Yleensä päivät sujuu normaalin vitutuksen merkeissä, eli ei kiinnosta eikä jaksa tehä mitään. Mut joskus tulee sellasia "kohtauksia" et alan itkemään sekä miettimää kuinka paskaa mun elämä on. Sillo KAIKKI tuntuu menevän päin vittua ja ois helpompi lähteä tästä maailmasta, kuitenkin tajuan, et vahemmilleni se olis kova pala joten en sitä tee. Tämän omituisen surullisen "kohtauksen" jälkeen oon enemmän sisäänpäinsulkeutunut kuin normaalisti, pari päivää sen jälkeen kelaan mielessäni niitä asioita jotka oli mielessäni tuolloin. Vetää hiljaseks ja surulliseks.
Olen itte jo todennu, että olen masentunut ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Se hallitsee mun elämää aika ankarasti, en enää näe kavereita (he soittelevat mut keksin tekosyitä), lopetin harrastuksen, enkä käy kaupoissa esim. ostamassa vaatteita tai joululahjoja. Eli elämääni tällähetkellä kuuluu koulu, koti ja olut.
Voiko noi "kohtaukset" olla paniikkia tai ahdistuneisuutta? Masennusta ne ei kuitenkaan ole koska olen joka päivä masentunut ja nuo on vielä surullisempia hetkiä?
Kavereita yritän nähdä useammin mut silti se on ihan sairaan vaikeeta, ehkä kerran 2viikossa näen jonkun kaverin/kavereita.. Mitä mun kannattais tehdä?
Olen itte jo todennu, että olen masentunut ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Se hallitsee mun elämää aika ankarasti, en enää näe kavereita (he soittelevat mut keksin tekosyitä), lopetin harrastuksen, enkä käy kaupoissa esim. ostamassa vaatteita tai joululahjoja. Eli elämääni tällähetkellä kuuluu koulu, koti ja olut.
Voiko noi "kohtaukset" olla paniikkia tai ahdistuneisuutta? Masennusta ne ei kuitenkaan ole koska olen joka päivä masentunut ja nuo on vielä surullisempia hetkiä?
Kavereita yritän nähdä useammin mut silti se on ihan sairaan vaikeeta, ehkä kerran 2viikossa näen jonkun kaverin/kavereita.. Mitä mun kannattais tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
nuo kohtauksetkin on osa masennusta.Mulla on masennus ja normaalisti on vaan sellainen evvk olo mut sit joskus iltasella iskee ihan hirvee olo. Mietin kanssa että mun elämä on ihan turhaa en jaksa enää jne. Tulee halu tappaa itsensä, mutta myös itselläni on sisko jonka takia en sitä voi tehdä. No olen sitten tehnyt kaikkea muuta itselleni mikä ei vie henkeä. Olen viillellyt, hakannut itseäni, syönyt lääkkeitä liikaa mutten niin paljon että henki lähtisi.
Näiden kohtausten jälkeen on pari päivää veto aivan pois, makaan yleensä sängyssä tekemättä mitään.
Olen myös alkanut eristäytymään. En jaksa lähteä enää juhlimaan, kaikki asiat mitä on ennen pitänyt merkityksellisinä eivät sitä enää ole. En näe kuin yhtä kaveriani enää, kaikki muut olen ns jättänyt koska en vain jaksa enää katsoa heidän mukavaa elämäänsä. Pelkkään myös sitä että saan tälläisen kohtauksen jossain ihmisten ilmoilla, sillä juuri se että näen toisten onnen, alan miettiä omaa paskaa elämääni. Olen vielä onneksi ehtinyt juosta baarista ulos ennen kuin parku tulee.