ei niinkään oleellinen tämän asian suhteen, vaikka kertoohan se jotain kypsymättömyydestä jne jos ihan tarkoituksella aletaan perhettä perustamaan puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Ajattelin silloin itsekin aikoinaan että kun minä onnistun niin kyllä muutkin. VAlitettavasti tuli pudottua korkealta ja lujaa moneen moneen kertaan. Kyllä sattui hyvin paljon. Sattuu edelleen.
Sitä minä en kuitenkaan tajua miksi ottaa nokkiinsa noista järjen puhujien viesteistä...
Mikä niissä on niin kamalaa että pitää suuttua?
Mitä jos on 30v ja opiskelija? ei siis saa tehdä lasta? :D
Tietenkin kaikilla on omat mielipiteensä, keskustelupalsoilla pitää ollakin varuillaan että saattaa saada roppakaupalla negatiivistä palautetta, negatiivisen palautteen ymmärrän, mutten ilkeilyä ja haukkumista. Esim "kannattais teinien miettiä ennenkun alkaa jakelemaan persettä ympäri kyliä "yms..
Täältä löytyy paljon tuommoista.
Miten te täällä palstalla luulette vähentävänne teinien vahinkoraskauksia? Ette mitenkään. Vahinkoraskauksia käy vähän väliä, jopa teineille. Ja silloin jos he ovat varma päätöksestään pitää/kasvattaa lapsi, silloin he tarvitsevat tukea ja tsemppiä, en tarkoita tietenkään täältä palstalta, mutta esim kotoolta, ystäviltä, neuvolasta jne.
Kun koulumaailmassa havainnoi lapsosia ongelmissaan, yksi tekijä näyttää usein yhdistävän ainakin oman kouluni ongelmaoppilaita: lapsensa nuorina hankkineet äidit ovat ongelmissa.
Erityisesti poikalapset pyörittävät niin yh-äitejä kuin uusperhekuvioissakin toimivia naisia, joilla on usein menossa jo toinen, kolmas tai neljäskin "kierros" aina uuden kumppanin kanssa. Samalla osa opiskelee ammattia - se kun "jäi hankkimatta" jostakin kumman syystä - tai haluaa vain laittaa kaiken kerralla uusiksi.
Kas kummaa, ongelmia sitten tulee. Näissä monimutkaisissa suhteen, työn ja opiskelun kuvioissa aikaa lapsille ei sitten ole. Sitä ei millään VOI olla.
Äidit nostavat kätensä pystyyn ja eivät näe mitään outoa siinä, että rajoja ei lapsella ole. Syy on aina joku muu kuin itse: ex-mies, opettajat, koko maailma. Tällä EN tarkoita sitä, ettei vastuuta olisi myös isillä; he vain usein ovat joko osin tai kokonaan poissa. Uusperheissä taas auktoriteettiongelmat ovat ilmeiset.
Kun siis teinivanhemmuuteen suuria riskejä sisältyy, niistä EI useimmiten kannata puhua 0-5 vuoden "suurella" kokemuksella. Ne TODELLISET pulmat tulevat vasta myöhemmin.
Talousongelmista ei kannata puhua mitään alkuvuosina. Kohtuullista toimeentuloa tarvitaan sitten, kun lapset alkavat harrastaa. Vauva ei omaa huonetta kaipaa. Myöhemmin tilanne muuttuu.
Aikaa lapsille tarvitaan silloinkin, kun he ovat yli 10-vuotiaita ja siitä eteenpäin. Alussa huomio on kaikkein tärkein, mutta on TODELLA lapsellista kuvitella, että "sitten myöhemmin" olisi helppoa yhdistää opiskelu, työ, parisuhde ja perhe-elämä. Siinä vaiheessa realiteetit paljastuvat.
Surullisen harva ihminen kuitenkaan niitä silloin myöntää.
Ei ihme, että Suomessa ON niin paljon vaikeuksissa olevia lapsia ja nuoria.
voi huh huh...17vuotiaana sain lapsen, itse jatkoin opiskeluitani kun lapsi lähti päiväkotiin eli noin 1½vuotiaana. Hyvin pystyin huolehtimeen lapsestani YKSIN , hoitamaan opiskeluni kunnialla loppuun sekä tehdä satunnaisesti keikkatyötä että sais vähän extraa!! Opiskelua voi muokata nykyään niin paljon, minäkin tein etänä aika paljon jotta pystyin olla kotona mahdollisimman paljon. Ei se helppoa ollut mutta sen arvoista!!! Valmistuin kun poitsu täytti 3vuotta. ja nykyään vakiduuni ja vesseli päiväkodissa ja meillä menee loistavasti.
"Ei ihme, että Suomessa ON niin paljon vaikeuksissa olevia lapsia ja nuoria"
voi helevetti, ja kaikilla noilla nuorilla on tietenkin yh äiti joka on saanut hänet 17 vuotiaana?? voi jessus mitä yleistämistä ..
Surullisin juttu on se, että myös sinä syyllistyt tuohon samaan yleistämiseen; sinulla on kaikki toistaiseksi hienosti, joten muillakin siis on. Oikeastihan niin ei ole.
Se vesselisi on päiväkodissa ja EI ole siis vielä koulussa. Tuolta pohjalta ET siis voi vielä pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Kenenkään meistä ei kannata tehdä omasta tulevaisuudestamme johtopäätöksiä tai oletuksia: koska vain voi tapahtua jotakin.
En tiedä perhetilannettasi. En tiedä, onko lapselllasi jo isäpuolta - siis sinulla kumppania - vaiko ei. Sinä itse tiedät, miten tilanne on ja aiheuttaako mahdollinen uusioperhe ongelmia. Jos kaikki on hyvin, hienoa.
En myöskään toivo, että kenellekään ongelmia tulisi.
Nostin esille omia HAVAINTOJANI. En voi niille mitään. Totesimme yhdessä työtoverienikin kanssa sen, miten se SAMA kaava näytti toistuvan useimpien pulmallisimpien oppilaiden kanssa.
Olen itsekin elänyt yh-perheessä, joten on KOHTUULLISEN varmaa, etten halua yleistää asiaa. Selvää kuitenkin on se, että yh-perheet Suomessa ovat ongelmissa ikävän usein. Kukaan ei sitä toivo. Niin vain on. Jos vaikkapa minä omassa työssäni ongelmat näen, en oikein ymmärrä sitä, miksi koku siitä loukkaantuisi. Faktat ovat faktoja. Hyssyttely ja tosiseikkojen kieltäminen eivät auta.
Toivon sinulle ja perheellesi onnea. En mitään muuta.
Ja toivon myös sitä, että ihmiset ongelmatilanteissa näkisivät OMIEN valintojensa seuraukset. SE nimittäin on oikeasti todella inhottavaa.
On kumma homma että kaikki te vanhemmat hoette kuinka teinit hankkiutuvat vahingossa raskaaksi.. Entä jos haluaa tehdä lapsen nuorena? Opiskeluja voi jatkaa kun lapsi kasvaa ja useimmat myös tekevät niin. Ei se että hankkii lapsen nuorena tarkoita että ei olisi koulutusta ja uraa. Esim. minä itse, okei opiskelut jää kesken, mutta jatkan niitä kun lapsi kasvaa, ja lapsen isä opiskelee kyllä opiskelunsa loppuun, joten ei se tarkoita että elettäisiin sossun rahoilla! Mieluummin teen lapsen nuorena ja jaksan sitten kasvattaa sen ja olla sen kanssa kuin että odottelisin että olen vanha käpy joka ostelee lapselle leluja (kun kerta rahaa on uran takia!) ja jättäisin sen itsekseen leikkimään kun itse ryystän kahvia vanhusten kanssa välillä kehuen että on se hyvä kun lapsi osaa yksin leikkiä.
Ongelmat tulevat myöhemmin? Ongelmia tulee aina jossain vaiheessa elämää, mutta niitten yli on päästävä.
Aika moni seikka muokkaa lapsen käyttäymistä. Kyllä minä tiedän monien "parempien" perheiden (eli heillä jotka ovat tehneet rakkaan esikoisensa vasta keski-iän kynnyksellä niinkuin teidän mielestä on parasta) lapsia jotka käyttäytyvät kuin heillä ei olisi lainkaan kasvatusta. Ei se AINA ole kasvatuksesta ja perheoloista kiinni, miten lapsi käyttäytyy. Joillekkin vanhemmille voi tulla täysin yllätyksenä että jos esim lapsi käyttäytyy koulussa huonosti yms. Kyllä se ympäristö ja kaveritkin muokkaavat lasta aikatavalla.
Mä olen ollut itsekkin aikamoinen siinä 12-14 vuoden iässä, vaikka mulla on ollut mitä loistavin perhe ja kotiolot. Päädyin vaan vähän huonompaan kaveriporukkaan.
Yh ja uusioperheet ovat niin yleisiä suomessa, mielummin vanhemmat eroaa sovussa kun ovat yhdessä vain sen takia että ajattelevat että lapsi mielummin kuuntelee heidän riitelyään kun haluaa asua kahden kodin välillä. Kyllä vanhempien aina joskus pitää myös ajatella omaa hyvinvointiaan, vaikka tietenkin lapsi on aina etusijalla!
Ihmiset eroaa, sille ei mitään mahda. Sen asian kanssa pitää vain elää.
Parempi se on ettei lapsi kokoajan kasvaisi missään pumpulissa, elämä ei ole aina helppoa, tietenkin rajansa kaikella :)
Et ilmeisesti millään halua ymmärtää kirjoitukseni pääpointteja. Tai - kunnon väittelijän lailla - haluat vain ehdottomasti olla oikeassa.
Vä'ännetään rautalankamalli.
1. EN ole väittänyt, että kaikilla aikuisemmillakaan vanhemmilla onnistuisi kasvatus. Se nimittäin ei todellakaan onnistu.
2. Kerroin omista havainnoistani.
3. VAIKKA yksinhuoltajuus yleistä onkin, se ei millään tavalla ihanteellista ja tavoittelemisen arvoista ole. Kenenkään ei pitäisi kevyesti yksinhuoltajuuteen suhtautua. Se ei ole asia, joka kasvatustyötä helpottaa, vaikka täällä moni niin näyttää kuvittelevankin.
4. Kerroin selkeästi myöskin sen, miksi ainakin ne tietämäni tapaukset ongelmissa ovat. Mikä ihme tekee niin vaikeaksi hyväksyä sen, että niistä omista "aikuisen" ratkaisuista saa sitten kärsiä myös se seuraava sukupolvi?
5. Palaamme tämän palstan ikuisuusteemaan: eikö selvistä ongelmista saa huomauttaa? Onko väärin sanoa suomeksi asiat? Pitääkö aina vain muotoilla kauniisti ja kehua & kannustaa, vaikka jokin asia olisikin TÄYSIN kurallaan?
Tämän palstan "keskusteluja" seurailleen näkökulmasta vastaus on helppo: EI saa sanoa asioita suoraan. Siitä tulee paha mieli. Varsinkaan nuoret (erityisesti alle 18-vuotiaat) eivät kestä sitä, että heidän ratkaisujaan kyseenalaistetaan. Kritiikki on aina karkeruutta, olipa se kuinka tahansa asiapitoista.
Juuri näiden tyyppiset mielipiteet tekevät vanhempienkin kanssa työskentelystä välillä raskasta. Opettaja näkee selvästi, että ongelmia on. Myös syyt ovat helposti nähtävissä. Niitä EI kuitenkaan voi esiin nostaa, koska se aiheuttaisi vahvan puolustusreaktion esim. juuri siinä äitylissä, jolla paketti ei enää kasassa pysy.
Asiat on muotoiltava joka tilanteessa ympäripyöreästi ja kauniisti. Todellisuudessa pitäisi sanoa esim. jotakin tyyliinh: "Kyllä se teidän ErkkiPerkki tarvitsee jonkun vanhemman huomiota edes joskus!" tai "Muista nyt sen ihanan uuden rakkautesi kanssakin, että sinulla on lapsia!"
Se, että lapsi saa elää elämänsä turvallisessa olotilassa, ei ole millään tavoin "pumpulissa kasvamista". Se olisi pikemminkin tavoite. Elämän ikäviin realiteetteihin ehtii tutustua aikanaan. Lapsi tarvitsee ennen kaikkea TURVAA ja VARMUUTTA.
Kun lapset oireilevat, jossakin on ongelma. Sen ongelman löytäminen ei aina helppoa ole. Se, että myöntää ongelmien pohjimmaiset syyt, voi olla kivuliasta. Itsekritiikki tekee kipeää. Kivaa se ei ole.
Jokainen lasten ja lapsiperheiden kanssa työtä tekevä näkee ja kokee kaikenlaista. Läheskään kaikki ei ole kultaa, vaikka kiiltääkin.
Kuten useasti jo sanoin, puhun omista havainnoistani.
Jos haluat, voit aivan vapaasti osoittaa sen, että näkemykseni ovat vääriä.
HEEI,tosta tuli hyvä olo kun laitoit tollasen viestin! :))) olen täysin samaa mieltä!